Pönttöjen avulla saa elämää pihapiiriin, ja niillä voi lisätä lintujen määriä myös metsissä. Pönttöjä tarvitaan, koska nykymetsissä ei ole enää lahopuita ja siksi kolopesijöillä on pulaa luonnonkoloista. Talvella pöntöt toimivat lintujen ja oravien yöpymis- ja suojapaikkoina. Pakkasyönä pönttö voi pelastaa eläimen hengen.

Pönttöjä on kahta päätyyppiä: pyöreästä puupölkystä tehtyjä luonnonpönttöjä ja laudasta tai vanerista rakennettuja pönttöjä.

Lautapönttöjen aineksiksi tarvitaan:

• tuuman vahvuista höyläämätöntä lautaa pöntön seiniksi
• 12-25 mm:n paksuista filmi- eli vesivaneria tai paksua lautaa katoksi ja pohjaksi
• sinkittyjä 2-3 tuuman nauloja
• ripustukseen muovipäällysteistä metallilankaa tai sinkittyä rautalankaa.

Höyläämätön lauta on hengittävä, lämmin ja sopivan karkea materiaali pönttöihin. Lauta ei saa olla kyllästettyä eikä pönttöä kannata maalata. Filmivaneri on paras kattomateriaali. Muovipäällysteistä kuparilankaa saa sähköliikkeistä parin markan metrihintaan. Yli jääneitä, muuten kaatopaikalle joutuvia filmivanerin palasia ja sähköjohdon pätkiä voi saada myös ilmaiseksi rakennustyömailta.

Tarvittavat työkalut ovat vasara, saha, pora, suorakulma ja puukko.

Pöntön seinissä tulee laudan sydänpuoli jättää ulospäin, niin että pönttö ei ala irvistellä kulmistaan kosteusolojen vaihdellessa. Laudan sydänpuoli on nähtävissä puun kasvurenkaista laudan päässä. Pitävät liitokset saa lyömällä naulat eri suuntiin vinoon.

Jos tarkoitus on rakentaa useampia samankokoisia pönttöjä, ne syntyvät kätevimmin naulaamalla seinät pitkistä laudoista putkeksi, joka sahataan oikean mittaisiin osiin.

Luonnonpönttö koverretaan joko ydinlahosta puusta tai terveestä pöllistä polttamalla tai sorvia, isoa kairaa tai moottorisahaa käyttäen. Monilla metsästysseuroilla on sorvi, jota voi vuokrata. Luonnonpönttöjen rakennustarvikkeet ovat seinälautoja lukuun ottamatta samat kuin lautapönttöjen.

Pöntöiksi valmistettavat puupölkyt kannattaa ehdottomasti kuoria. Tuohi- ja kaarnapintaiset pöntöt ovat kyllä kauniita, mutta niiden ikä jää lyhyeksi. Kuori pidättää kosteuden sisällään ja pönttö lahoaa 5-7 vuoden päästä. Laho etenee salakavalasti tuohen alla. Pahimmassa tapauksessa pohjan kiinnitys pettää kesken pesinnän ja poikaset putoavat maahan.

Kuorellisia pönttöjä kannattaa siis ripustaa korkeintaan aivan näkösälle pihapiiriin, jossa ne on helppo vaihtaa uusiin. Kuorittuna pöllipönttö voi sen sijaan kestää jopa kymmeniä vuosia. Myös valmiina ostetut kuorelliset pöntöt kannattaa kuoria ennen ripustamista.

Linnunpönttöjen perusrakenne on yksinkertainen, ja ne voivat toimia muutamia vuosia hätäisestikin kyhättyinä. Järkevämpää on kuitenkin tehdä huolellista työtä, kun siihen kerran ryhtyy. Pönttöjen kuljettaminen ripustuspaikoille ja kiinnittäminen puuhun ehkä korkeallekin on sen verran työlästä, että pöntöt kannattaa tehdä kestäviksi.

Katto tehdään avattavaksi, jotta pöntön voi siivota. Sisäkatoksi naulataan paksu filmivanerin pala, joka on pari senttiä pöntön sisämittaa pienempi. Katon kiinnityksen voi varmistaa rautalankalenkillä, joka kiinnitetään seinien yläosaan lyötyihin nauloihin. Katto on tärkeä myös isojen pöllöjen pöntöissä, joissa se suojaa pohjan pehmikkeet kastumiselta ja jäätymiseltä.

Pohja sahataan filmivanerista pöntön sisäläpimitan mukaiseksi ja naulataan sisäpuolelle. Pohjaa ei missään tapauksessa pidä tehdä avattavaksi, koska ennemmin tai myöhemmin sen kiinnitys pettää ja pesä tuhoutuu.

Pöntössä on monta yksityiskohtaa, jotka vaikuttavat sekä lintujen turvallisuuteen ja poikueiden menestymiseen että pöntön kestoikään. Poikasten kannalta on olennaista, että vesi ei pääse pöntön sisään. Sisätilan pysyminen kuivana vaikuttaa myös pöntön kelvollisuuteen talvisena suoja- ja yöpymispaikkana. Pöntön kestävyydelle taas on ratkaisevaa sen nopea kuivuminen aina sateen jälkeen.

Seuraavassa on lueteltu tärkeitä seikkoja:

• Pöntön pohjan pitää olla upotettu seinien sisään. Muuten seiniä pitkin valuva vesi jää makaamaan pohjan päälle lahottamaan sitä. Mikä vielä pahempaa, se imeytyy pesärakenteisiin, jolloin poikaset voivat paleltua.
• Pohjan jokaiseen kulmaan porataan läpimitaltaan 0,5-1 cm:n suuruinen reikä, josta kosteus pääsee ulos.
• Lentoaukko porataan sisäänpäin yläviistoon, ettei vesi pääse helposti pönttöön.
• Lentoaukon ympärystän on ehdottomasti oltava ehjä. Lentoaukko viimeistellään puukolla. Kaikki pöntössä olevat halkeamat ja raot, joihin linnun jalka tai kynsi voi takertua, tilkitään silikonilla.
• Takaseinän yläreuna viistetään veden seisomisen estämiseksi.
• Kiinnityslangan reikien kohdalle takaseinään kiinnitetään vahvikelauta.
• Reiät kiinnitysnarua varten porataan sisäänpäin yläviistoon veden sisäänvalumisen estämiseksi.
• Takaseinän ulkopuolelle voidaan naulata pystylistat, jotka pitävät pöntön irti puun rungosta.
• Kattoon tehdään reilut, 2-5 sentin levyiset räystäät myös sivuille. Katon on oltava täysin ehjä, sillä vuotava katto on niin pöntön kuin poikastenkin turma.
• Useammasta laudasta nikkaroitavassa isossa pöntössä on lautoja sitovien poikkipienojen ehdottomasti oltava sisäpuolella, ettei sadevesi jää seisomaan pienan ja laudan väliin.
• Jos haluaa suojata poikuetta oravilta, voi lentoaukkoon kiinnittää suojapellin. Käpytikkaa pelti ei pitele, sillä se voi hakata aukon pöntön kylkeen. Pelti on kiinnitettävä tiukasti lentoaukkoon eikä sen ja laudan väliin saa jäädä rakoa. Halkeamat tukitaan silikonilla.
• Istumaortta ei tehdä pesärosvojen toimia helpottamaan.

Monet pöntöissä pesivät lajit eivät tuo pönttöön pesäaineksia itse. Tällaisia ovat pöllöt, vesilinnut, tuulihaukka, uuttukyyhky ja tervapääsky. Näille lajeille on pönttöihin ehdottomasti pantava sahanpurua, kuivaa sammalta tai turvetta.

Tarkemmat Linnunpönttöjen rakennusohjeet piirrustuksineen löydät myös www-sivuiltamme.