Lintuasemaelämä on lintuharrastajan unelmatila - vuorokaudet ympäri päivästä toiseen lintujen keskellä. Asemat sijaitsevat usein komeilla paikoilla saarissa avomeren partaalla. Lemlandin Lågskäriltä on lähimpään rantaan matkaa 20 kilometriä. Lintuasemarakennuksetkin ovat kiehtovia. Eckerön Signilskärin asema toimii 1800-luvulta olevassa luotsien kotitalossa, Rönskärillä, Lågskärillä ja Valassaarilla seisoo majakka. Kuulostaako unelmien täyttymykseltä?

Lintuasemat eivät ole mitään lepokoteja, päivät ovat pitkiä. Asemilla rengastetaan lintuja, lasketaan lepäilijöitä ja seurataan muuttoa. Käytännössä koko valoisa aika vietetään ulkona - rengastaja saa kiertää verkkoja vielä läpi yönkin, mikäli pöllöjä on liikkeellä. Pitkän uurastuksen päätteeksi keräännytään pitämään "iltahuuto", jossa päivän havainnot kirjataan lintuasemalomakkeelle. "Huuto" voi venyä pikkutunneille, sillä kovan muutto- tai rengastuspäivän loppusummien laskeminen on hidasta silmät sirrillään. Sitten onkin jo seuraava aamu... Onneksi luontoemo muistaa lapsiaan sade- ja myrskypäivillä; silloin nukutaan.

Lintujen ja nukkumisen lisäksi lintuasemat tarjoavat muitakin kokemuksia - jo erikoislaatuisen sijaintinsa tähden. Sään ja meren oikut käyvät paljon konkreettisemmin ilmi asemilla kuin mantereella. Revontuletkaan eivät ole harvinaisia saaristossa, uskomattoman kirkkaasta tähtitaivaasta puhumattakaan! Kasvillisuus ja eläimistö on runsasta. Eräillä asemilla on leipä vedetty merestä, eli kalaa tulee. Asemat ovat hyvä paikka tutustua uusiin ihmisiin ja sadepäivien ratoksi on keksitty kaikenlaista hulluttelua. Lyhytkin jakso lintuasemalla on kokonaisvaltainen elämys! Lintuasemat ovat eriluonteisia. Varsinkin Hangon lintuasema sekä Tauvo ja Signilskär ovat hyviä vaelluslintupaikkoja. Jurmoon ja Lågskärille eivät kaikki vaelluslinnut uskaltaudu, mutta niille saattaa kirjaimellisesti sataa lintuja, mikäli huono sää yllättää meren päällä matkaavat siivekkäät. Molemmille tippuu siinä sivussa harvinaisiakin lintuja, Lågsärille melko säännöllisesti myös niitä suomenpinnoja ja muita megarareja. Myös Säppi on monipuolinen paikka. Siellä majailee myös mufloneja. Lintuasematoiminta alkoi Suomessa jo 1920-luvulla, tuolloin toimintansa aloittivat Signilskär Ahvenanmaan ja Ruotsin välissä sekä Aspskär itäisellä Suomenlahdella. Viisikymmentäluvulla toiminta vilkastui ja mm. Pentti Linkolan uurastuksen määrä Signilskärillä on edelleen lyömätön ennätys lajissaan. 1960-luvun lopulta aina 1980-luvulle lintuasemat elivät kukoistuskauttaan - kaikki asemat olivat miltei aukottomasti miehitettyinä syys- ja kevätkaudet, muutamatmelkein ympärivuotisesti. Sitten alkoi pinnahömpötys - harrastajakunta jähmettyi koteihinsa odottamaan hälytyksiä harvinaisista linnuista. Asemat ovat aivan liian kaukana, jotta niiltä pääsisi sujuvasti bongaamaan. Lintuasemaelämä on parasta mitä lintuharrastaja voi kokea. Lintuja näkee paljon ja läheltä. Lajisto on monipuolista, aivan mikä hyvänsä siipiveikko voi tupsahtaa asemalle. Missään muualla kuin lintuasemilla lintuja ei opi tuntemaan yhtä tehokkaasti. Asemia on mistä valita koko Suomi-neidon kurvikkaan rantaviivan pituudelta. Jokainen halukas on tervetullut joukkoon oppimaan. Vapaita paikkoja voi tiedustella asemahoitajilta.