Uudistettu Lasten ja nuorten lintupäivä
24.5.-6.6.2010
Jo perinteiseksi käynyttä lintupäivää vietettiin tänä vuonna
uudistetulla tavalla. Nimi muuttui Lasten ja nuorten lintupäiväksi ja
tapahtuma-aikaa laajennettiin viikonlopusta kahteen koulujen päättymistä
edeltävään viikkoon, joten perheiden lisäksi koulut, päiväkodit ja
iltapäiväkerhot pystyivät paremmin osallistumaan. Vanhat
"kilpailusarjat" poistettiin, ja kaikkia osallistujia kannustettiin
retkeilemään ja havainnoimaan itselleen sopivalla tavalla, ilman
paineita. Retkeä varten tarjottiin runsaasti vinkkejä, ideoita ja
materiaalia sekä
verkkosivuilla että Tiira-lehdessä. Päivän aikana heränneitä
kysymyksiä, sekä retkikertomuksia, piirroksia ja valokuvia sai lähettää
perinteisesti postitse, ja ensimmäistä kertaa myös
Facebookin kautta tapahtuman omalle sivulle. Yhteistyökumppanina
tapahtuman järjestämisessä oli
Luonto-Liitto.
Tapahtumaan osallistui 30 ryhmää 19 paikkakunnalta. Lapsia ja nuoria oli
mukana ennätysmäärä: tapahtumaan osallistui peräti 375 henkilöä, joista 305 oli
lapsia/nuoria.
Retkitunnelmia
Osa alkuperäisistä kertomuksista löytyy kuvien kera
Facebookista (kertomusten
näkyminen vaatii kirjautumisen). Tiira-lehdessä 3/2010 julkaistaan saapuneita
piirustuksia.
Otteita:
Olimme kolmatta kertaa tapahtumassa mukana. Kahta vastarannalla
käyskentelevää kurkea lapset mielenkiinnolla kaukoputkella seurasivat (se
oli tarpeeksi helppokin kohde). Ilahduimme myös kovasti, kun lopuksi näimme
BirdLifen vuoden linnunkin, kuikan, uivan järvellä. (Tavikset)
Olemme joka sunnuntai lastenlasten kanssa tehneet tänä keväänä luontoretken,
lintuja etsien. Lapset ovat aina innostuneina lähdössä mummun kanssa
linturetkelle ja pari jalkapalloa on autossa, jotta voidaan lähes äänettömän
lintumatkan jälkeen vähän irrotella. Viisivuotias on myös innostunut
valokuvaamaan mummun digikameralla. (Lintukuiskaajat)
Jo matkan varrella pysähdyimme välillä kuuntelemaan - peipponenhan se
siellä koivun latvassa lauloi. Lahdella oli aika hiljaista. Kaikki lapset
saivat opetella katsomaan kiikareilla. Viimeisellä polulla saimme kuulla
mahtavan konsertin. Satakieli lauloi sydämensä pohjasta. Se oli lapsille
erikoinen elämys. Kuinka yhdestä linnusta lähtee niin paljon erilaisia
ääniä! Lopuksi leikimme
haukkahippaa. (Siilit)
Oppaan avulla kiinnitettiin 2 linnunpönttöä puihin. Sitten ihailimme
joutsenia ja pikkulintuja sekä paistoimme makkaraa. Lopuksi leikimme
metsässä.
(Bofinkarna/Harakat)
Meidän Lasten ja nuorten lintupäivä oli yllätyksellinen. Ei oltu koskaan
ennen nähty käki-lintua luonnossa ja nyt se odotus palkittiin. Tuli niin
yllättäen metsän seasta ja tunnistimme sen heti käeksi. Myöhemmin kuulimme
kukuntaa ja tytöt laskivat montako kertaa kukkuu. Laulujoutsenia nähtiin
ennätysmäärä. Tytöt kertovat, että hauskaa on kun saa tuntea eri lintulajien
ulkonäköä ja kuunnella niiden ääniä. Odotamme taas ensi vuotta ja talvella
on hyvä kerrata lintuoppaita, kertoivat tytöt. (Kukkuu panda seepra)
Bongattiin 3-vuotiaan kanssa västäräkki! Voi sitä riemua!
Hauskin havainto: telkkä-emo poikasiensa kanssa, joita oli jopa 13kpl.
Pikkulokki ehkä iloisin yllätys!
Kiikarit kaulassa reippailtiin muutaman kilometrin matka Kaitalammelle.
Taisi iso joukko lapsia hieman karkottaa lintuja. Linnut jäivät aika vähälle
huomiolle, kun lammella saatiin makkarat tulelle ja huomattiin lammessa
uiskentelevat kalat. Taisi siellä yksi rapukin olla!
Matkaan lähdettiin linnunlaulun saattelemana aamutuimaan. Hyttyset
söivät ja linnut lentelivät ja eväät maistuivat hyviltä. Koko matkan lapset
juttelivat linnuista ja tekivät havaintoja lentelevistä linnuista. Sisällä
vielä tutkittiin lintujen kuvia lehdestä ja väritettiin linnun kuva ja
lapset saivat
kunniakirjan muistoksi retkeen osallistumisesta. (Lintukaverit)
Ollaan Empun (3v.) kanssa ihmetelty kotipihalla pääskysten pesän tekoa
ja kirjosieppoa, joka käy meitä keittiön ikkunalaudalla tämän tästä
katselemassa.
3-vuotias lapsenlapsi tunnistaa jo variksen ja "linnun", ja väittää
kivenkovaan nähneensä maakotkan... Puolivuotiaat pikkukaksoset tiirailevat
vaunuistaan nauravaisina kaikkea mikä lentää.
Saldona mm. kylpevä liro, hautova joutsen sekä jokusia haapanoita ja
tukkasotkia. Vertailimme myös peipon ja pajulinnun laulua ja ihailimme
kukkivia kulleroita.
6-vuotias tunnisti jo monenmonta lintua, ja vaikutuksen teki myös
venevajan lintunäyttelyn puinen laulujoutsen, jota sai lennättää narusta.
1,25-vuotias viihtyi mainiosti osoitellen ja tutkien. Aikuisia ihastutti
vienosti laulanut idänuunilintu.
Teimme perheen kanssa linturetken lähimetsään ja pellon reunaan.
Lapsilla oli kiikarit mukana. Näimme ainakin lokkeja, mustarastaan ja
pikkulintuja. Oli mukavaa seurata, kun lapset innostuivat lintujen
tiirailusta.
Sepelkyyhky oli pudottanut yhden sulistansa, mistä vanhemmalla tytöllä
heräsi huoli: "Eikö se enää voi lentää?". Tulimme kuitenkin siihen
tulokseen, että sulka oli vanha ja kulunut ja nyt kyyhkyllä on uudet hienot
sulat, joilla se lentelee "tosi lujaa"!
Lasten kanssa tutustuttiin pihapöntön kilpailutilanteeseen. Tällä
hetkellä talitiaisemo hautoo, kuoriutumista odotellaan.
Lasten mielestä kivoimpia havaintoja olivat naurulokki, sinisorsa, kivi,
musta lintu sekä yhden linnun sukeltaminen. Retken vetäjän eli minun
mielestäni mukavia lajeja olivat lisäksi liejukana, luhtakerttunen ja
heinätavi. (Iivistintit - Ivismesarna)
Kaikki täpläsivät tavallaan - ilmassa lensivät niin mutakokkareet kuin
isompien poikien lintutietämys. Mustakurkku-uikku tuli aivan viereen
sukeltelemaan ja sen taisivatkin kaikki meistä havaita.
Teimme pönttökierroksen, joka olikin erityisen mukava. Yhdeksästä
pöntöstä vain kolme oli tyhjiä. Kolmessa pesi kirjosieppo, yhdessä
talitiainen ja yhdessä peräti kuusitiainen. Erikoisin pönttö oli se, jonka
katolle mustarastas oli rakentanut pesänsä. Lapset ihastelivat pieniä
tiaisten poikasia, kirjosiepon kauniita turkooseja munia ja kuusitiaisemoja,
jotka rohkeasti veivät sapuskaa sisään pönttöön, vaikka 30 ihmisen joukko
katseli 10 m päästä.
Eniten Tintit olivat pitäneet luontorastitehtävästä, jossa luonnosta
piti löytää samoja värejä kuin annetuissa värikorteissa. Toisen ryhmän
mielestä mieliinpainuvinta oli nähdä kun härkälintupari rakensi pesäänsä.
Ensi vuonna todennäköisesti uudestaan! (Tintit/Kotkat)
Katsoimme kaukoputkella hautovia lintuja (kyhmyjoutsen, merilokki,
kalalokki), löysimme kalalokin munapesän, ihmettelimme valkoposkihanhiparvea
ja rannalla tepastelevia meriharakoita. Leikimme myös
korttileikkiä, missä kortille oli kirjoitettu lintujen nimiä ja ääniä ja
jokainen sai etsiä itselleen parin.
Perinteinen Tunnistajahaukkojen joukkue vietti Lasten lintuyötä. Kesäyö
on lyhyt, mutta ehdimme saada lapsille elämän ensihavainnot surisevasta
kehrääjästä. Hauskimmat havainnot olivat kaksi samassa pellossa eri tahtiin
huutanutta ruisrääkkää sekä käheä lehtopöllöperhe. Kellon tultua 2.15
rastaat avasivat äänihanansa ja yö loppui siihen. (Tunnistajahaukat)
Matkan kohokohtia oli poikien käynti Saanan laella. Tuolla retkellä he
löysivät kiirunan pesän ja näkivät neljä pulmusta. Saanalta alas tullessaan
Terho ja Aleksi näkivät teeren, joka on Kilpisjärvellä paljon kiirunaa
harvinaisempi. Norjassa Jäämeren rannalla näimme pyöriäisiä niin läheltä,
että hengitysäänikin kuului.
Kuvia
Klincbackan koululaiset linturetkellä retkikummi Kimmo Virran johdolla. (Kuva: Martti
Leskelä)
Kaukoputkella pääsee katsomaan lintuja tarkemmin. (Kuva: Martti Leskelä)
Kyhmyjoutsenia. (Kuva: Martti Leskelä)
Lintukuiskaajien ryhmä näki lintujen lisäksi lampaitakin. (Kuva: Asta Vuorio)
Naurulokkeja. (Kuva: Sari Pylsy)
Erikoinen tilanne pihapöntössä: kaksi turkoosia kirjosiepon munaa täplikkäiden
tiaisenmunien seassa. (Kuva: Salla-Riikka Vesterlund)