BirdLife Suomi Linturetkellä. Kuva: Lauri Hänninen.  
Järjestö
Liity tai tue
Tapahtumat
Tiedotteet
Lintuhavainnot
Linnut ja harrastus
Suojelu ja tutkimus
Julkaisut ja tuotteet

Lintuvaruste-kauppa
BirdLife International

på svenska
in English

BirdLife Suomi ry
Annankatu 29 A 16
00100 Helsinki
puh. (ark. klo 10–15)
09 4135 3300
fax 09 4135 3322
toimisto@birdlife.fi
Henkilöstö
Osoitteenmuutos

 
Vastauksia lintuja ja ihmisiä käsitteleviin kysymyksiin

Takaisin

Lokit pesivät talomme katolla ja häiritsevät ihmisiä. Voiko jotain tehdä?
Kaupunkiympäristö tarjoaa lokeille runsaasti ravintoa, ja lokit ovatkin oppineet pesimään talojen katoilla. Lokkien pesinnästä voi joskus koitua haittaa ihmisille: ympäristö tahriintuu lintujen ulosteista ja pyykkien kuivaaminen ulkona käy riskialttiiksi. Lokkiemot puolustavat pesiään ja poikasiaan äänekkäästi ja tekevät varoitussyöksyjä ihmisiä kohti. Vaikka valehyökkäykset ovat yleensä vaarattomia, on parasta perääntyä. Jos lokkien lähellä on pakko liikkua, voi suojana pitää esim. sateenvarjoa. Jos pesästä lähtenyt poikanen nököttää esimerkiksi aivan portaiden edessä eivätkä ihmiset uskalla kulkea ovesta, voi poikasen kantaa varovasti hieman sivummalle, mutta samalla pitää varmistua siitä että emo näkee mihin poikanen siirretään. Pesiä tai niissä olevia munia ja poikasia ei saa lähteä siirtämään ilman viranomaisen lupaa.

Mikäli taloyhtiössä on ilmennyt ongelmia aiempina kesinä, voi lokkien pesimäpuuhat yrittää estää ennakolta esimerkiksi metalliverkolla tai muilla linnulle vaarattomilla rakenteilla. Myös katolla liikkuminen keväällä kun lokit etsivät pesimäpaikkaa, voi saada lokit etsimään itselleen rauhallisemman pesäpaikan.

Katoilla voi pesiä useita lokkilajeja, joista osa on rauhoitettu ympäri vuoden ja kaikki pesimäaikaan (Etelä-Suomessa 10.3.-31.7.). Tällöin kaikenlainen pesinnän häiritseminen on kielletty. Hankalissa tapauksissa voi lintujen karkottamiseksi anoa poikkeusluvan alueellisesta ympäristökeskuksesta, jos on kyse rauhoitetusta linnusta tai riistanhoitopiiristä, jos kyseessä on rauhoittamaton lintu.

Takaisin

Talomme pihassa on tepastellut hylätyltä vaikuttava, avuttoman oloinen lokinpoikanen jo kahden viikon ajan. Mitä pitäisi tehdä?
Piha-alueella oleskeleva, orvon oloinen lokinpoikanen on todennäköisesti kunnossa eikä sillä ole hätää. Mikäli poikanen liikkuu täysin normaalisti, eikä esim. roikota siipeä/siipiään, se ei varmastikaan ole sairas tai vahingoittunut. Lokkien poikaset ovat lentokykyisiä yleensä noin 6-7 viikon ikäisinä (riippuen hieman mikä lokkilaji on kyseessä?). Emot saattavat käydä ruokkimassa poikasta vain öisin, jolloin vaikuttaa helposti siltä, että lintu on hylätty. Jos kuitenkin pystytte varmistamaan, että poikasta ei käydä lainkaan ruokkimassa, vaan se on todella hylätty (eikä se ole vielä lentokykyinen), niin se kannattaa pyydystää ja lähettää lintuhoitolaan vahvistumaan. Poikasta voi myös yrittää ruokkia esimerkiksi kalalla, mutta ruokkiminen saattaa aiheuttaa myös muiden lokkien paikalle saapumisen ja edelleen häiritä joitakin lähitalojen ihmisiä, minkä vuoksi pitää varmistaa, että ruokinta kohdistuu vain kyseiseen yksilöön.

Takaisin

Valkoposkihanhet ulostavat nurmikollemme. Onko se vaarallista? Mitä voimme tehdä?
Valkoposkihanhi on runsastunut nopeasti Suomen etelärannikolla, koska sille on tarjolla runsaasti ravintoa eli hoidettuja nurmikenttiä. Hanhia syöviä petoja ei meillä juurikaan ole. Runsastumisen ei ole havaittu vaikuttavan haitallisesti muiden lintujemme kantoihin. Ihmisten suhtautuminen hanhiin vaihtelee hanhien ihailusta niiden ampujiin. Valkoposkihanhen tappaminen on rikos, sillä laji on rauhoitettu ympäri vuoden.

Hanhien jätökset nurmikoilla saattavat häiritä joitain ihmisiä. Ulosteet ovat kuitenkin lähinnä ruohopurua ja sateet liottavat hanhien ”pötkylät” ja ne maatuvat suhteellisen nopeasti. Uimarannoilla hanhista ei ole toistaiseksi todettu olevan merkittävää terveyshaittaa. Uimarantojen vedenlaatu heikkenee kuitenkin usein rankkasateiden jälkeen lyhytaikaisesti, kun sateet huuhtelevat rantavyöhykettä. Piha- ja puistonurmikoita voi käyttää normaaliin ulkoiluun ja oleskeluun, vaikka hanhet niillä ruokailisivatkin. Aroille nurmikkoalueille voi istuttaa kukkapenkkejä ja pensaita, jolloin hanhet eivät niillä viihdy – ne suosivat avointa ympäristöä.

Joskus on tarpeen karkottaa hanhia alueilta, joissa on syntynyt merkittävää haittaa niiden läsnäolosta, lähinnä ulosteista. Tällöin hanhia voi karkottaa kävellen reippaasti niitä kohti. Tarvittaessa voi juostakin, mikä laukaisee helpommin lintujen pakoreaktion. Karkotusta tehostaa noin 150 cm pitkä keppi, jonka päähän on sidottu värikkäitä muovisuikaleita tai muovikassi. Keppi nostetaan suoraan ylös kuljettaessa hanhia kohti. Huutaminen ja kätten taputtaminenkin saattavat auttaa, mutta linnut ovat kaupunkialueilla usein tottuneita ihmisääniin. Tehokkainta on ajaa linnut pois kohteesta mahdollisimman pian siitä, kun ne ovat saapuneet tällaiselle alueelle. Linnut oppivat välttämään paikkoja, joissa ne eivät voi levätä tai ruokailla. Tämä säästää lopulta kaikkien osapuolien vaivaa. Karkotusta on syytä tehdä vain tarpeen mukaan. Jos linnuista ei ole haittaa, ei niitä tule häiritä.

Lähteenä käytetty: Helsingin kaupungin vuonna 2004 julkaisemaa vihkosta Valkoposkihanhi laskeutui Helsinkiin.

Takaisin

Olemme kuulleet, että vesilintujen poikasia ei pitäisi ruokkia? Pitääkö se paikkansa?
Ainakin pääkaupunkiseudulla on havaittu nuoria kanadanhanhia, joilla on lentämisen estävä luuston kehitysvaurio siivessä. Tavallinen syy tällaisen parantumattoman vaurion syntyyn on kasvuvaiheessa saatu yksipuolinen ja väärä ravinto. Lähes poikkeuksetta nämä linnut löytyvät rannoilta ja puistoista, joissa ihmiset ovat ruokkineet niitä.

Vesilintujen poikasten leipäruokintaa olisikin hyvä välttää. Poikaset löytävät tarpeeksi ravintoa luonnosta.

Takaisin

Järjestämme häät ja olemme kuulleet, että keittämätön riisi on vahingollista linnuille. Pitääkö tieto paikkansa?
Riisistä ja sen syömisestä ei ole linnuille haittaa. Riisi on maailmanlaajuisesti tarkastellen varsin tärkeä ravintokasvi suurelle joukolle lintuja (ja ihmisiä). Satojen kypsyessä riisipelloille siemensyöjät käyttävät yleisesti riisiä ravinnokseen. Yleisesti linnuilla on erittäin nopea aineenvaihdunta, jonka vuoksi niiden syömät siemenet tulevat nopeasti ruoansulatuselimistöstä läpi ja syötyyn siemeneen jää edelleen suuri ravintoarvo (on tavanomaista, että tietyt lajit syövät muiden ulosteista siemeniä uudelleen). Vaikka riisi ei kuulukaan suomalaisten lintujen normaaliin ruokavalioon, ei siitä ole niille haittaa. Lintujen hyvinvoinnista huolimatta häätilaisuuksissa voisi suosia kotimaista luomuvehnää. Se on ulkoisesti varsin samanlaista kuin riisi, eikä tahraa tai tarraudu vaatteisiin.

Takaisin

Miksi linnut törmäävät ikkunoihin?
Ikkunoista heijastuvat usein lähiympäristön puut ja pensaat. Nopeasti lentävät linnut eivät monesti tajuaa ikkunoista näkyvää maastoa peilikuvaksi ja sen takia eivät aina osaa väistää ikkunoita. Joissakin rakennuksissa näkee ikkunoiden kautta koko rakennuksen läpi siten, että maisema näyttää jatkuvan ikkunasta sisään katsottaessa. Linnut eivät ilmeisesti osaa aina käsittää, että ikkunoiden välissä on rakennus. Usein lintu saattaa havaita tämän optisen harhan, mutta suuren lentonopeuden (tilhi, sorsat) tai huonon väistökyvyn ansiosta (pyy) lintu ei ehdi väistää ikkunaa ajoissa.

Takaisin

Miten voin estää lintujen törmäämisen ikkunoihin?
Ikkunoiden heijastusta voi vähentää pitämällä ikkunan takana vaaleita verhoja myös valoisana aikana, esimerkiksi valkoisia sälekaihtimia tai päiväverhoja. Ikkunalaudoilla ei tulisi myöskään pitää isompia huonekasveja, johon linnut yrittävät toisinaan laskeutua. Lisäksi voi ikkunoihin liimata nk. haukkatarroja, petolinnun hahmoa muistuttavia kuvia, jotka saattavat havahduttaa linnut ajoissa huomaamaan ikkunat. Meille on myös kerrottu seuraavasta ideasta: "Tänä kesänä ei ole yhtään lintua törmännyt kesämökin ikkunoihin. Lintujen törmäyksen on ilmeisesti estänyt ikkunoiden ulkopokien sisäpuolelle viritellyt langat. Valkoinen puuvillalanka on 1 mm paksuista ja se on noin 8 cm välein. Langat on kiinnitetty pienien naulojen ympärille. Langat eivät haittaa näkyvyyttä ja ne on helppo poistaa ikkunoiden pesun ajaksi. Katso kuva." Toinen saamamme idea kertoo, miten törmäyksiä voisi estää kasvihuoneissa: "kasvihuoneen ikkunalasien sisäpuolelle voi helposti maalata vaaleat pystysuorat piimäraidat litteällä noin sentin levyisellä siveltimellä n. 8 cm välein."

Takaisin

Miten voin estää lintujen pääsyn sisätiloihin?
Monet linnut pyrkivät sisätiloihin pesiäkseen siellä. Silloin ei mielellään tulisi estää lintujen sisääntuloyrityksiä, sillä sisätilat ovat joillekin lajeille kuten haarapääskylle lähes ainoa mahdollinen pesäpaikka. Mikäli katsotaan, että lintujen pääsy tiloihin tulee ehdottomasti estää, voi tukkia tai peittää lentoaukot, kuten piiput tai hormit esimerkiksi verkolla tai ritilällä. Isojen varastojen oviin voi ripustaa säleverhoja. Toimenpiteet tulee tehdä lintujen pesimäkauden ulkopuolella.  

Takaisin

Löysin kuolleen rauhoitetun linnun. Pitäisikö jotain tehdä?
Rauhoitettua lintua ei saa ottaa pysyvästi haltuun, mutta sen voi toimittaa eteenpäin.
  • Jos epäillään ilkivaltaa tai salametsästystä, tehdään ilmoitus paikalliselle poliisille ja linnut toimitetaan poliisille.
  • Jos epäillään lintujen joutumista myrkkyjen, öljyn tai epidemian uhreiksi, voi linnut lähettää tutkittavaksi Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle, soita ensin (029 530 0400)
  • Jos eläimellä on tutkimus-, opetus- tai keräilyarvoa, sen saa ottaa talteen ja luovuttaa luonnontieteelliselle museolle tai korkeakoululle.

     

Takaisin

Löysin kuolleen rauhoitetun linnun ja haluan täyttää sen. Mitä lupia tarvitaan?
Kuolleena tavattua rauhoitettua eläintä ei saa ottaa haltuun ilman erityistä lupaa. Jos eläimellä on tutkimus, opetus tai keräilyarvoa, sen saa ottaa talteen ja luovuttaa luonnontieteelliselle museolle tai korkeakoululle.

Ainoastaan riista- ja rauhoittamattomia eläimiä saa pitää hallussa tai täyttää ilman poikkeuslupaa. Monille lintulajeille, kuten petolinnuille voi täyttöluvan saada ainoastaan, kun eläintä käytetään koulutus- tai opetustarkoituksessa ja sitä säilytetään jossakin yleisessä tilassa.

Rauhoitetuille linnuille ja muille eläimille on aina haettava hallussapitolupa. Nykypäivänä yksityisen henkilön on hyvin vaikea saada lupaa täytättää rauhoitettu lintu, ellei kysymys ole jostakin hyvin runsaasta lajista. Luvan rauhoitetun linnun täyttämiseksi myöntää Suomen ympäristökeskus. Käytäntönä on, ettei yksityiselle henkilölle juurikaan myönnetä hallussapitolupaa, joka siis tarvitaan edellytyksenä täyttämiselle.

Kun löydetään kuollut rauhoitettu eläin ja sille halutaan hakea hallussapitolupaa täyttämistä varten tulee asia saattaa viranomaisten tietoon. Poliisi laatii asiasta normaaliin tapaan pöytäkirjan, jonka kopio tulee liitteeksi hallussapitolupahakemukseen. Pöytäkirjassa tulee ilmetä eläimen kuolinsyy.

Ennen luvan hakemista kannattaa ottaa yhteyttä Suomen Ympäristökeskukseen tai alueelliseen ympäristökeskukseen ja tiedustella puhelimitse, onko kyseiselle eläimelle mahdollista saada hallussapitolupaa.

Hallussapitolupahakemuksiin on liitettävä tiedot mistä ja milloin lintu löydettiin, linnun kuolinsyy sekä vastaanottavan koulun tiedot, yhteystiedot ja yhdyshenkilön nimi. Hakemuksen liitteeksi kannattaa aina laittaa selvitys eläimen alkuperästä.

On hyvä muistaa, että täytettyjen rauhoitettujen lintujen tai niiden osienkin myynnille on aina oltava myyntilupa. Lisäksi Suomessa metsästetyn kanadanhanhen, metsähanhen, heinätavin, allin, telkän, tukkakoskelon, isokoskelon, pyyn, teeren ja metson samoin kuin niiden tunnistettavien osien tai niistä valmistettujen tuotteiden kauppa on kielletty. Myyntilupia myöntää Suomen ympäristökeskus. Sekä hallussapitolupa, että myyntilupa ovat maksullisia.

Takaisin

Mitä lajeja saa metsästää, missä ja milloin?
Metsästää saa riistalintuja niiden metsästysaikana sekä rauhoittamattomia lintulajeja, niiden pesimäajan ulkopuolella. Rauhoittamattomia lintulajeja ovat harmaalokki, merilokki, kesykyyhky, räkättirastas, varis ja harakka. Riistalintuja ovat merihanhi, metsähanhi, kanadanhanhi, sinisorsa, tavi, heinätavi, haapana, jouhisorsa, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, telkkä, haahka, alli, tukkakoskelo, isokoskelo, nokikana, teeri, pyy, metso, riekko, kiiruna, peltopyy, fasaani, lehtokurppa ja sepelkyyhky. Kaikki muut lintulajit ovat Suomessa ympäri vuoden rauhoitettuja ja niiden metsästäminen on luonnonsuojelurikos.

Riistalintujen metsästysajoista päättää Maa- ja Metsätalousministeriö ja metsästysajankohdat vaihtelevat riistanhoitopiireittäin ja vuosittain jonkin verran. Riistalintujen metsästysmääriä voi tarkastella Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilastoista.

Takaisin

Kotiseudullani mm. kaatopaikalla tapetaan harmaalokkeja, koska ne kuulemma haittaavat muuta luontoa. Onko harmaalokki uhka muulle luonnolle?
Harmaalokkien räjähdysmäisen runsastumisen on väitetty aiheuttavan monenlaisia ongelmia. Niiden väitetään aiheuttavan huomattavaa haittaa muille linnuille, riistakannoille, kalankasvatukselle jne. Lisäksi lokkeja syytetään kansanterveysriskistä, koska niiden uskotaan levittävän ihmisille haitallisia tauteja. Harmaalokki onkin edellisten vuoksi tuomittu haittalinnuksi.

Harmaalokin tuomitseminen haittalinnuksi on tapahtunut pääosin ilman tutkimustietoa lajin todellisista vaikutuksista niin ympäröivään muuhun luontoon kuin ihmiseenkin. Harmaalokkikysymyksessä olisi erityisen tärkeää selvittää aiheuttaako harmaalokki niin paljon ongelmia kuin sen sanotaan aiheuttavan ja ovatko ongelmat niin merkittäviä, että lajin yleinen vaino on perusteltua. Mikäli havaitut ongelmat ovat ainoastaan paikallisia, niiden hoitaminenkin voidaan tehdä paikallisesti.

Harmaalokin ei ole osoitettu uhkaavan muiden lintujemme tai muiden eliöidemme säilymistä. Samanaikaisesti harmaalokin runsastumisen kanssa olosuhteet meri- ja järvialueillamme ovat muuttuneet ja olosuhteiden muuttuessa myös lajisto on jonkin verran muuttunut, pääosin runsastunut. Meillä ei siis ole näyttöä harmaalokin merkittävistä biodiversiteettivaikutuksista. Mikäli harmaalokki kuitenkin tutkimusten mukaan uhkaisi jonkin lajimme säilymistä, saattaisi olla perusteltua vähentää yksilöitä kontrolloidusti. Voidaan kuitenkin kysyä, onko eettisesti oikein puuttua meneillään olevaan luonnolliseen prosessiin, vaikka taustalla onkin ihmisen toimien vuoksi tapahtunut muutos ja runsastunut laji.

Harmaalokin on esitetty rajoittavan riistakantoja, koska harmaalokit syövät yleisesti vesilintujen poikasia. Riistavesilintukantamme ovat olleet varsin vakaita tai jopa runsastuneet samanaikaisesti harmaalokin kanssa, joten harmaalokki ei näytä merkittävältä riistakantojen rajoittajalta. Harmaalokki toki syö monien riistalintujen poikasia, mutta sen merkitys kannoille on ilmeisen vähäinen. Se, että jokin eläin käyttää ravinnokseen samoja eläimiä kuin ihminen, ei voi nykymaailmassa olla syynä lajin vainoamiseen. Kanahaukkaa vainottiin kanalintujen tähden ja kuikkaa kalakantojen tähden, mutta tämä ajattelutapa on osoitettu vanhanaikaiseksi. Nykyihmisen on hyväksyttävä luonnolliset kilpailijansa.

Harmaalokkia on myös syytetty tautien, kuten salmonellan levittämisestä. Harmaalokki todellakin kantaa tiettyjä salmonella muotoja ja on potentiaalinen näiden muotojen levittäjä. Kyseinen salmonellan muoto on Suomessa ihmisissä todetuissa salmonellatapauksissa varsin harvinainen, eikä toistaiseksi ole tietoa siitä, mistä lähteistä kyseiset tartuntatapaukset ovat lähtöisin. Myös muut lintulajimme toimivat potentiaalisina useiden ihmisille vaarallisten tautien levittäjinä, mutta näyttöä siitä, että harmaalokki tai muut luonnonvaraiset lintumme olisivat kansanterveysriski, ei ole.

Harmaalokit toimivat väli-isäntinä myös kalankasvatuksessa ongelmia aiheuttaville Diplostomun -loisille, jotka aiheuttavat kaloissa sokeutumista. Samojen loisten väli-isäntinä toimivat myös monet rauhoitetut kalaa ravinnoksen käyttävät lintulajit. Loisten esiintyminen voidaan estää monin eri keinoin, lähinnä estämällä toisen väli-isännän eli kotiloiden esiintyminen kala-altailla. Infektion estämisessä tehokas keino on johtaa kasvatusaltaisiin vesi riittävän syvältä. Kotilolajit eivät elä syvällä vesistöissä, koska syvänteistä puuttuu kotiloiden ravintona käyttämä kasvillisuus. Kotiloiden esiintyminen voidaan estää myös kalkitsemalla altaat. Hyvänä keinona lokkien oleskelun vähentämisessä on kasvatusaltaiden tai -pussien peittäminen verkoilla, mitkä estävät lokkien ruoan saamisen altaista.

Harmaalokkeja syytetään siisteysongelmista, koska ne ulostavat. Suurina parvina paikoin lepäilevät harmaalokit aiheuttavat siisteyshaittoja ulostaessaan. Näin tekevät myös monet rauhoitetut lajit ja riistalajit. Harmaalokkien aiheuttamat siisteyshaitat keskittyvät lisäksi siisteyden kannalta vähäpätöisille alueille, kuten kaatopaikoille ja ulkoluodoille.

Harmaalokit voivat aiheuttaa haittaa myös lentoliikenteelle, mikäli lokkien kerääntymispaikat, kuten kaatopaikat sijaitsevat lähellä lentokenttiä. Asianmukaisella maankäytön suunnittelulla voidaan nämä haitat minimoida. Lokkien tai muiden lintujen oleskelusta lentokentillä ihmisille aiheutuva riski on niin suuri, että lokkien oleskelun rajoittaminen voi olla paikoin perusteltua.

Harmaalokkien itse kaatopaikalla aiheuttamat lokkiongelmat ovat lähinnä kosmeettisia. Suurin ongelma tuntuu olevan se, ettei niiden haluttaisi olevan siellä eli ne ärsyttävät ihmisiä olemassa olollaan. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä perustelu niiden tappamiselle kaatopaikoilta.

Lokit voivat kuitenkin aiheuttaa ongelmia kaatopaikkojen lähialueilla sijaitsevilla lepäilyalueillaan. Ne voivat periaatteessa toimia salmonellakannan vesistöön kuljettajina ja vaikka riski ihmisten sairastumiseen on hyvin pieni, ei määräysten mukaan uimarantojen vedessä saa olla lainkaan mitään salmonellatyyppejä. Lähialuevaikutuksena voi olla myös lokkien ulostuksillaan aiheuttama ylimääräinen ravinnekuorma niiden lepäilyvesistöihin. Ongelma on teoreettinen ja lokkien tuomat ravinnemäärät varsin pieniä järvien kokonaisravinnekuormaan nähden. On silti teoriassa mahdollista, että hyvin pienessä ja matalassa vedessä runsaasti aikaa viettävät satojen harmaalokkien parvet aiheuttavat ylimääräisen kesäisen ravinnepiikin, joka voi lisätä esimerkiksi leväkukintoja.

Kaatopaikoilla tapahtuva harmaalokkien vähentäminen aiheuttaa hyvin pieniä vaikutuksia kokonaismääriin lintujen suuren liikkuvuuden ja vaihtuman vuoksi. Esimerkiksi Turussa Topinojan kaatopaikalla on tapettu vuodesta 1977 lähtien noin 100 000 lokkia, mutta se ei ole näkynyt merkittävänä kaatopaikalla ruokailevien lokkien määrän vähenemisenä. Lähialueiden pesivä harmaalokkikanta on taantunut samassa ajassa noin kolmanneksen. Muualla Etelä-Suomen merialueilla harmaalokkikannat ovat, ilman massiivisia tuhotoimia, taantuneet noin 25 %.

Turussa pyydystäminen on tehty pääosin loukkujen avulla, jolloin on voitu vapauttaa kaikki tunnistetut rauhoitetut lajit. Useilla kaatopaikoilla lokkiongelmaa on hoidettu ampumalla, jolloin saatetaan ampua myös rauhoitettuja lajeja. Erityisesti nuorten suurikokoisten lokkien määrittäminen on niin hankalaa, että vain Suomen parhaimmat lintujen määrittäjät pystyvät ne varmuudella määrittämään.

Kaatopaikoilla oleskelevien harmaalokkien määrien vähentämiseksi tehokkaampia keinoja ovatkin jätteen, erityisesti lokeille kelpaavan jätteen, määrän vähentäminen ja erilaiset ruokailun ja oleskelun estävät rakenteet ja pelotteet. Mitä vähemmän kaatopaikalla on ruokaa lokeille, sitä vähemmän lokkeja siellä käy.

Harmaalokkia ja muita rauhoittamattomia lintuja käsittelevissä kysymyksissä olisi siirryttävä "vainon vuosista kohti kestävää kehitystä". Mahdollisten vahinkojen torjumisessa olisi ensisijaisesti käytettävä muita keinoja kuin tappamista ja ennalta ehkäisevästä tappamisesta on päästävä eroon. Varovaisuusperiaatetta on toteutettu harmaalokkikysymyksessä väärin päin. Lintuja on tapettu varmuuden vuoksi, vaikka todellisuudessa toimiin ei pitäisi lähteä, ellei meillä ole näyttöä siitä, että toimi on tarpeen ja tuloksellinen. Valtakunnallisesti tarkasteltuna harmaalokista ei ole merkittävää haittaa, paikallisesti kaatopaikkojen läheisyydessä haittoja voi esiintyä. Nämä haitat voidaan hoitaa vähentämällä harmaalokkien ruokailumahdollisuuksia ja ravintoa kaatopaikoilla.

Kaatopaikkojen määrän vähentymisen ja eloperäisen jätteen tehostetun käsittelyn vuoksi harmaalokkien kaatopaikoilta saatavissa olevan ravinnon määrä tulee vähentymään lähivuosina. Sen seuraamuksena on todennäköistä, että harmaalokkikantamme lähtee ainakin paikoin taantumaan. On myös esitetty, että harmaalokeille soveliaan ravinnon vähentymisen vuoksi ne siirtyvät käyttämään ravinnokseen entistä enemmän muiden lintujen poikasia. Tämä on mahdollista ja tilannetta ja harmaalokin erilaisia vaikutuksia ympäristöön on syytä seurata.  

Takaisin

Mitä teen, kun löysin rengastetun linnun?
Lintujen rengastusta Suomessa koordinoi Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) rengastustoimisto.

Kun löydät kuolleen linnun, tarkista onko sillä rengas. Jos on, irrota rengas linnun jalasta ja ota ylös seuraavat tiedot: renkaaseen kaiverrettu teksti kokonaisuudessaan (maa, rengastuskeskus, kirjaintunnus ja numerosarja), löytöpäivä ja -paikka mahdollisimman tarkasti sekä arvio linnun kuolintavasta ja - ajankohdasta. Ilmoita löydöstä mahdollisimman pian joko rengastustoimiston sivuilla olevalla verkkolomakkeella tai kirjeitse (suorista rengas ja kiinnitä se teipillä kirjepaperille, kirjoita kirjeeseen löytötietojen lisäksi oma nimesi ja osoitteesi, johon rengastustoimisto voi ilmoittaa löytämääsi lintua koskevat tiedot) osoitteeseen: Rengastustoimisto, PL 26, 00014 Helsingin yliopisto.

Jos taas satut saamaan käsiisi elävän rengastetun linnun, kirjoita renkaaseen kaiverrettu teksti huolellisesti muistiin, jätä rengas linnun jalkaan, vapauta lintu ja tee löytöilmoitus rengastustoimistoon verkkolomakkeella tai postitse (ks. yllä). Rengastetun linnun löytäjälle toimitetaan aina tieto linnun rengastuspaikasta ja ajasta sekä muista mahdollisista tapaamispaikoista.

Takaisin

Lokit, varpuset ja pulut käyvät ravintolamme terassilla. Millä myrkyllä voin myrkyttää niitä?
Valtaosa Suomen pesimälinnuista on ympäri vuoden rauhoitettuja. Rauhoitettujen lintujen tappaminen myrkyillä on kielletty. Periaatteessa Maa- ja metsätalousministeriö voi myöntää poikkeuslupia vahinkolintujen myrkyillä pyydystämiseksi, mutta lupia ei ole vuosiin myönnetty. Myrkkyjen avulla lintujen pyydystäminen ja tappaminen on kielletty koko EU:n alueella lintudirektiiviin perustuen. Lintudirektiivi kieltää lintujen tappamisen ja pyytämisen myös muilla valikoimattomilla keinoilla, kuten ansalangoilla, liimoilla, koukuilla, sähköiskuilla, räjähteillä, verkoilla, loukuilla sekä edellä mainituilla myrkky- ja nukutussyöteillä.

Terasseilla "oleskelevat" linnut eivät aiheuta erityistä turvallisuusriskiä esimerkiksi tarttuvien tautien, kuten salmonellan, suhteen, vaikka niin usein vastoin parempaa tietoa esitetäänkin. Lintujen pääsyn terasseille voi estää esimerkiksi verkkorakentein. Tärkein syy lintujen viihtymiseen terasseilla on ruoka. Linnut ovat löytäneet helpon ravintolähteen. Ne eivät oleskele terasseilla, jos niiltä ei löydy syötävää. Paras keino lintujen pitämiseksi poissa onkin terassin puhtaudesta huolehtiminen. Kun ihmiset eivät ruoki lintuja ja mahdolliset ravintokohteet, kuten vajaaksi jätetyt ateriat ja lattialle pudonneet murut siivotaan välittömästi pois, linnut oppivat pian, ettei kulmilla norkoilusta ole hyötyä ja ne siirtyvät paremmille ravintopaikoille.

Takaisin

Levittävätkö uimarantamme lähistöllä parveilevat harmaalokit salmonellaa ja muita ihmiselle vaarallisia tauteja?
Suomalaisissa elää syvässä uskomus, että linnut, erityisesti lokkilinnut, levittävät salmonellaa ja muitakin ihmiselle vaarallisia tauteja ja ovat suuri terveysriski. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomessa ja muuallakin maailmassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että lintujen merkitystä ihmisten tautien levittäjä ei voi pitää merkittävänä.

Linnut kantavat monia ihmisille jopa kuolemanvaarallisia tauteja, mutta lähes kaikissa taudeissa todennäköisyys, että ihminen sairastuu epäsuoraan tai suoraan linnun välityksellä on äärimmäisen pieni. Samoin riski, että linnut levittäisivät tauteja kotieläimiin on pieni.

Myöskään kaatopaikoilla ruokailevat lokit eivät tutkimusten mukaan muodosta merkittävää riskiä ihmisten salmonellaan sairastumiselle edes satapäisten lokkiparvien lepäilyalueella.

Harmaalokki kantaa tiettyjä salmonellamuotoja ja on potentiaalinen näiden muotojen levittäjä. Kyseinen salmonellan muoto on Suomessa ihmisissä todetuissa salmonellatapauksissa varsin harvinainen, eikä toistaiseksi ole tietoa siitä, mistä lähteistä kyseiset tartuntatapaukset ovat lähtöisin.

Voi olla kuitenkin perusteltua pyrkiä hätistämään lepäileviä suuria lokkiparvia pois uimarantojen läheisyydestä, koska säädösten mukaan uimarantojen vedessä ei saa olla salmonellaa. Jos salmonellaa havaitaan, täytyy uimaranta sulkea. Säädökset tarkoittavat kaikkia salmonellamuotoja, eikä sillä ole merkitystä, että harmaalokkien kantamat salmonellamuodot ovat hyvin pieni riski ihmisille.

Lokkiongelmista ja mm. harmaalokkien merkityksestä tautien aiheuttajana löytyy varsin kattava katsaus harmaalokit seuranamme sivustolta.

Takaisin

Tikka hakkaa reikiä kesämökkimme saunan seinään. Miksi se tekee niin? Voiko sitä estää?
Tikat hakkaavat puuta ja muita materiaaleja pääasiassa kolmesta syystä: Ensiksikin ne voivat kuuluttaa reviiriään rummuttamalla, mikä on yleisintä lopputalvella ja keväällä. Tällöin parhaita paikkoja ovat sellaiset, joista kuuluu kovin ääni, kuten lamppu- ja sähkötolppien metalliosat. Tikat saattavat myös olla etsimässä ravintoa, kuten toukkia ja hyönteisiä, joita ne ovat hyvin taitavia löytämään vanhoista puurakenteista. Tällöin tikka voi paljastaa seinän sisältä tuhojaan tekevän muurahaisyhdyskunnan. Kolmas mahdollisuus on, että tikka hakkaa reikää rakentaakseen itselleen yösijaa. Tällöin on linnun vakituisesti käyttämä paikka saattanut muuttua epäsopivaksi, esimerkiksi vettynyt.

Joskus tikka alkaa hakata rakennuksia. Lähes aina kyseessä on yleisin tikkamme käpytikka, ja vain harva yksilö aiheuttaa häiriötä tai vahinkoa. Tikan aiheuttamiin ongelmiin ei ole yksiselitteistä ratkaisua, mutta joitakin mahdollisuuksia on olemassa. Jos tikka hakkaa aina samaa kohtaa, kohdan voi peittää kanaverkolla. Ruuanhakua ja myös reviirirummutusta saattaa vaikeuttaa linnun karkottaminen hätistämällä, jolloin se voi riittävän monta kertaa häirittynä alkaa etsiä ruokaa muualta. Ongelmapaikan viereen voi kiinnittää haukkatarroja tai vaihtoehtoisesti jotain ääntä pitävää tai liikkuvaa, kuten peltipurkkeja, tuulikelloja tai "vappuviipperän". Mikäli tikka näyttää etsivän yösijaa, auttaa tässä mahdollisesti isoreikäisen pöntön asettaminen pihapiiriin. Kottaraisen pöntöltä vaadittava reiän halkaisija eli 5,0 cm on hyvä tähän tarkoitukseen. Uusimpana olemme kuulleet tällaisen idean: Seiniin koputtelevista tikoista pääsee eroon seuraavasti. Hankitaan pyöreä puulätkä, johon maalataan viirupöllön naama tummalle pohjalle. Ripustetaan lätkä tai useampia niihin kohtiin, missä tikka hakkaa. Tarkoituksena on antaa vaikutelma kolossa pesivästä viirupöllöstä.

Käpytikka on rauhoitettu ympäri vuoden, kuten muutkin tikkalajimme. Sitä ei siis saa tappaa tai siirtää kuin alueellisen ympäristökeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla.