Homeyeri-tyyppiset isolepinkäiset

Tekstin ja kuvat koonnut Antero Lindholm

RK on toistaiseksi hyväksynyt kolme kädessä tutkittua isolepinkäisyksilöä Lanius excubitor homeyeri -tyyppisiksi. Tätä kirjoitettaessa kesäkuussa 2001 kaikki ilmoitetut maastohavainnot ovat vielä käsittelyssä. Homeyeri -alalaji esiintyy kaakossa; Mustanmeren alueelta leveänä vyönä arovyöhykettä pitkin itäänpäin. Se vaihettuu pohjoisessa ja lännessä vähittäin isolepinkäisen nimialalajiin excubitor, johon suomalainenkin kanta kuuluu. Tyypillisimmillään homeyeri on kuitenkin erotettavissa alla luetelluilla tuntomerkeillä. Nämä kriteerit perustuvat kirjallisuuteen, joista tärkeimpiä: Birds of Western Palearctic -käsikirja, Tenovuon ja Varrelan isolepinkäisartikkeli Alulassa 1/1998, LeFrancin ja Worfolkin teos: Shrikes, A Guide to the Shrikes of the World, ja Lars Svenssonin artikkeli Roadrunner 1/1998 -lehdessä sekä Euroopan Varpuslinnut -kirja. Lisäksi on käytetty Svenssonin esitelmää Bongariliiton kokouksessa marraskuussa 2000 ja RK:lle kirjeitse annettuja täsmennyksiä. Olennaisia olivat myös Tom Comzemiuksen kirjeitse ilmaistut käsitykset.

• Siivellä enemmän valkoista kuin nimialalajilla. Käsisulkien tyven näkyvä valkoinen 13-24 mm ruotia pitkin mitattuna. Kyynärsulkien tyvellä valkoista 13-20 mm näkyvissä
• Selkäpuoli vaalean harmaa, vaaleampi kuin excubitorilla. Vaalea alue pyrstön yläpeitinhöyhenissä  valkoinen ja laaja, yläperä valkeahko. Vaaleat hartialaikut laajat. Myös silmäkulmanjuova leveä ja vaalea, otsassa paljon valkeaa.
• Pyrstösulissa paljon valkoista, uloin kokonaan valkoinen, toiseksi uloin myös valkoinen, mustaa korkeintaan ruodin ympärillä ja sisähöydyn tyviosan reunassa, mielellään vain kapeana juovana. Sisemmissäkin pyrstösulissa valkoista tyvellä vähintään 2cm.

RK edellyttää, että kaikki nämä kriteerit täyttyvät, jotta yksilöä voisi kutsua homeyeri -tyyppiseksi.

Kesäkuussa 2001 osa RK:n jäsenistä (Antero Lindholm, Heikki Luoto, Pekka J. Nikander, Tapani Numminen ja Visa Rauste) kävivät tutkimassa isolepinkäisiä Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Helsingissä. Mielenkiintoisia yksilöitä löytyi - alla esitellään niistä kaksi.

Yksilö 1.   Kärkölä 10.11.1937, nro 11575, +1kv

Kuva 1. Käsisulkien tyven valkoisen laikun pituus 14 mm. Paljonkaan tämän vähempää ei homeyerilla saisi olla.Siis jos jollain näkemälläsi linnulla on tätä vähemmän valkoista, homeyeri -kriteerit eivät täyty.

Kuva 2. Pyrstön yläpeitinhöyhenten alue ei juurikaan vaaleampi kuin selkä ja yläpuoli ei muutenkaan vaaleampi kuin normaaleilla excubitor -isolepinkäisillä. Huono piirre homeyerille.

Kuva 3. Toiseksi uloimmassa pyrstösulassa mustaa vain sisähöydyn tyviosan ulkoreunassa ja kapealti ruodin ympärillä. Tämä kuvio täyttää homeyeri -kriteerit.

Yksilö 2.   Kärkölä 13.10.1930, nro 10205, +1kv

Kuva 4. Valkea käsisulkalaikku 16 mm, kelpaa hyvin homeyerille.

Kuva 5. Vaalea ja laajahko alue pyrstön yläpeitinhöyhenissä, yläpuolen väri vaaleamman harmaa kuin useimmilla excubitoreilla. Lähestyy homeyeria näiden tuntomerkkien osalta.

Kuva 6. Mutta pyrstö ei sovi: toiseksi uloimmassa pyrstösulassa liikaa mustaa, koko tyviosan sisähöyty. Sama kuvio kuin monella excubitorilla.

Lopuksi

RK ei siis todennäköisesti hyväksyisi kumpaakaan näistä homeyeri -tyyppiseksi. Onko niissä kuitenkin homeyerin vaikutusta vai edustavatko ne vain kotimaisen isolepinkäisen normaalia vaihtelua? Jos kaikkia homeyerin tuntomerkkejä voi olla linnuilla, jotka eivät oikeasti ole peräisin homeyeri-populaatioista, ja monella yksilöllä jopa useita yhtäaikaa, voiko homeyeria ollenkaan luotettavasti määrittää vakituisen esiintymisalueensa ulkopuolella? RK:n mielestä kuitenkin yksilöt, joilla on kaikki avaintuntomerkit,edustavat riittävän todennäköisesti kaakkoisia populaatioita ja havainnot kannattaa käsitellä ja julkaista erikseen.

Kommentit

Asian tutkiminen jatkuu. Mahdolliset kommentit ja lisätiedot pyydetään lähettämään Visa Rausteelle, sähköposti visa.rauste@helsinki.fi.

Takaisin rariteettikomitean sivuille