BirdLife Suomi Linturetkellä. Kuva: Lauri Hänninen.  
Järjestö
Liity tai tue
Tapahtumat
Tiedotteet
Lintuhavainnot
Linnut ja harrastus
Suojelu ja tutkimus
Julkaisut ja tuotteet

Lintuvaruste-kauppa
BirdLife International

på svenska
in English

BirdLife Suomi ry
Annankatu 29 A 16
00100 Helsinki
puh. (ark. klo 10–15)
09 4135 3300
fax 09 4135 3322
toimisto@birdlife.fi
Henkilöstö
Osoitteenmuutos

 
Vastauksia lintujen suojelua käsitteleviin kysymyksiin

Takaisin

Mitä pitäisi tehdä, kun löysin vahingoittuneen linnun?
Suomen lainsäädännön mukaan sairaana, vahingoittuneena tai muuten avuttomassa tilassa tavattua luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Eläin voidaan ottaa haltuun hoitoon kuljettamista ja tilapäistä hoitoa varten. Jos eläin on vahingoittunut niin pahasti, että sen hengissä pitäminen vaikuttaa julmuudelta, pitää eläin lopettaa tai löytäjän pitää huolehtia, että joku muu lopettaa sen. Eri puolilla Suomea on ihmisiä, jotka hoitavat lähiympäristöstään löytyneitä vahingoittuneita eläimiä. Yleensä kuntien ympäristötoimistoissa ja alueellisissa ympäristökeskuksissa tiedetään, ketkä lähiseudulla hoitavat vahingoittuneita eläimiä. Eläintä voi ja pitää toki hoitaa myös itse, mikäli muuta mahdollisuutta ei ole ja itsellä on mahdollisuus näin tehdä.

Suomessa on myös joitakin hoitopaikkoja (esim. Pyhtään lintuhoitola, Heinolan lintutarha, Korkeasaaren eläinhoitola Helsingissä), joihin voi lähettää vahingoittuneita luonnonvaraisia lintuja. Hoitopaikkoihin kannattaa soittaa ennen linnun sinne kuljettamista tai lähettämistä. Hoitopaikoista saa myös neuvoja loukkaantuneiden lintujen hoitoon ja ruokintaan liittyvissä kysymyksissä.

Jos loukkaantuneiden tai hädänalaisten lintujen kiinniotossa tarvitaan apua, paikallinen pelastuslaitos auttaa resurssiensa mukaan (hätänumeroon soitetaan kuitenkin vain, kun yleinen turvallisuus vaarantuu merkittävästi tai kun tehtävään tarvitaan viranomaisten erityiskalustoa tai -asiantuntemusta).

Takaisin

Joutsen makaa jäällä. Onko se jäätynyt kiinni?
Sekä laulu- että kyhmyjoutsenet voivat talvehtia Suomessa, jos talvehtimispaikalla vesi pysyy sulana. Joutsenet voivat myös makailla jäällä pitkiäkin aikoja ilman että niillä on mitään hätää. Lintu saattaa odottaa sopivaa tuulta lähteäkseen lentoon ja etsiäkseen sulapaikan. Suurena lintuna joutsenen ei tarvitse syödä joka päivä. Jäällä makaava joutsen on erittäin harvoin oikeasti jäätynyt kiinni ja avun tarpeessa.

Jos hädänalaisten lintujen kiinniotossa tarvitaan apua, ainakin Helsingissä pelastuslaitos auttaa resurssiensa mukaan. ELY-keskukset tietävät, miten loukkaantuneiden lintujen hoito on alueella järjestetty. Joutsenen hädästä kannattaa olla silti ihan varma ennen palomiesten kutsumista!

Takaisin

Varpuspöllönpönttööni ilmestyi liito-oravan ruokavarasto. Nyt metsikkö on leimattu ja ajattelin siirtää pöntön turvaan. Mitä olisi tehtävä EU:n vaaliman liito-oravan suhteen?
Näissä tapauksissa oma aktiivisuus on erityisen tärkeää, mutta lopputulos ei silti ole aina yksinkertainen. Ensisijaisesti kannattaisi selvittää kuka on leimikon omistaja ja ottaa häneen yhteyttä ja kertoa, että alueella asustelee tämä sympaattinen uhanalainen eläin ja esittää toivomus, että maanomistaja jättäisi riittävän suurelta alalta pöntön ympäristöä hakkaamatta, jotta liito- oravan (ja varpuspöllön) suosimaa elinympäristöä säilyy riittävästi. Lisäksi on erittäin tärkeää ilmoittaa havainnosta ja leimikosta sekä paikalliselle ympäristökeskukselle että metsäkeskukselle ja vaatia toimia hakkuiden kieltämiseksi. Ilmoituksessa olisi hyvä olla olemassa tarkka havaintopiste peruskartalle tai sen kopiolle laitettuna sekä havainnon yksityiskohdat päivämäärä- ja havainnoitsijatietoineen. Ilmoitus kannattaa tehdä mahdollisimman pikaisesti, koska hakkuut voivat alkaa kahden viikon kuluttua metsänkäyttöilmoituksen tekemisestä. Edellisten ilmoitustahojen lisäksi havainto kannattaa toimittaa myös liito-oravaryhmän tietoon: Antero Mäkelä, Linnantie 10, 63350 Sulkavankylä, puh. 06 - 514 4230. Liito-orava havaintojen ilmoittaminen viranomaisille on erityisen tärkeää, koska lajia on hyvin vaikea havaita ja se jää helposti huomaamatta metsänkäsittelyä suunniteltaessa tai tehdessä.

Liito-orava on ollut Suomen lainsäätäjille hankala tapaus. Se on EU:n direktiivilaji eli EU:n erityistä suojelua vaativa laji. Luontodirektiivin ja Euroopan komission mukaan ainuttakaan liito-oravan elinpaikkaa ei saa hävittää. Suomen luonnonsuojelulain mukaan selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. EU:n komission ja Suomen tulkinnassa on siis se ero, että Suomen mukaan liito-oravametsän tulee olla selvästi luonnossa havaittava, muusta metsiköstä erottuva. Suomen luonnonsuojelulaki ei näin olleen ole luontodirektiivin mukainen, koska jäsenmaat eivät saa alentaa direktiivien suojelutavoitteita kotimaisessa lainsäädännössään. Suomen ja komission välinen tulkintaero käsitellään viime kädessä EY-tuomioistuimessa.

Myös se, että liito-oravan varasto on pöntössä on aiheuttanut tulkintaerimielisyyksiä. Joidenkin ympäristökeskusten alueilla liito-oravan pönttöhavaintoihin ei ole suhtauduttu samalla vakavuudella kuin pökkelöhavaintoihin. Tällainen tulkintaero lienee kuitenkin luontodirektiivin rikkomus, koska luontodirektiivi ei erittele keinotekoista pesää luonnonpesästä. Alue on kuitenkin lajin elinpiiriä.

Jos metsällä on muitakin arvoja (lähes aina liito-oravametsästä löytyy myös muuta arvokasta, jos haluaa hakea), se voidaan (hyvällä tahdolla) lähes aina tulkita metsälakikohteen tapaiseksi ja silloin sen säästämisestä aiheutuvista kuluista voi saada metsälain mukaista ympäristötukea. Pelkkä liito-orava ei siihen välttämättä riitä (riippuu tulkitsijasta), mutta lahopuut, ranta/puro, rehevyys tms. luonnontilaisuuden kaltaisuus, voi jo riittää.

Ympäristötukikohteissakin on ongelmana pienuus (yleensä 1-4ha). Muutaman hehtaarin voi siis kuitenkin saada jäämään pystyyn tälläkin konstilla.

Takaisin

Mitkä lintulajit ovat Suomessa täysin rauhoittamattomia?
Suomessa ei enää ole täysin rauhoittamattomia lintulajeja. Niin sanottuja rauhoittamattomia lintulajeja ovat harmaalokki, merilokki, kesykyyhky, räkättirastas, varis ja harakka. Nämäkään lajit eivät ole täysin rauhoittamattomia, vaan niillä on lainsuoja pesimäaikana eli ne ovat rauhoitettuja seuraavasti ((Metsästysasetus 12.7.1993/666 25 a §):
  • varis, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas Oulun, Kainuun ja Lapin riistanhoitopiirien alueella 1.5-31.7, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien alueella 1.4-31.7 ja muualla maassa 10.3-31.7.
  • harakka Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Oulun, Kainuun ja Lapin riistanhoitopiirien alueella 10.4 -31.7 ja muualla maassa 1.4 -31.7.
  • harmaalokkikoloniat koko vuoden.
Lisäksi korppi on poronhoitoalueella rauhoittamaton pesimäajan 10.4 -31.7. ulkopuolella.

Yleiskatsaus lintujen luokittelusta rauhoittamattomiin, riista ja rauhoitettuihin lintulajeihin.

Takaisin

Tapasin metsätiellä autoilijan, joka näytti etsiskelevän soraa nokkivia kanalintuja ilmeisesti metsästys mielessä. Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?
Tällaiset tilanteet ovat hankalia. Jos et ole varma siitä, että autoilijat nimenomaan hakevat metsäkanalintuja metsästystarkoituksessa, ei kannata tehdä mitään. Autoilija voi olla, vaikka luontokuvaaja, joka hakee kanalintuja kuvausmielessä tai metsästäjä, joka haluaa katsella lintuja omaksi ilokseen, vailla metsästysaikomusta. Mikäli olet varma, että autoa käytetään hyväksi kanalintujen metsästämisessä, kannattaa ottaa auton rekisterinumero ylös sekä, mikäli mahdollista myös tekijöiden tuntomerkit ylös. Nämä tiedot sekä kertomus siitä mitä on nähnyt pitää toimittaa välittömästi poliisille, joka on velvollinen ryhtymään toimiin tapahtuneen selvittämiseksi. Poliisi ei voi nostaa syytettä ilman todisteita tapahtuneesta kanalintujen ampumisesta, mutta voi rekisterinumeron perusteella pyytää auton omistajaa tai tekijää kuultavaksi poliisiasemalle. Kanalintujen tai minkään muun eläimen ampuminen autosta ei ole sallittu. Metsästyslaki kieltää moottoriajoneuvon käytön metsästyksen apuvälineenä, joten autoa ei saa käyttää edes riistan etsimiseen, saati autosta ampumiseen. Lisäksi välittömästi ajoneuvon pysäyttämisen jälkeen 100 metrin säteellä ajoneuvosta ei saa käyttää metsästysaseita. Kanalintujen suhteen on laissa lisäksi erikseen säädetty, ettei metsäkanalintuja saa ampua tieltä tai tielle, vaikka ei käyttäisikään autoa metsästyksessä hyväksi. Autolla kanalintuja metsästävä liikkuu siis monella tapaa lain väärällä puolella. Tämäntyyppiset tapaukset raukeavat usein todisteiden puutteen vuoksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ilmoittaminen on turhaa. Poliisikuulustelut saavat tekijää aina vähän varpailleen ja sana epäillyistä leviää. Jo tämä saattaa olla riittävä pelote, minkä vuoksi tekijät lopettavat tai ainakin vähentävät toimiaan. On hyvä muistaa, että lähes kaikkien metsästysseurojen säännöissä todetaan, että mikäli seuran jäsen syyllistyy metsästysrikokseen, -rikkomukseen tai muihin hyvien metsästystapojen vastaiseen toimintaan, jäsen erotetaan. Erottaminen voi olla joko lopullinen tai määrä-aikainen. Sillä ei ole merkitystä, onko toiminta tapahtunut metsästysseuran alueella.

Takaisin

Lokkeja ammutaan kalalaitoksella ja kaatopaikalla kesäkuussa eivätkö kaikki olekaan rauhoitettuja pesimäaikaan?
Kaikki lintulajit ovat pesimäaikaan rauhoitettuja. Lajisuojelua koskevista kielloista voidaan poiketa lintudirektiivin osoittamin edellytyksin. Rauhoittamattomat lintulajit nauttivat pesimäaikanaan rauhoitettujen lajien kanssa yhdenvertaista suojaa ja perusteet rauhoitussäädöksistä poikkeamiselle ovat samat. Rauhoituksesta voidaan poiketa ainoastaan, mikäli tappamiselle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua ja mikäli linnuista on vakavaa haittaa:
  • kansanterveydelle ja yleiselle turvallisuudelle
  • lentoturvallisuudelle
  • viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille
Kaatopaikoilla tai kalanviljelylaitoksilla tappamiseen ei lupia pitäisi myöntää, sillä kyseisissä tapauksissa ei yleensä ole osoitettavissa edellä mainittua vakavaa haittaa ja lintujen suuren liikkuvuuden vuoksi ampuminen ei ole tehokas keino lintujen määrän vähentämiseksi. Mikäli jossakin tapauksessa merkittävää haittaa on, on yleensä olemassa muita tyydyttäviä ratkaisuja, joita ovat mm. lintujen pelottelu, hygienian parantaminen tai lintujen aiheuttaman haitan estäminen erilaisin rakentein, kuten suojaverkoin. Valitettavan usein tapahtuu kuitenkin sitä, että viranomaiset myöntävät hakijoille, erityisesti lokkien tai varisten, pyyntilupia lain periaatteiden vastaisesti selvittämättä aiheutuuko linnuista todella lainsäädännössä vaadittu merkittävä haitta ja onko olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua haitan ehkäisemiseksi. Tällä rintamalla vaadittaisiin selvää ryhdistäytymistä lupaviranomaisten taholta.

Rauhoittamattomien lintujen ampumiseksi myönnetyt poikkeusluvat myöntää riistanhoitopiiri. Rauhoitettujen lintujen ampumiseksi myönnetyt poikkeusluvat myöntää alueellinen ympäristökeskus.

Yleiskatsaus lintujen luokittelusta rauhoittamattomiin, riista ja rauhoitettuihin lintulajeihin.

Takaisin

Mitä pitää tehdä, jos havaitsee metsästäjän tappavan rauhoitetun linnun?
Valtaosa Suomen pesimälinnuista on ympäri vuoden rauhoitettuja. Rauhoitetun linnun ampuminen on luonnonsuojelurikos. Rauhoittamattoman lintulajin tai riistalinnun ampuminen niiden rauhoitusaikana tai alueella on metsästysrikos.

Mikäli havaitsee, esimerkiksi metsästyksen yhteydessä, rauhoitetun linnun tappamisen on erityisen tärkeää dokumentoida havainto huolellisesti. Jos mahdollista, niin valokuvata tapaus. Mahdollisimman pikaisesti, heti, jos mahdollista, täytyy soittaa poliisille. Mikäli poliisi ehtii paikalle ennen kuin tekijä ja todisteet ovat kadonneet paikalta, on tapauksen selvittäminen helppoa. Jokainen vastuuntuntoinen metsästäjä ilmoittaa tietenkin itse poliisille mikäli on itse vahingossa ampunut rauhoitetun lintulajin tai mikäli havaitsee toisen metsästäjän syyllistyvän moiseen. Metsästyslaki edellyttää nimenomaisesti, että saalis on määritettävä ennen ampumista.

Jos ammutun rauhoitetun linnun löytää ammuttuna, eikä tekijä ole enää paikalla, kannattaa asiasta ilmoittaa poliisille ja tehdä tutkintapyyntö. Suhtautuminen tapauksiin vaihtelee nimismiespiireittäin. Tapaukset tulisi kuitenkin tutkia. Suuri osa tapauksista jää valitettavasti selviämättä.

Mikäli törmää riista- tai rauhoittamattoman lintulajin ampumistapaukseen, niiden rauhoitusaikana toimitaan samalla tavoin kuin rauhoitettujen lintujen tappamistapauksissa.

 

Takaisin

Mitä voi tehdä, jos havaitsee kissan tappavan lintuja?

Ensisijaisesti kannattaa olla yhteydessä kissan omistajaan ja kertoa kissan tappaneen rauhoitettuja eläimiä ja pyytää omistajaa toimiin, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan.  Mikäli on pystynyt toteamaan ja dokumentoimaan (esimerkiksi valokuvin) kissan saalistaneen rauhoitetun eläimen ja tietää tai pystyy seuraamaan, mistä talosta kissa on, voi tehdä poliisille rikosilmoituksen luonnonsuojelulain rikkomisesta.

Vapaana liikkuvista kissoista kannattaa yleensä ensimmäiseksi olla yhteydessä niiden omistajiin. Mikäli havaitsee kissan vapaana järjestyslain määrittelemillä kohteilla taajamassa (mm. tiet, kadut, jalkakäytävät, torit, puistot, uimarannat, urheilukentät, hautausmaat), voi asiasta tehdä ilmoituksen poliisille.  Kotipiirinsä ulkopuolella olevaa kissaa ei saa vahingoittaa, mutta sen voi pyydystää ja toimittaa kunnan irrallaan tavattujen eläinten hoitolaan. Maanomistaja voi – mikäli on todennut kissan villiintyneeksi – myös asianmukaisin metsästyslainsäädännössä kuvatuin menetelmin tappaa villiintyneen kissan omilta mailtaan. Kissan pyytäminen on kuitenkin suositeltavampi tapa, koska usein on vaikeaa varmistua kissan olevan villikissa.

Ruotsalaistutkimuksen mukaan kissat tappavat Ruotsissa noin 7 miljoonaa lintua vuodessa. Englannissa kissojen arvioidaan tappavan kesän aikana 27 miljoonaa lintua. Suomessa asiaa ei ole tutkittu, mutta on selvää, että miljoonaluokassa ollaan Suomessakin.

Suomessa tutkijat Kaarina Kauhala ja Katja Holmala ovat seuranneet kahdeksan radiopannoitetun kissan liikkeitä Virolahdella. Joukossa oli lemmikki- , navetta- ja villikissoja. Ne kaikki saivat liikkua vapaasti. Seurattujen kissojen elinpiirien keskikoko oli 110 hehtaaria. Vapaaksi luontoon päästetty kotikissakin ulottaa siis saalismatkansa kauas kotipihan ulkopuolelle. Englantilaistutkimuksen mukaan kissojen saalistus taajamissa on muutamien paljon maassa viihtyvien lajien osalta voimakkaampaa kuin lajien poikastuotto samoilla alueilla. Ilman muualta tulevaa täydennystä tiettyjen lajien runsaus olisi taajamissa nykyistä pienempi tai ne voisivat jopa puuttua.

Alla vielä tarkempaa tietoa siitä, mitä laki sanoo kissoista:

Järjestyslaki

On voimassa ”yleisillä paikoilla” eli kaikilla paikoilla, jotka on tarkoitettu yleisesti käytettäviksi tai joita tosiasiallisesti, pysyvästi tai tilapäisesti yleisesti käytetään, riippumatta siitä, kuka paikat omistaa. Tällaisia paikkoja ovat mm. tiet, kadut, jalkakäytävät, torit, puistot, uimarannat, urheilukentät, hautausmaat, yleisön käytössä olevat rakennukset, kulkuneuvot, virastot, toimistot ja ravintolat. Yksinkertaistaen: järjestyslaki koskee taajamia sekä niiden ulkopuolella olevia yleisesti käytettäviä kohteita.

Kissan omistajien on pidettävä huolta siitä, ettei eläin pääse kytkemättömänä yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille, kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle.

Käytännössä edellinen tarkoittaa, ettei kissaa saa pitää vapaana ilman valvontaa, sillä muuten ei voida varmistaa, ettei kissa menisi edellä mainituille kohteille. Kissa voi siis (periaatteessa) olla taajamassa kytkemättömänä , mikäli voidaan valvoa ja valvotaan, ettei se mene edellä mainituille kohteille, eikä riko luonnonsuojelulakia.

Metsästyslaki

Metsästyslaki määrittelee villiintyneen kissan rauhoittamattomaksi eläimeksi. Mikäli kissa hankkii säännöllisesti ravintonsa luonnosta, eikä se näytä liikkuvan oman pihan läheisyydessä, se voidaan tulkita villiintyneeksi. Villiintynyt kissa luetaan rauhoittamattomaksi eläimeksi, jonka eläinsuojelulain mukainen tappaminen on maanomistajan luvalla luvallista.

Käytännössä on kuitenkin hyvä riittävin toimin varmistaa, että kyseessä on todellakin villiintynyt kissa. Metsästyslaki kieltää kotieläimeksi otetun kissan heitteillejätön ja hylkäämisen sakkorangaistuksen uhalla. Heitteillä oleva eläin tarkoittaa joko koditonta lemmikkieläintä tai sellaista lemmikkieläintä, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai valvonnassa.

Vapaana luonnossa ilman valvontaa liikkuvan kissan voi pyydystää elävänä ja viedä kunnalliseen löytöeläinhoitolaan. Sieltä omistaja voi sen sitten hakea.

Eläinsuojelulaki

Eläimen on omistajansa taholta saatava riittävästi ravintoa, juotavaa ja muuta tarvitsemaansa hoitoa. Eläimen hoidotta jättäminen on kiellettyä. Kissan pitäminen siten, ettei sille anneta ruokaa vaan se hakee ravintonsa luonnosta, on eläinsuojelulain vastaista ja rangaistavaa. Sairaan, vahingoittuneen tai muuten avuttomassa tilassa olevan kotieläimen (myös kissan) löytäjän on autettava eläintä tai ilmoitettava siitä omistajalle, kunnaneläinlääkärille, terveystarkastajalle tai poliisille.

Lain mukaan kunnilla on velvoite huolehtia irrallaan tavattujen koirien, kissojen ja muiden pienten lemmikkieläinten tilapäishoidon järjestämisestä. Talteenotettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 vuorokauden ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, luovuttaa tai lopettaa se. Kunnalla on myös oikeus periä eläimen omistajalta korvaus talteenotosta, hoidosta ja mahdollisesta lopettamisesta.

Luonnonsuojelulaki

Luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitetun eläimen tappamisen. Kaikille rauhoitetuille linnuille sekä riistalinnuille on määritelty niiden korvausarvo, mikäli ne tapetaan luvattomasti. Luvattomasta tappamisesta rangaistuksena on paitsi kyseinen yksilön/yksilöiden korvausarvon maksaminen valtiolle myös yleensä sakkorangaistus.

Ihmisen omistamat eläimet, myös kissa, ovat omistajansa vastuulla eli omistaja vastaa niiden teoista. Mikäli kissa tappaa rauhoitetun eläimen, on omistaja vastuussa kissan teosta ja rangaistava osapuoli. Mikäli havaitsee kissan tappavan rauhoitetun linnun, kannattaa pyrkiä kuvaamaan tapaus ja ilmoittaa tapauksesta poliisille. Erityisen tärkeää on selvittää, mistä osoitteesta kissa on kotoisin, sillä poliisilla ei ole aikaa selvittää kissan omistajaa. Esimerkiksi varpusen tappamisesta joutuu maksamaan valtiolle 34 euroa ja pyrstötiaisesta 252 euroa.

Poliisiylijohtajan kanta kissojen vapaana pitämisestä.