Seuraavassa on joitain ohjeita lintujen kirjaamisesta. Voit perehtyä myös täydellisempään ohjeistukseen, Suositus kenttähavaintojen merkitsemiseksi. Havainnot tulee ilmoittaa alueellasi toimivalle BirdLife Suomen jäsenyhdistykselle, joiden yhteystiedot ja havaintojenkeruualueet karttoineen löytyvät Jäsenyhdistykset -osastolta. Mielenkiintoisimmat havainnot julkaistaan yhdistysten lehdissä havainnoijan nimikirjaimilla varustettuna. Retkestä ilmoitetaan yleensä päivämäärä sekä retkelle lähtö- että paluuaika. Jos kierrellään useammalla paikalla, kirjataan näissä oleiltu aika sekä muuton seurantaan käytetty aika. Muutolla säästetään usein vaivaa ja linnut kirjataan vartin jaksoissa - usein vieläpä niin, että uudet havaitut yksilöt tai parvet kirjataan peräjälkeen pilkulla toisistaan erotellen.

Paikka kirjataan mahdollisimman tarkkaan; kunta, tarkempi paikka. Jos retkikohde on uusi, kannattaa selostaa hieman paikan luonnetta. Vakioretkipaikoista voi käyttää lempinimiä; Kärki (Porkkalan kärki), AB (Abrahamsby Kirkkonummella), Paskis (vanha jätevedenpuhdistamo).

Säätiedot ovat tärkeitä havaintojen kannalta. Myöhemmin voi sitten pohtia millainen sää on paras kurkimuutolle tai pöllön huhuilulle. Säästä merkitään yleensä lämpötila asteina, tuuli suuntineen (m/s), pilvipeite asteikolla 0 - 8, jossa nolla tarkoittaa pilvetöntä ja 8 täysipilvistä. Jos lisäksi tunnistaa pilvityypit kannattaa ne mainita. Tunnistusapua löytyy teoksesta Rinne, Koistinen ja Saltikoff (1998): Suomalainen sääkirja - etanasta El Ninoon. Mikäli sataa, se tietenkin kuvataan; tihkua, lumisadetta, kaatosade jne. Ja kauanko sade kesti. Näkyvyys luokitellaan seuraavasti: yli 20 km, 10 - 20 km, 5 - 10 km, 2 - 5 km ja 1 - 2 km sekä loput sadan metrin tarkkuudella. Etäisyyttä on tietty vaikea arvioida, mutta tässä voi käyttää hyväkseen karttaa. Valtaosa harrastajista käyttää lintujen kirjaamiseen lyhennyksiä lintujen tieteellisistä nimistä. Lyhennyksissä otetaan suku- ja lajinimestä kolme ensimmäistä kirjainta, jolloin esimerkiksi peippo Fringilla coelebs on Fri coe. Eräillä lajeilla lyhenteet menevätkin päällekkäin, jolloin käytetään lajiosan kolmea viimeistä kirjainta. Esimerkiksi lapintiirasta Sterna paradisaea tuleekin Ste aea ja merikihusta Stercorarius parasiticus Ste cus.

Silloin tällöin pääsee käymään niin, ettei linnusta pysty määrittämään kuin suvun. Tällöin käytetään sukunimen lyhenteen perässä kirjaimia sp (species tarkoittaa lajia). Esimerkiksi, jos et ole varma, oliko havaitsemasi lintu peippo vai järripeippo merkitään se Fri sp. Usein muutolla ei pystytä määrittämään kuin likimain linnun heimo. Tällöin käytetään lyhenteitä PL (pikkulintu), P (petolintu), IP (iso petolintu), PP (pieni petolintu), VL (vesilintu), K (kahlaaja) jne.

Merkittävät havainnot kuten aikaiset tai myöhäiset muuttolinnut, harvinaisuudet, elämälle uudet lajit eli elikset, hyvät muuttosummat jne. kannattaa alleviivata. Näin ne löytyvät nopeasti haviksesta.

Lukumäärät ilmoitetaan numeroina. Kirjaintunnuksella voidaan kuvata havaintoa tarkemmin. Kolmenkymmenenkahden muuttavan allin parvi kirjataan Cla hye a32 m. Kolmekymmentäkaksi parvea kirjataan puolestaan 32a. Muuttoa seuratessa on hyvä merkitä muuton kokonaissumma sekä parvien lukumäärä. Paikalliset viisi allia kirjataan 5p. Jos parvessa on kaksi koirasta ja kolme naarasta, ne erotetaan toisistaan kauttaviivalla: 2/3.

Lintujen ikä ilmaistaan kalenterivuosina. 1-kv tarkoittaa samana vuonna syntynyttä lintua, 3-kv kolmatta vuottaan elävää. Merkintätavan johdosta kaikilla linnuilla on yhteinen syntymäpäivä vuodenvaihteessa: 1-kv linnuista tulee 2-kv lintuja, 2-kv:stä 3-kv jne. Kirjaintunnus ad tarkoittaa vanhaa lintua, juv nuorta ja pull untuvapoikasta.

Lintujen ääntelyllekin on omat merkinnät: pieni ä tarkoittaa ääntä, iso Ä laulavaa tai soidintavaa. Lyr tet 5 Ä tarkoittaa siis viittä soidintavaa teerikukkoa, Eri rub 1ä sitä, että kuulin yhden punarinnan tiksuttavan, mutta en nähnyt sitä.

Muuttosuunta voidaan ilmoittaa. Se ilmaistaan kirjainlyhennyksin, jotka kuvaavat suuntaa johon lintu lentää: SW, southwest kertoo linnun matkanneen lounaaseen. Ohituspuolikin voidaan ilmaista plus- ja miinusmerkin avulla. Plus ilmaisee linnun sivuuttaneen havaintopisteen oikealta puolelta, plusmiinus päältä ja miinus vasemmalta.

Lintujen laskeminen on usein kinkkistä niin lepäilevien kuin muuttavienkin lintujen suhteen. Usein tyydytäänkin vain arvioon. Parven koon oppii arvioimaan varsin nopeasti - vieläpä jos paikalla on useampi henkilö kinastelemassa sen yksilömäärästä. Ohikiitävät linnut on helpointa laskea menetelmällä 2, 4, 6, 8, jne. tai 3, 6, 9 jne. Suuren parven ollessa kyseessä määrä kannattaa arvioida esimerkiksi kymmenen tai sadan linnun ryppäissä. Usein pallomaiset tiheät parvet (vihervarpunen, kottarainen, kyyhkyt, kahlaajat jne.) arvioidaan alakanttiin ja auramaiset parvet (kurjet, hanhet ja joutsenet) liian suuriksi. Harvinaisuuksista tai oudoista linnuista kannattaa tehdä hyvin tarkka kuvaus piirustuksineen. Näin lajimäärityksen pystyy varmistamaan myöhemminkin. Suomessa toimii erityinen Rariteettikomitea (RK), joka tarkistaa valtakunnalliset harvinaisuushavainnot. Lisäksi paikallisilla lintutieteellisillä yhdistyksillä on omat aluerariteettikomiteansa (ARK). Harvinaisuushavaintoja varten on lomake, joka täytetään ja lähetetään ARK:lle - mikäli kyseessä on valtakunnallinen harvinaisuus, ARK lähettää kaavakkeen edelleen RK:lle.

Kaavakkeelle tehdään havainnosta mahdollisimman tarkka kuvaus, liitteeksi mielellään alkuperäisdokumentteja, kuten valokopio maastomuistiinpanoista tai valokuvia. RK:n sivuilta löydät lisäksi listan Suomessa tavatuista lintulajeista esiintymiskertoineen sekä valokuvia harvinaisuuksista.