Takaisin

Suomessa on kattava paikallisten lintuyhdistysten verkko ja kukin yhdistys on kiinnostunut kaikista toimialueellaan havaituista linnuista. Havainnon ilmoittaminen yhdistykselle auttaa yhdistystä toimialueensa linnuston kartoittamisessa ja seuraamisessa. Yhdistykset yläpitävät rekisteriä toimialueensa linnustosta ja jokainen yksittäinenkin havainto on tärkeä.

Ei kannata luottaa, että havaitsemasi lintu on jo yhdistyksen tiedossa. Ilmoittaminen on helppoa. Kunkin yhdistyksen havaintojenkeruualueet ja aluevastaavien yhteystiedot löytyvät näiltä www-sivuilta. Aluevastaavat toimivat kussakin yhdistyksessä havaintojen kokoajina.

Takaisin

Suomessa on tavattu kaksi tikkalajia, joilla on vihreä selkäpuoli: harmaapäätikka ja vihertikka. Harmaapäätikka pesii maassamme vakituisesti. Harmaapäätikan pesimäkanta on noin 2000 paria. Yleisin harmaapäätikka on etelässä, erityisesti Lounais-Suomessa. Pohjoisempana laji on harvinaisempi. Harmaapäätikka pesii lähinnä lehtipuuvaltaisissa metsissä, mutta saattaa löytyä kaikenlaisista sekametsistä. Harmaapäätikka on käpytikkaa hieman suurempi ja pääosin vihreä. Sen pää on harmaa ja koiraalla on otsalla pieni punainen laikku, joka naaraalta puuttuu.

Vihertikka puolestaan on Suomessa todellinen suurharvinaisuus, ja se onkin varmuudella havaittu meillä vain muutaman kerran. Lähimpänä Suomea vihertikka pesii Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä, mutta maamme kaikki havainnot ovat Itä- ja Kaakkois-Suomesta. Tämä johtuu siitä, että vihertikka on hyvin paikkauskollinen eikä ylitä laajoja merialueita.

Harmaapäätikkaan verrattuna vihertikka on hieman suurempi, pitkäkaulaisempi ja pään punainen alue ulottuu molemmilla sukupuolilla niskaan asti. Päässä ei ole juurikaan harmaata ja naamanseutu on laajalti musta, kun harmaapäätikalla on vain kapea musta kaistale silmän ja nokan välissä sekä ohut musta viiksijuova. Vihertikalla on leveä viiksijuova, joka naaraalla on musta ja koiraalla punakeskustainen. Vihertikan silmä on valkoinen ja harmaapäätikan punertavanruskea. Nokka vihertikalla on pidempi kuin harmaapäätikalla, joka etenkin lennossa näyttää lyhytnokkaiselta ja -kaulaiselta. Lisäksi vihertikalla on pyrstön sivuilla pieniä mustavalkeita poikkiraitoja, jotka harmaapäätikalta puuttuvat kokonaan. Molemmilla lajeilla on kellertävänvihreä alaselkä ja siipisulissa ohutta mustavalkeata kuviointia.

Jos siis Suomessa näkee vihreän tikan, on se hyvin todennäköisesti harmaapäätikka.

Takaisin

Se johtuu siitä, että pulut lähtevät pesästä täysikasvuisina eli voit nähdä pulun poikasen ainoastaan pesässä. Kesykyyhkyillä on yleensä noin 2-4 poikuetta vuodessa. Naaras munii 2 munaa, joita molemmat emot hautovat n. 16-19 vrk. Emot ruokkivat yhdessä poikasia, jotka pysyvät pesässä n. 33-37 vrk. Tämän jälkeen pulun poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä ja täysikasvuisen linnun kokoisina, eivätkä siten erotu helposti aikuisista yksilöistä. Pulut tekevät pesänsä rakennuksiin, siltoihin tai muihin rakenteisiin.

Takaisin

Kyseessä on todennäköisesti ollut viitasirkkalintu Locustella fluviatilis tai pensassirkkalintu Locustella naevia, joiden äänet muistuttavat heinäsirkan tai hepokatin ääntä. Lajien ääni on kuitenkin selvästi voimakkaampaa kuin heinäsirkkojen ja hepokattien ääni. Viitasirkkalinnun ääni on hepokattimaista, vahvana kuuluvaa mekaanista raksutusta (tahti on sama kuin vajaata tulitikkuaskia ravistaa nopeasti) ja pensassirkkalinnun ääni on selvästi tiheämpää heinäsirkkojen ääntä muistuttavaa. Sirkkalintujen laulukausi ajoittuu toukokuun lopulta kesäkuun lopulle eli ajanjaksolle, jolloin heinäsirkat ja hepokatit eivät ole vielä aktiivisimmillaan. Myöhäisimpiä laulajia on kuultu elokuulla asti. Sirkkalinnut ovat yöeläjiä eli niiden laulua kuulee yleensä yöllä tai aikaisin aamulla.