Onnistuneen luontoretken viisi osaa

1. Säänmukainen vaatetus ja kengät. Sadevaatteet ja ylimääräinen pusero kulkevat kätevästi vaikka repussa. Kumisaappaat ovat oivat retkikengät vähänkin kosteammilla paikoilla. Hattu on hyvä olla kesälläkin.
2. Eväät. Kaikki rakastavat evästaukoja! Lyhyillekin retkille kannattaa ottaa ainakin juotavaa ja muutama keksi tai hedelmä. Yli kolmen tunnin retkellä tarvitaan jo kunnollinen välipala ja yli kuuden tunnin retkellä tukevat eväät.
3. Aistit auki havainnoimaan. Rauhallisesti kulkien turhia mekastamatta näkee ja kuulee enemmän. Kannattaa käyttää myös haju- ja tuntoaistia, välillä makuaistiakin. Pienistäkin havainnoista voi olla suurta iloa.
4. Luonnon ja muiden retkeläisten kunnioittaminen. Jokamiehenoikeuksiin kuuluu, että luonnossa liikkuminen ei aiheuta haittaa tai häiriötä. Tutustu jokamiehenoikeuksiin sivulla http://www.ymparisto.fi/jokamiehenoikeudet
5. Turvallisuus. Perusensiapuvälineet (laastaria, sideharsoa, desinfiointiaine) mukaan joka retkelle. Kartta ja kompassi ovat perusvarusteita vähänkin vieraammilla alueilla. Ladattu kännykkä on myös hyvä olla mukana, mutta siihen ei pidä luottaa liikaa.

Lintu- ja luontoretkeily lasten kanssa

Tiedot ja taidot

• Huomioi ikäryhmä ja lasten kyvyt. Alle kouluikäiselle tärkeintä ovat yhdessä koetut elämykset. Keskimäärin 10–13-vuotiaalla on jo riittävästi kykyjä tarkkaankin lajintuntemuksen opetteluun.
• Aikuisen ei tarvitse olla kaikkitietävä, vaan voitte opetella uutta yhdessä. Tutustukaa tavallisiin lintulajeihin oheisten esitysten, kirjojen tai tietokoneen avulla, ja vaikkapa piirtämällä.
• Opeta lapsille retken aluksi kiikarien ja mahdollisen kaukoputken käyttö. Pienimpien lasten kanssa ei kuitenkaan tarvita kiikareita lainkaan, eivätkä kiikarit muutenkaan ole välttämättömät.

Minne retkelle?

• Lapset, kuten aloittelevat lintuharrastajat yleensäkin, ovat yleensä parempia katselemaan kuin kuuntelemaan. Lintulahti vesilintuineen on siksi usein parempi linturetkikohde kuin tiheä metsä ja laululinnut. Elämyspainotteisen retken kohteeksi metsä sopii toisaalta mainiosti.
• Hyviä lintupaikkoja ovat mm. pusikkoiset puutarhat, rehevät järven- ja merenlahdet, monimuotoiset peltomaisemat, laitumet, niityt, avosuot, rehevät lehdot, sekametsät ja korkeat mäet. Parhailla paikoilla on lintutorneja, merkittyjä reittejä ja luontopolkuja. Myös kaatopaikat, jätevedenpuhdistamot ja torit houkuttelevat paljon lintuja.
• Lisävinkkejä lintupaikoista löytyy alempaa tältä sivulta, Linkit-sivulta sekä Luontoon.fi -sivustolta.

Retken kulku

• Kävelymatka ja retken kesto on syytä mitoittaa osallistujien mukaiseksi. Pienimmille riittää lyhytkin retki talon takaiseen metsään tai joenrantaan.
• Lapsi ei välttämättä tee eroa lintujen ja muun luonnon välillä. Varaudu siis linturetkelläkin katselemaan mm. kasveja ja ötököitä.
• Anna lasten ohjata retken kulkua mahdollisuuksien mukaan. Luontoretkeily ei ole suorittamista, ja lapset haluavat usein pysähtyä tutkimaan tarkemmin löytämäänsä ötökkää tms.
• Lasten kärsivällisyys ei toisaalta aina riitä kovin pitkälle, joten älä suunnittele esimerkiksi monen tunnin seisomista lintutornissa. Liikuskelkaa eri puolilla tai keksikää retkelle muuta ohjelmaa.
• Pelkkä retkeily, havainnoiminen ja eväiden syöminen voi hyvin riittää ohjelmaksi. Halutessa retkeen voi sisällyttää muutakin, esim. leikkejä, askartelua tai havainnointiharjoituksia (ks. alempana tällä sivulla).

Asenne ja säännöt

• Lapset oppivat aikuisten esimerkistä. Osoita siis esimerkilläsi luonnon kunnioittamista, jokamiehenoikeuksien ja ulkoilualueiden sääntöjen noudattamista ja huomaavaisuutta muita kohtaan.
• Kerro lapsille miten luonnossa käyttäydytään, mitä saa tehdä ja mitä ei – ja miksi ei. Roskaaminen pilaa luontoa, meluaminen häiritsee eläimiä, eikä kasveja pidä vahingoittaa turhaan, koska ne kärsivät siitä pidemmän päälle.
• Kasvien poimimista ei tarvitse kieltää kokonaan, mutta on hyvä oppia miettimään hetki ennen kuin poimii jokaisen näkemänsä kukan. Luonnonsuojelualueilla mitään kasveja ei saa poimia. Opettele myös tuntemaan yleisimmät myrkylliset tai rauhoitetut kasvit ja sienet.
• Pidä oma mielesi avoimena ja lumoudu luonnon pienistäkin ihmeistä lasten kanssa. Pysähtykää katselemaan, kuuntelemaan, haistelemaan ja tunnustelemaan. Älä opeta lapsia pelkäämään luontoa, kuten ötököitä tai käärmeitä. Niitäkin voi tarkastella, tarvittaessa kunnioittavan välimatkan päästä.
• Älä ota turhia paineita. Tavallisten pulujen, varisten tai pullasorsien touhuissa voi riittää paljon ihmeteltävää. Vaikka ette näkisi yhtään lintua, tärkeintä ovat yhdessä koetut hetket luonnossa.

Mistä lintuja löytää?

Lintuja voi nähdä melkein missä tahansa, ja Lasten lintuviikon aikana monilla niistä on pesintä täydessä vauhdissa.

Alla on muutamia ideoita retkiä varten. Jos mahdollista, ryhmänvetäjä voi käydä etsimässä mahdollisia pesäpaikkoja jo valmiiksi etukäteen, mutta voitte hyvin myös lähteä seikkailuretkelle ja katsoa, mitä vastaan tulee!

Jokaisessa kohdassa on mainittu ympäristön yleisimpiä ja helpoimmin havaittavia pesimälajeja. Lajien tarkat pesimäpaikat ja pesänrakennustavat voi tarkistaa lintukirjasta ennen retkeä. Joitakin lajeja on esitelty tapahtuman muissa oheismateriaaleissa. Lajien tunnistaminen ei kuitenkaan ole olennaista – tärkeintä ovat yhteiset luontoelämykset. Pesinnän merkkejä voi etsiä ja löytää, vaikkei tunnistaisi yhtään lintulajia.

Linnunpöntöt
Jos ihmisen on vaikea löytää pesän luo, pesät voi tuoda ihmisen luo! Pesiä ei tarvitse etsiä, jos lähistöllä on tiedossa linnunpönttöjä. Tulevaan pesimäkauteen ja linturetkeilyyn voi myös valmistautua nikkaroimalla pihalle linnunpönttöjä jo talvella.
Yleisiä lajeja: talitiainen, sinitiainen, kirjosieppo, kottarainen.

Kaupungit
Yllättävän monet linnut ovat sopeutuneet rakennettuun ympäristöön. Ne ovat oppineet pesimään katoilla, rakennusten koloissa tai puistojen puissa, ja ne löytävät paljon ruokaa ihmisten jättämistä tähteistä, toreilta ja roskiksista.
Yleisiä lajeja: kesykyyhky eli pulu, kalalokki, harmaalokki, varpunen, naakka, varis, harakka.

Pihat ja puutarhat
Myös kaupunkien ulkopuolella rakennusten kolot, halkopinot, pensasaidat, pihapuut yms. tarjoavat paljon pesäpaikkoja. Lisäksi rehevät pihat ja puutarhat ovat täynnä kasvi- ja hyönteisravintoa, joten jotkut lintulajit viihtyvät hyvin pihoilla, vaikkeivät pesi (tavallisiin) pönttöihin.
Yleisiä lajeja: västäräkki, harmaasieppo, haarapääsky, viherpeippo, räkättirastas, mustarastas, naakka, varis, harakka, sepelkyyhky.

Vesistöt ja rannat
Vesilinnut ovat mukavia katsella – ne ovat usein melko suuria, väritykseltään selkeitä ja pysyvät uidessaan hyvin paikoillaan. Jotkut, kuten joutsenet ja uikut, rakentavat kekomaisen pesän, jonka voi havaita esimerkiksi lintutornista. Lokit ja tiirat pesivät usein avonaisille kiville ja luodoille, joten hautova emo tai kivellä ruokaa odottavat poikaset on helppo nähdä. Monet sorsat ja hanhet piilottavat pesänsä hyvin, mutta niiden poikaset lähtevät heti kuoriuduttuaan seuraamaan emoaan, ja poikueita näkee helposti uimassa vedessä emonsa kanssa.
Yleisiä lajeja: sinisorsa, telkkä, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, silkkiuikku, härkälintu, isokoskelo, kalalokki, harmaalokki, naurulokki, kalatiira, lapintiira.

Metsät
Metsissä lintuja ja niiden pesiä on vaikeampi nähdä, mutta sielläkin voi havaita pesäntekotarpeita tai ruokaa etsiviä emolintuja. Metsissä kannattaa myös kuunnella tarkasti, sillä varoitusäänten perusteella voi löytää pesiviä lintuja ja jopa niitä uhkaavia petoeläimiä, kuten varislintuja ja pöllöjä.
Yleisiä lajeja: peippo, pajulintu, hömötiainen, metsäkirvinen, punakylkirastas, käpytikka.

Pellot ja niityt
Avomailla pesii helposti tunnettavia lintuja, mutta lisäksi monet puissa pesivät lajit käyvät hakemassa lieroja ja muuta ruokaa pelloilta ja niityiltä. Avoimessa maastossa kiikarit ovat usein tarpeen lintujen näkemiseksi kunnolla.
Yleisiä lajeja: kiuru, töyhtöhyyppä, kivitasku (västäräkki, kottarainen, rastaat, lokit)

Miten pesän tai poikasten lähellä ollaan?

Pesivän linnun tarkkailu on hauskaa, ja pesän ja/tai poikasten lähistöllä on useinkin mahdollista oleskella emojen häiriintymättä. On kuitenkin tarkkailtava, miten emot käyttäytyvät ja siirryttävä tarvittaessa kauemmaksi. Tässä vinkkejä:

• Käyttäytykää rauhallisesti ja välttäkää melua.
• Jos löydätte pöntön tai pesän mutta ette näe emolintuja, jääkää lähistölle odottamaan, tuleeko emo esiin/paikalle. Jos pesässä on poikaset, emot kantavat niille ruokaa jopa parin minuutin välein. Jos pesässä on munat, lentoliikennettä ei välttämättä ole, mutta avopesässä saattaa nähdä hautovan emon.
• Jos emo alkaa varoitella ja kiinnittää teihin huomiota, pysähtykää ja tarkkailkaa hetki tilannetta. Jos emo jää seuraamaan teitä ja/tai ei uskalla mennä pesälle, siirtykää kauemmaksi. Kun emot keskittyvät enemmän pesään/poikasiin kuin teihin, olette sopivalla etäisyydellä.
• Pihapiireissä, kaupungeissa yms. paikoissa pesivät linnut ovat yleensä melko tottuneita ihmisiin, ja niitä voi tarkkailla suhteellisen läheltä emojen hermostumatta. Vähintään muutaman metrin etäisyys on kuitenkin aina hyvä säilyttää.
• Pesään, muniin tai poikasiin ei saa koskea. Emo ei välttämättä sen takia hylkää pesää automaattisesti, mutta siitä aiheutuu turhaa häiriötä ja stressiä, minkä lisäksi pesä tai sen sisältö voivat mennä rikki. Kaikki linnunpesät ovat myös lailla rauhoitettuja, joten niitä ei saa häiritä eikä hävittää.
• Kiikareilla tai kaukoputkella lintuja voi katsella kauempaa. Pienemmillä lapsilla on kuitenkin usein vaikeuksia nähdä niillä, joten ohjeista niiden käyttö hyvin.

Ohjelmaideoita retkille

• Keksikää ryhmällenne hauska nimi, jolla osallistutte tapahtumaan.
• Valitkaa ryhmän nimikkolintu ja tutustukaa siihen tarkemmin.
• Ottakaa tavoitteeksi opetella esim. viisi uutta lintulajia. Tutustukaa niihin etukäteen ja yrittäkää löytää ne retken aikana.
• Pitäkää listaa havaituista linnuista ja muista eliöistä.
• Leikkikää lintuaiheisia leikkejä tai tehkää pieniä tutkimuksia. Esimerkkejä alla.
• Viettäkää hiljainen tarkkailuhetki. Piiloutukaa esim. kuusen oksien alle tai huovan sisälle ja tirkistelkää hiirenhiljaa. Linnut eivät pian huomaakaan teitä ja saattavat tulla lähelle.
• Harjoitelkaa lintujen kuuntelemista. Ottakaa mukava asento ja kuunnelkaa lintujen ääniä silmät kiinni muutaman minuutin ajan. Kuuntelun jälkeen äänistä voidaan keskustella tai niitä voidaan kuvailla piirtämällä.
• Jutelkaa retken parhaista havainnoista tai muista elämyksistä. Mikä oli retken hauskin/yllättävin/jännittävin havainto tai tapahtuma? Mikä oli mukavin/kaunein/hurjin lintu? Kirjoittakaa tai piirtäkää kokemukset muistiin.
• Järjestäkää yhteislähtö ja/tai kokoontuminen saman alueen tai koulun muiden osallistuvien ryhmien kanssa. Vaihtakaa kokemuksia ja verratkaa havaintoja. Vanhemmat ryhmät (esim. yli 12-vuotiaat) voivat kilpaillakin havaittujen lajien määrässä.

Leikkejä, tutkimuksia ja askartelua

Leikki 1: Lintuparin etsintä. Ohjaaja kirjoittaa etukäteen lapuille lintuja ja niiden ääniä (esim. VARIS – KRAA KRAA). Äänikuvauksia voi katsoa lintukirjoista. Samanlaisia lappuja on kaksi kutakin. Laput jaetaan satunnaisesti osallistujille, jotka alkavat äännellä saamansa lapun mukaisesti ja yrittävät löytää parin, joka ääntelee samalla tavalla. Samalla periaatteella voi tehdä myös lintuperheitä tai -parvia.

Leikki 2: Haukkahippa. Yksi leikkijöistä on haukka (haukalle voidaan halutessa askarrella paperinen nokka), muut ovat pikkulintuja. Pikkulinnut ovat turvassa, jos kolme pikkulintua muodostaa parven, eli piirin käsistä kiinni pitäen. Parvessa saa olla sovitun ajan, esim. viisi sekuntia (lasketaan ääneen viiteen). Jos haukka saa pikkulinnun kiinni, osat vaihtuvat. Voidaan myös sopia, että jokainen kiinnijäänyt on uusi haukka, kunnes kaikki pikkulinnut ovat muuttuneet haukoiksi.

Leikki 3: Lintukauppias. Noin viisi leikkijää valitaan asiakkaiksi, loput ovat lintuja. Jokainen lintu keksii mielessään, mikä lintulaji on. Ohjaaja voi tarvittaessa olla kauppias, joka kuiskaa jokaiselle oman lintulajin. Kauppias ja linnut menevät maahan piirretyn ympyrän sisälle ”kauppaan”, asiakkaat tekevät jonon kaupan eteen. Ensimmäinen asiakas kysyy haluamaansa lintua: "Onko teillä variksia?" Jos kysyttyä lajia ei löydy, asiakas siirtyy jonon viimeiseksi ja seuraava asiakas tiedustelee uutta lajia. Jos joku/jotkut linnuista on kysyttyä lajia, hän/he lähtee juoksemaan ja asiakas yrittää saada linnun kiinni. Jos lintu pystyy juoksemalla kiertämään asiakkaan (ja asiakasjonon) ja palaamaan takaisin ympyrään, hän on turvassa. Jos asiakas saa linnun kiinni, lintu muuttuu asiakkaaksi ja liittyy mukaan jonoon. Jatketaan, kunnes viimeinenkin lintu saadaan kiinni.

Tutkimus 1: Lintujen käyttäytyminen. Jokainen valitsee linnun, jota seuraa sovitun ajan, esim. 1–10 minuuttia. Kirjoitetaan ylös (tai yritetään muistaa) mitä lintu teki. Tämän jälkeen mietitään yhdessä, mitä havainnot tarkoittivat ja miksi lintu käyttäytyi sillä tavalla. Etsikö se ruokaa, yritti houkutella puolisoa, vai pakeniko ihmistä? Voidaan myös vertailla esimerkiksi eri lintujen kävelytapaa, lentotyyliä, laulua tai muuta käytöstä.

Tutkimus 2: Erilaisia lintuja. Jos käyttäytymisen seuraaminen tuntuu liian vaikealta, voidaan lyhyen tarkkailun jälkeen vertailla esimerkiksi eri lintujen nokkaa, muotoa, pyrstön pituutta tai värejä. Kaupungissa voidaan myös yrittää etsiä vaikkapa mahdollisimman monta eriväristä pulua (ks. värityskuvat)

Askartelu 1: Pöllöt kolossa. Leikkaa mustasta kartongista n. 10-15 cm halkaisijaltaan olevia ympyröitä ja piirrä valkoisille papereille hieman pienempiä ympyröitä, yksi kullekin. Tutkikaa yhdessä esim. lintukirjoista koloissa pesivien pöllöjen naamojen tuntomerkkejä. (Koloissa pesivät varpuspöllö, helmipöllö, lehtopöllö, viirupöllö, lapinpöllö ja hiiripöllö. Muut lajit eivät pesi koloissa, mutta jos et välitä siitä, ota nekin mukaan.) Jokainen valitsee yhden lajin, jonka naaman piirtää paperin ympyrään. Värittämisen jälkeen pöllön naama leikataan reunoja myöten irti ja liimataan mustalle kartonkiympyrälle. Koloista kurkistavista pöllöistä voidaan lopuksi koota näyttely.

Askartelu 2: Linnunpesät ja -munat. Minkälaisen pesän tekisit, jos olisit lintu? Rakentakaa linnunpesiä (ulkona tai sisällä) heinistä, oksista, karvoista ja muista maastosta löytyvistä materiaaleista. Pesiin voi tehdä myös munia joko ostamalla valmiita styrox-munia tai tekemällä niitä etukäteen itse askartelumassasta. Munat maalataan ja asetellaan pesiin. Malleja munien kokoon, muotoon ja väritykseen saa lintukirjoista ja internetistä. Hieman edistyneemmät lintuharrastajat voivat kokeilla myös pesän rakentamista kunkin lajin vaatimusten mukaan.

Nuorille

Myös nuoret ovat tervetulleita osallistumaan Lasten lintuviikkoon tai muuten tutustumaan lintuharrastukseen. Voitte osallistua opettajan tai muun ryhmänvetäjän kanssa, mutta yhtä hyvin ilman ohjaajaa. Linturetkeily sopii kaikille, ja kaikkialta löytyy lintuja!

• Miten pääsee alkuun lintuharrastuksessa? Tutustu BirdLifen Lintuharrastus-sivuun, josta löydät monipuolisia vinkkejä. Kannattaa myös osallistua lintuyhdistysten tai Luonto-Liiton järjestämille retkille. Luonto-Liiton Pihka-sivustolta löydät lisää ideoita muuhun luontoharrastukseen.
• Mistä löydän muita linnuista ja luonnosta kiinnostuneita nuoria? Aloita omista kavereista ja tuttavista - kysymällä voit hyvinkin saada seuraa linturetkille. Myös koulun biologian opettajalta kannattaa kysyä mahdollisuuksia esim. kerhotoimintaan, johon voivat osallistua kaikki kiinnostuneet samasta koulusta. Vielä laajemman joukon tavoitat lintuyhdistysten ja Luonto-Liiton toiminnan kautta. Ota rohkeasti yhteyttä ja selvitä, minkälaista toimintaa on tarjolla! Liittymällä jäseneksi saat mm. jäsenlehtiä ja muita etuja.