Lintujen tunnistaminen

Lintujen tarkkailussa rauhallisuus ja linnun puuhiin eläytyminen ovat valttia. Liikkumalla maastossa hiljaa näkee lintuja paremmin. Jos malttaa pysyä paikoillaan, linnut tulevat usein lähemmäs, ja niitä saa katsella ja kuvata rauhassa.

Lintuja katsoessa kannattaa pohtia ”miksi tuo lintu on peippo”, ja kerrata mielessään sen keskeisimpiä tuntomerkkejä. Linnun tunnistaminen perustuu yleensä useampaan havaittuun tuntomerkkiin, jotka yhdessä sopivat vain jollekin tietylle lajille. Kokemuksen karttuessa määritys alkaa tapahtua aivoissa automaattisesti.

Lintujen ruumiinosien ja höyhenalojen nimet kannattaa opetella, sillä muuten ei voi ymmärtää, mitä lintukirjojen käsitteet ”vaalea yläperä” tai ”voimakas silmäkulmanjuova” tarkoittavat. Eri lintukirjoissa saattaa olla pieniä eroja nimikkeiden suhteen, ja kutakin kirjaa käytettäessä on syytä tutustua oppaan käyttämään nimistöön.

Eri lintulajit viihtyvät erityyppisissä maastoissa. Varsinkin pesimäympäristö on hyvin tarkkaan valittu. Tähän seikkaan ei kuitenkaan kannata sokeasti luottaa. Muuttoaikoina lintuja voi nähdä hyvinkin oudoissa paikoissa. Silloin ulkoluodoilla voi liikkua siellä pesivien niitty- ja luotokirvisten lisäksi metsäkirvisiä. Lintujen näkeminen yllättävissä ympäristöissä on hyvää harjoittelua määritystaidoille.

Maltti on valttia

Lopuksi vanha viisaus: Sen minkä määritin, määritin oikein – kaikkea ei tarvitse määrittää! Harvinaisia lintuja nähdään Suomessa päivittäin, mutta yksittäisen harrastajan kohdalle niitä osuu vain harvoin. Usein oudolta vaikuttava lintu on ihan tavallinen, kenties vain erikoisessa puvussa. Mikäli lajin määritys tuntuu vähänkin epävarmalta, kannattaa lintu jättää tunnistamatta.

Havaintoajan lyhyys tai valaistusolosuhteet voivat tehdä hyvinkin tutun linnun tunnistamisen mahdottomaksi. Lintuja on aina syytä tarkkailla tietyllä nöyryydellä ja varovaisuudella. Vain näin oppii luotettavaksi lintujen tuntijaksi. Hutiloiden tehdyistä havainnoista ei opi mitään. Taitojen kehittyminen ottaa aikansa, eikä oikotietä ole. Mutta kyllä vaiva lopulta palkitaan, ja on nautinto liikkua maastossa, kun tietää tuntevansa linnut!