Lintuharrastuksen aloittaminen ei paljon vaadi. Kiikari, lintukirja ja muistivihko eli havis ovat ne tärkeimmät välineet. Kaverukset voivat pärjätä aluksi yhteisinkin vempaimin. Ja ei muuta kuin retkelle.

Vanhemmilta harrastajilta saa paljon vinkkejä ja neuvoja, mutta alkuvaiheessa on hyvä retkeillä yksin tai toisen samanlaisen harrastajanalun kanssa - katsella ja opetella kaikessa rauhassa tavallisia lintuja. Kokeneen konkarin seurassa lintuja näkee enemmän, mutta jos tunnistaa linnut ihan itse, ne myös oppii tuntemaan paljon paremmin ja nopeammin, kuin jos kuulee kaiken valmiina.

Usein väitetään, että harrastus on paras aloittaa silloin, kun lintuja on vähiten, eli talvella tai alkukeväällä. Ei mene pää heti sekaisin. Kevään mittaan lintuja tulee lisää ja opettelu on helpompaa, kun hallitsee jo talvilinnut. Lintuharrastuksessa uuden oppiminen perustuukin vertaamiseen jo opittuihin lajeihin. Aivan tavalliset peruslajit kannattaa siis opetella hyvin! Ne luovat vankan pohjan koko harrastukselle. Harvinaisuuksiakaan ei tunnista, ellei hallitse tavallisia lintuja.

Mikäli sattuu käymään niin hullusti, että kipinä iskee muuna vuodenaikana kuin talvella, pitää säilyttää malttinsa, eikä saa ahmia makeaa mahan täydeltä. Voi aloittaa vaikkapa pihapiirin linnuista, ja kun ne ovat käyneet tutuiksi, siirtyä esimerkiksi rantojen lintuihin. Tai tutustua tiettyyn lajiryhmään kerrallaan.

Kokemus on osoittanut, että jo vuodessa ehtii syntyä melko hyvä yleiskuva suomalaisesta linnustosta, vaikkei niitä kaikkia ole edes ehtinyt näkemään. Lapissa majailee sinirintoja, kiirunoita ja kuukkeleita, saaristossa pilkkasiipiä ja riskilöitä. Kaikkien tuntomerkkien ja äänten opettelu vie vuosia, eikä niitä opi täydellisesti koskaan - lintujen kiehtovuus piileekin juuri siinä, että tutuistakin lajeista löytyy aina jokin uusi kiinnostava piirre.

Piirtäminen ja hyvät muistiinpanot helpottavat valtavasti lintujen opettelua. Piirustustaidolla ei ole niin väliä, vaan sillä, että piirtää ja piirtäessään katsoo tarkkaan lintua ja sen tuntomerkkejä. Piirtäessä lintujen tuntomerkit sujahtavat kuin vahingossa käden välityksellä aivoihin. Linnun ruumiinosien ja höyhenalojen tunteminen auttavat piirtämisessä. Piirustuksia voi täydentää sanallisin kuvauksin. Harvinaisista linnusta kannattaa aina tehdä tarkka kuvaus, näin määritys voidaan varmistaa jälkikäteen. Hyvien muistiinpanojen avulla myös määrittämättä jätetty lintu voidaan tunnistaa myöhemmin. Myös uusista lintututtavuuksista kannattaa ihan harjoittelumielessäkin tehdä hyvä kuvaus; jäävät paremmin mieleen.

Monet lintuyhdistykset järjestävät aloittelijoille tarkoitettuja lintukursseja. Yhdistyksillä on myös retkikummeja, joiden mukana aloitteleva lintuharrastaja pääsee helposti tutustumaan lintuihin ja alueen retkipaikkoihin. Tutustu Tiira -jäsenlehteen.