Suomen linnuston lajimäärät vanhojen käsikirjojen ilmestymisaikoina

Tässä käsitellään Suomea sen kokoisena, kuin sen alue on vuonna 2001. Melan Suomen luurankoisten ilmestyessä 1882 ei itsenäistä Suomea vielä ollut, ei myöskään noin 30 vuotta myöhemmin Kivirikon laatiessa toisen painoksen Melan kirjaan 1909. Kivirikon oman Suomen selkärankaisten ilmestyessä 1940 Suomi eli epävakaata aikaa.

 

Mela, Suomen luurankoiset, 1882

Mela luettelee maastamme (tai Suomen luonnontieteelliseltä alueelta) 274 lajia. Nykyalueellamme oli tuona aikana havaittu 251 lintulajia. Ero selittyy seuraavasti:Melan luettelosta tulisi poistaa seuraavat 26 lajia: (A) vailla itse luonnossa toimeentulevaa kantaa olevina tarhalintuina: kyhmyjoutsen, kesy, laji on havaittu Suomessa myöhemmin (= myöh.), kukko/kana, riikinkukko, kalkkuna, helmikana (B) siihen aikaan epävarmoina: kapustahaikara (myöh.), avosetti (myöh.), kirjokerttu (myöh.) (C) virhemäärityksenä: niittysuohaukka (myöh.) (D) Venäjän Karjalassa havaittuina: ruostesorsa (myöh.), virta-alli (myöh.), mustapyrstökuiri (myöh.), viitakerttunen (myöh.), lapinuunilintu (myöh.), pikkusieppo (myöh.), kultasirkku (myöh.) (E) Petsamossa tai Jäämeren rannalla havaittuina: jääkuikka (myöh.), myrskylintu (myöh.), suula (myöh.), karimetso (myöh.), pulmussirri (myöh.), etelänkiisla (myöh.), pohjankiisla (myöh.) (F) Ruotsissa havaittuna: mehiläissyöjä (myöh.) (G) Norjan Vardössä havaittuina: amerikantelkkä, siivetönruokki.

Melan luetteloon tulisi lisätä 3 lajia: tundrahanhi (Mela käsitteli yhdessä kiljuhanhen kanssa), amerikansirri (nahka löytyi vasta myöhemmin virheellisesti määritettynä) ja tundraurpiainen (Mela käsitteli urpiaisen alalajina).

Melan 274 lajia miinus em. 26 lajia plus em. 3 lajia on oikeat 251 lajia vuonna 1882 Nyky-Suomessa.

 

Mela – Kivirikko, Suomen luurankoiset, 1909

Mela-Kivirikko luettelee maastamme (tai Suomen luonnontieteelliseltä alueelta) 295 lajia. Nykyalueellamme oli tuona aikana havaittu 274 lintulajia. Ero selittyy seuraavasti: Mela-Kivirikon luettelosta tulisi poistaa seuraavat 25 lajia: (A) vailla itse luonnossa toimeentulevaa kantaa olevina tarhalintuina: kukko/kana, kalkkuna (B) epävarmoina: kapustahaikara (myöh.), avosetti (myöh.), (C) virhemäärityksenä: niittysuohaukka (myöh.) (D) nykyisin vain alalajeina pidettävinä: valkotäpläsinirinta, nokivaris (E) tarhakarkurina: flamingo (F) Venäjän Karjalassa havaittuina: myrskykeiju (myöh.), virta-alli (myöh.), käärmekotka (myöh.), viitakerttunen (myöh.), kultasirkku (myöh.) (G) Petsamossa, Jäämeren rannalla tai Kuolassa havaittuina: amerikanjääkuikka (myöh.), suula (myöh.), karimetso (myöh.), lyhytnokkahanhi (myöh.), isokihu (myöh.) (H) Ruotsissa havaittuna: mehiläissyöjä (myöh.) (I) Norjan Vadsössä, Vardössä tai Varangissa yleensä havaittuina: amerikantelkkä, pulmussirri (myöh.), siivetönruokki, ruostepääsky (myöh.), arokiuru (myöh.) (J) Ei lainkaan tavattuna, mutta silti mukaan laskettuna!: pikkusirkku (“ei ole vielä maassamme tavattu, mutta varmana voitanee pitää, että se … piakkoin saapuu Suomen luonnontieteelliselle alueelle”) (myöh.).

Mela-Kivirikon luetteloon tulisi lisätä 4 lajia: amerikansirri (nahka löytyi vasta myöhemmin virheellisesti määritettynä), minervanpöllö (nahka löytyi vasta myöhemmin virheellisesti määritettynä), idänuunilintu (ilmoitettu jälkikäteen) ja tundraurpiainen (Mela-Kivirikko käsitteli urpiaisen alalajina).

Mela-Kivirikon 295 lajia miinus em. 25 lajia plus em. 4 lajia on oikeat 274 lajia vuonna 1909 Nyky-Suomessa.

 

Kivirikko, Suomen selkärankaiset, 1940

Kivirikko luettelee maastamme 314 lajia. Nykyalueellamme oli tuona aikana havaittu 301 lintulajia. Ero selittyy seuraavasti: Kivirikon luettelosta tulisi poistaa seuraavat 16 lajia: (A) epävarmana tai virhemäärityksenä: ruskosotka (myöh.) (B) nykyisin vain alalajeina pidettävinä: hiirihaukka alalaji vulpinus, nokivaris (C) tarhakarkureina: flamingo, tiibetinhanhi (D) Venäjän Karjalassa havaittuina: kapustahaikara (myöh.), käärmekotka (myöh.) (E) Petsamossa, Jäämeren rannalla tai Kuolassa havaittuina: suula (myöh.), karimetso (myöh.), silmälasihaahka, virta-alli (myöh.) (F) Ruotsissa havaittuna: mehiläissyöjä (myöh.) (G) Norjan Vardössä tai Varangissa yleensä havaittuina: amerikantelkkä, siivetönruokki, ruostepääsky (myöh.), arokiuru (myöh.).

Kivirikon luetteloon tulisi lisätä 3 lajia, joiden esiintyminen on huomattu vasta myöhemmin: aromerikotka, niittysuohaukka ja minervanpöllö.

Kivirikon 314 lajia miinus em. 16 lajia plus em. 3 lajia on oikeat 301 lajia vuonna 1940 Nyky-Suomessa.