BirdLife Suomi - Biopolttoaineet

Biopolttoaineet ovat tämän ajan puheenaihe. Ilmastonmuutoksen ja öljyn kulutuksen hillitsemiseksi uusia ratkaisuja energiaksi etsitään biopolttoaineista. Biopolttoaineiden tuotantoon liittyy kuitenkin monia ongelmia, joita aktiivisimmat tuottajat ja puolestapuhujat eivät halua nähdä ja ymmärtää. Pahimmillaan biopolttoaineiden tuotanto kiihdyttää ilmastonmuutosta enemmän kuin fossiiliset polttoaineet ja aiheuttavat samalla luonnon monimuotoisuuden vähenemistä sekä maailman monimuotoisimpien alueiden tuhoutumista. Biopolttoaineet ovat sinänsä hyvä asia, mutta on varmistuttava siitä, etteivät biopolttoaineet käänny alkuperäisiä tavoitteitaan eli ympäristönsuojelua vastaan.

Biopolttoaineiden tuotanto, erityisesti sokeriruoosta tuotetun bioetanolin ja palmuöljystä tehdyn biodieselin tuotanto, uhkaa suurta joukkoa maailmanlaajuisesti uhanalaisia lintulajeja. Valtaosa uhanalaisista linnuista elää metsissä, joita raivataan biopolttoaineiden tuotannon kasvun vuoksi.

EU on tällä hetkellä maailmanlaajuisesti tärkein biopolttoaineiden tuotantoa lisäävä voima. Tätä kautta EU, ja EU:n osana myös Suomi, on myös vastuussa niiden tuotannon vaikutuksista. Ei voi yksisilmäisesti katsoa vain lopputuotosta eli polttoainetta. Tuotannon kokonaisvaikutukset ilmastonmuutokseen ovat vain yksi osa vaikutuksista. Biopolttoaineiden raaka-aineiden tuotanto aiheuttaa vaikeuksia niin luonnolle kuin kehitysmaiden ihmisillekin.

Biopolttoaineiden vaikutus kasvihuonekaasujen päästöihin

Biopolttoaineita mainostetaan usein hiilineutraaleina, koska ne tuotetaan kasvimassasta, johon hiili on juuri sitoutunut kasvien kasvaessa. Tämä hiili palautuu kiertoon biopolttoaineiden käytössä. Näissä yksinkertaisissa miinuslaskuissa unohdetaan usein tuotannon yhteydessä ja maankäytön muutosten yhteydessä syntyvät kasvihuonekaasupäästöt sekä lannoituksen ja polttoaineen tuotannon päästöt.

Valitettavasti, kun biopolttoaineiden koko elinkaarta tarkastellaan aina tuotannon aloittamisesta pakokaasuihin saakka, voivat kokonaiskasvihuonekaasupäästöt olla öljypohjaisia polttoaineita suuremmat eli biopolttoaineet ovat ilmastonmuutoksen kannalta öljyä haitallisempia.

Näin ei toki ole aina. Varsinkin toisen sukupolven biopolttoaineilla voidaan päästä selvästi öljyä pienempiin kokonaispäästöihin, vaikka mukaan otetaan koko biopolttoaineen elinkaari.

Kokonaispäästöt

Palmuöljy on eniten julkisuutta saanut biopolttoaineen raaka-aine. Trooppisten sademetsien tilalla kasvatettava palmuöljy on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan paitsi mittavaa luonnon monimuotoisuuden uhanalaistumista myös huomattavia kasvihuonekaasupäästöjä. Trooppiseen metsään tai varsinkin trooppiselle turvemaalle perustettava palmuöljyviljelmä voi aiheuttaa 17-420 -kertaiset kasvihuonekaasupäästöt verrattuna biopolttoaineen kautta saatavaan etuun. Kestää siis vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja ennen kuin palmuöljyviljelmän elinkaaresta tulee öljyä pienempi, kun tarkastellaan kasvihuonekaasupäästöjä.

Vastaavasti bioetanolia tuotetaan pelloilla tuotettavasta maissista ja sokeriruo'osta lämpimissä maissa. Viljelyssä typpilannoitteita käytetään yleisesti. Tämä voi aiheuttaa suuret kasvihuonekaasupäästöt (typpidioksidi); jopa suuremmat kuin syntyisi käytettäessä öljyä tuotetun biopolttoaineen sijaan. Typpidioksidi on hyvin voimakas kasvihuonekaasu.

Elinympäristöjen muutokset

Biopolttoaineen tuottajat korostavat, etteivät he osta raaka-ainetta tuottajilta, jotka raivaavat tuotantoon alkuperäistä luontoa, esimerkiksi sademetsää. Tämä menettely on kuitenkin silmänlumetta. Biopolttoaineiden tuotantoon päätyy täten yhä suurempi osa viljelymaasta. Samanaikaisesti ihmiskunnan ruoan tarve kasvaa. Näin ollen se ruoan tuotanto, joka on pakotettu pois viljelymaalta, raivataan sademetsistä ja muusta koskemattomasta luonnosta. Vaikka biopolttoaine saa näennäisesti puhtaat paperit, on biopolttoaineen tuotanto syy sille, että alkuperäistä luontoa raivataan viljelyskäyttöön.

Toistaiseksi ei ole tehty tutkimusta, joka osoittaisi biopolttoaineiden kokonaistuotannon merkityksen luonnon monimuotoisuudelle ja elinympäristöille. On kuitenkin selvää, että tuotannon määrän kasvaessa, myös ongelmien määrä kasvaa. Yksittäiset tapaukset osoittavat, että tilanne on hälyttävä ja biopolttoainetavoitteissa on syytä tehdä aikalisä, jotta voidaan varmistua siitä, ettei ympäristön suojelun kannalta hyvältä kuulostava asia käänny ympäristön suojelun kannalta haitalliseksi.

BirdLifen ehdotukset nykytilanteen parantamiseksi

Pitäisi viivästyttää kaikkia biopolttoaineisiin liittyviä tavoitteita ja kannustimia EU:ssa, kunnes voidaan osoittaa, että tavoitteet voidaan saavuttaa kestävällä tavalla. Tämä pitää osoittaa tieteellisesti asianmukaisesti ja mukana tulee olla niin suorat kuin epäsuoratkin vaikutukset niin ympäristöllisesti kuin sosiaalisesti. Biopolttoainepolitiikka tulee rakentaa em. selvitysten pohjalta.
Biopolttoaineiden tulee vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 60 % verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin. Päästöjen laskennassa tulee huomioida biopolttoaineiden koko elinkaari mukaan lukien maankäytön muutokset ja lannoitus.
Biopolttoaineiden tuotannolle on asetettava kestävyyden vähimmäisvaatimukset. Vähimmäisvaatimusten avulla voidaan varmistaa tuotannon sosiaalinen ja ympäristöllinen kestävyys.
Biopolttoaineiden tuotannolle on laadittava vahva ja valvottu sertifiointisysteemi, joka perustuu edellä mainittuihin vaatimuksiin.
On aktiivisesti tuettava toimenpiteitä, jotka vähentävät liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Liikennesektorin päästöjä on mahdollista laskea mm. matkustusvaatimuksia tiukentamalla ja moottorien hyötysuhdetta parantamalla.

Suomessa biopolttoainekeskustelussa on silmiinpistävää turpeen lobbaaminen biopolttoaineeksi. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten tietyn toimialan teollisuus pyrkii ajamaan omia etujaan kantamatta mitään huolta ilmastonmuutoksesta. Turveteollisuus on saanut myös tietyt näkyvätkin poliitikot ajamaan teollisuuden kyseenalaisia tavoitteitaan.

Turpeen poltto on ympäristölle kivihiilenkin polttoa haitallisempaa. Paras turveratkaisu ilmastonmuutokselle olisi turpeen polton täydellinen lopettaminen. Vuosikymmenten aikana Suomessa toteutetut suo-ojitukset aiheuttavat myös kasvihuonokaasupäästöjä, koska suot vapauttavat kuivuessaan metaania. Ojitusten myötä myös useat Suomen suotyypeistä ovat muuttuneet uhanalaisiksi. Soiden tuhoamisesta olisikin siirryttävä mittavaan ennallistamistoimiin eli ryhtyä aktiivisesti tukkimaan suo-ojia. Tästä on hyötyä paitsi ilmastonmuutoksen torjunnassa ja luonnon monimuotoisuuden suojelussa myös tulvasuojelussa, sillä luonnontilaiset suot toimivat vesivarastoina. Ilmastonmuutoksen myötä sadannan on ennustettu kasvavan Suomessa tulevaisuudessa. Soiden puskuriominaisuuksia tullaan tarvitsemaan entistä enemmän.

Lisää aiheesta:

BirdLife Internationalin biopolttoainesivut

EU:n selvitystä bioenergian epäsuorista vaikutuksista