BirdLife Suomi - Yhdessä lintujen puolesta

Tutkimus "Climatic Atlas of European Breeding Birds" ennustaa ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia muutoksia. Euroopan lintujen levinneisyysalueet tulevat muuttumaan huomattavasti, ja Euroopan linnustollisen runsauden painopisteen ennustetaan siirtyvän itäisestä Keski-Euroopasta eteläiseen Suomeen ja lähialueillemme. Jopa kymmenillä lajeilla on huomattava riski hävitä tällä vuosisadalla Euroopan pesimälajistosta.

Lintujen kannanvaihtelut ovat monien tekijöiden summa. Ilmasto-olot on tärkein lajien esiintymistä selittävä tekijä. Talven kylmyys, kesän lämpimyys, sateiden ajoittuminen ja sademäärä ovat kaikki lintujen ja niiden elinympäristöjen kannalta ensisijaisen tärkeitä tekijöitä. Ilmasto-olosuhteiden mukaisesti rakentuvat myös lintujen elinympäristöt ja tätä kautta ravinto ym. tekijät.

Ilmasto-olosuhteiden muuttuessa laji voi joko

sopeutua
muuttaa alueille, joissa olosuhteet ovat sopivat
tuhoutua.

Tutkimuksessa on nimenomaisesti etsitty lajien nykyisten elinalueiden ilmasto- olosuhteiden kanssa vastaavia olosuhteita tulevaisuuden Euroopassa. Niitä alueita, joille lajin oletetaan siirtyvän, kun se ei pysty sopeutumaan uusiin oloihin. Analyysin avulla löydetään siis todennäköisimmät alueet, joille lajit siirtyvät.

Analyysi selittää lintujen levinneisyydessä todennäköisesti tapahtuvia muutoksia yksinomaan Euroopassa tapahtuvien ilmasto-olosuhteiden muutosten perusteella. Näin ollen yksittäisen lajin osalta se ei anna välttämättä oikeaa kuvaa, mutta linnustoa ja linnustoryhmiä kokonaisuuksina tarkasteltaessa se kertoo kuinka suuria ja minkä suuntaisia muutoksia on todennäköisesti odotettavissa.

Muuttolintujen elämässä yksin pesimäseutujen ilmasto-olojen muutokset eivät usein riitä selittämään havaittavia muutoksia. Elinympäristöjen muutokset muuttomatkan varrella, esimerkiksi tärkeän levähdyspaikan tuhoutuminen, mutta erityisesti talvehtimisalueilla voi aiheuttaa taantuman. Esimerkiksi Euroopassa laajasti viime vuosina taantuneet Afrikkaan muuttavat lajit, kuten metsäkirvinen, kärsivät talvehtimisalueiden muutoksista. Ilmastonmuutos onkin lintujen kannalta katsottuna äärimmäisen laaja-alainen ongelma. Olosuhteiden pysyminen pesimäalueilla suotuisina ei riitä, mikäli talvehtimisalueet aavikoituvat.

Tutkimus ennustaa, että ennen vuotta 2100

keskimääräisen eurooppalaisen pesimälinnun levinneisyysalue siirtyy satoja kilometrejä (käytetyssä mallissa arvio 550 km) koilliseen
levinneisyysalue pienenee keskimäärin viidenneksen
yli neljännestä Euroopassa pesivistä lajeista uhkaa häviäminen Euroopan pesimälinnustosta
lajien tulevat levinneisyysalueet ovat keskimäärin vain noin 40 % päällekkäiset nykyisten levinneisyysalueiden kanssa
Euroopan linnustollisesti rikkaimmat alueet siirtyvät koilliseen eli Puolan seudulta Suomeen ja lähialueille
keskimäärin Euroopassa pesii kullakin alueella vähemmän lintulajeja kuin nyt; erityisesti lajisto köyhtyy Etelä- ja Keski-Euroopassa
muutokset voivat olla tätä pienempiä tai suurempia riippuen siitä, kuinka aktiivisesti ilmastonmuutosta vastaan ryhdytään toimimaan.

Tapahtuvat todelliset muutokset voivat poiketa ennusteesta huomattavasti. Malli ottaa huomioon vain ilmastotekijät eli kertoo, mistä tulevaisuudessa löytyy lajin nykyisellä levinneisyysalueella vallitsevat ilmasto-olot. Malli ei ota huomioon mm.

maankäytössä tapahtuvia muutoksia
talvehtimisalueilla tapahtuvia muutoksia
sitä, että jostakin syystä tietty laji voi pystyä elämään varsin erilaisissakin ilmasto-oloissa, missä se nykyään elää.
lajien välisiä vuorovaikutuksia.

Tutkimuksen ennustamia muutoksia Suomen linnustossa

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomen linnuston ennustetaan monipuolistuvan. Uusia lajeja leviää ja monista nyt harvalukuisista levinneisyysalueensa reunoilla elävistä lajeista useat runsastuvat ja levittäytyvät laajemmalle Suomeen. Samanaikaisesti monet pohjoiset tunturi-, metsä- ja suolinnut vähenevät tai katoavat pesimälinnustostamme kokonaan. Myös moni nykyään Etelä-Suomessa tavanomaisena pesivä laji häviää Etelä-Suomesta kokonaan. Jopa joitakin Suomessa toistaiseksi havaitsemattomia lajeja ennustetaan saatavan osaksi Suomen pesimälinnustoa.

1. Runsastujat

Suomessa todennäköisesti runsastuvat lajit ovat sellaisia, jotka ovat nykyiseltä levinneisyyden painopisteeltään Suomea jonkin verran eteläisempiä. Erityisesti pohjoisessa Keski-Euroopassa pesivät metsälajit ja kosteikkolajit runsastuvat. Myös useat maatalousympäristön uudet lajit valtaavat asuintilaa.

Ilmastotekijöiden vuoksi todennäköisesti tulevat uudet lajit asettavat paineita erityisesti kosteikkojen, rantaniittyjen ja metsien suojelulle ja hoidolle. Myös monipuoliselle, luonnon monimuotoisuutta ylläpitävälle maatalousympäristölle on erityinen tarve.

Nyt harvinaisia pesimälajeja, joiden ennustetaan leviävän laajalti: pikku-uikku, harmaasorsa, haarahaukka, niittysuohaukka, viiriäinen, pikkuhuitti, liejukana, mustapyrstökuiri, pikkutiira, mustatiira, turturikyyhky, kuningaskalastaja, virtavästäräkki, mustaleppälintu, mustapäätasku, ruokosirkkalintu, kirjokerttu, pähkinänakkeli, pussitiainen.

Lajeja, jotka eivät nyt pesi, mutta joiden ennustetaan pesivän ainakin jossakin osissa Suomea: mustakaulauikku, pikkuhaikara, mustahaikara, kattohaikara, ruskosotka, isohaarahaukka, pikkukiljukotka, valkosiipitiira, tornipöllö, minervanpöllö, harjalintu, sininärhi, vihertikka, syyriantikka, tammitikka, töyhtökiuru, nummikirvinen, etelänsatakieli, sarakerttunen, tulipäähippiäinen, sepelsieppo, viitatiainen, etelänpuukiipijä, mustaotsalepinkäinen, keltahemppo, harmaasirkku.

Lajeja, joiden levinneisyyden ennustetaan laajenevan huomattavasti pohjoisemmaksi/sisämaahan: silkkiuikku, kyhmyjoutsen, heinätavi, luhtakana, luhtahuitti, ruisrääkkä, punajalkaviklo, uuttukyyhky, turkinkyyhky, lehtopöllö, sarvipöllö, kehrääjä, harmaapäätikka, valkoselkätikka, kangaskiuru, satakieli, pensassirkkalintu, viitasirkkalintu, luhtakerttunen, rytikerttunen, rastaskerttunen, kultarinta, pensaskerttu, mustapääkerttu, pikkusieppo, pyrstötiainen, töyhtötiainen, kuusitiainen, sinitiainen, puukiipijä, kuhankeittäjä, pikkulepinkäinen, pähkinähakki, naakka, mustavaris, pikkuvarpunen, tikli, hemppo, punavarpunen, nokkavarpunen.

2. Vähenijät

Lajeja, joiden ennustetaan häviävän Suomen pesimälajistosta kokonaan: uivelo, punakuiri, keräkurmista, kiiruna, tunturihaukka, suosirri, jänkäsirriäinen, alli, mustalintu, kiljuhanhi, lapasotka, tunturikihu, ruokki, riskilä, tunturipöllö, tunturikiuru, lapinkirvinen, pikkusirkku, lapinsirkku, pulmunen, tundraurpiainen, lapinuunilintu, lapintiainen.

Lajeja, joiden ennustetaan lähes häviävän Suomen pesimälajistosta: lapinsirri, jänkäkurppa, mustaviklo, karikukko, vesipääsky, lapinpöllö, tilhi, taviokuurna, luotokirvinen.

Nyt laajalle levinneitä lajeja, joiden ennustetaan siirtyvän pesimään ainoastaan Lapissa: kaakkuri, kuikka, metsähanhi, haapana, jouhisorsa, riekko, kapustarinta, pikkukuovi, valkoviklo, liro, selkälokki, harmaalokki, varpuspöllö, kuukkeli, järripeippo, urpiainen, pohjansirkku, isokäpylintu.

Nyt Etelä-Suomessa asti pesiviä lajeja, joiden ennustetaan häviävän Etelä- Suomesta: mustakurkku-uikku, tukkakoskelo, isokoskelo, kalasääski, ampuhaukka, kuovi, metso, pikkulokki, kalalokki, merilokki, viirupöllö, helmipöllö, pohjantikka, punakylkirastas, idänuunilintu.

Merialueiden lintuja, joiden esiintymisessä ennustetaan tapahtuvan merkittävää elinalueen pienenemistä: haahka, pilkkasiipi, meriharakka, merikihu, räyskä, lapintiira.

Muita mallin ennustamia muutoksia:

pikkukäpylintu häviää Lounais-Suomesta
sinirinta lähes häivää lapista, mutta asettuu Etelä-Suomeen (toinen alalaji: cyanecula)
viitakerttunen häviää Etelä-Suomesta, mutta leviää pohjoiseen.

3. Linnustossa jo nyt näkyviä muutoksia

Vaikka lajien esiintymistä selittää useat tekijät, voidaan Suomen linnustossa viime vuosikymmeninä tapahtuneista muutoksista joitakin selittää esitetyn mallin avulla. Suomessa on julkaistu yksi lyhyen aikavälin tutkimus lintuharrastajien keräämiin atlas-kartoituksiin 1974-1979 ja 1986-1989 perustuen (Brommer J. 2004). Kyseisessä noin kymmenen vuoden aikavälin tarkastelussa eteläisten lajien esiintymisalueiden todettiin siirtyneen keskimäärin noin 19 kilometriä pohjoiseen. Pohjoisten lajien osalta muutosta ei havaittu.

Suomessa jo nyt runsastuneita pesimälajeja, joiden levinneisyysalueen laajenemista Suomessa tutkimus ennustaa: harmaahaikara, kaulushaikara, ruisrääkkä, kyhmyjoutsen, pyrstötiainen, pikkuvarpunen, sinitiainen, tikli, naakka, hemppo, mustarastas, puukiipijä, valkoselkätikka, harmaasorsa.

Suomessa jo vähentyneitä lajeja, joiden vähenemistä tutkimus ennustaa: taviokuurna, lapinkirvinen, suokukko, lapinsirri, keräkurmitsa, pulmunen, pohjansirkku, punakuiri, isokoskelo, mustaviklo, sinisuohaukka.

Talvilinnustomme on myös monipuolistunut. Erityisesti talvehtivien vesilintujen määrä on kasvanut, esimerkiksi laulujoutsenia tavataan nykyään suuria määriä talvella. Talvella voi Suomesta löytää oikeastaan minkä tahansa kesällä havaittavan vesilintulajin. Talvilintujen ruokkijoille näkyvin muutos lienee talvehtivien mustarastaiden määrän kasvu.

Useat lintulajit saapuvat Suomeen nykyään aikaisemmin kuin jokunen vuosikymmen sitten. Esimerkiksi metsähanhien pääjoukkojen muutto on aikaistunut pari viikkoa 15 vuodessa.

Huomioita

Ilmastoatlas-tutkimuksen on toteuttaneet Professorit Brian Huntley (Durham University) ja Rhys Green (Englannin BirdLife, University of Cambridge) sekä tohtorit Yvonne Collingham ja Steve Willis (Durham University). Sen on julkaissut Lynx kustantamo yhdessä Englannin BirdLifen, BirdLife Internationalin ja Durhamin yliopiston kanssa. Lisäksi mukana työssä on ollut mm. European Bird Cencus Council, jonka keräämään lintuharrastajien tuottamaan aineistoon nykyhetkeä kuvaavat pesimäaineistokartat kuvaavat.
Ilmastoatlas-kirjan voi tilata täältä
Analyysissä käytetty malli perustuu ilmastomallille, jonka mukaan keskilämpötila nousee keskimäärin kolme astetta verrattuna esiteolliseen aikaan. Mikäli toteutuva ilmastonmuutos on tätä pienempi tai suurempi, sillä on huomattavia vaikutuksia mallin johtopäätöksiin ja esiintymisessä tapahtuviin muutoksiin.
Analyysi ei yksiselitteisesti kerro, missä laji esiintyy tulevaisuudessa. Se kertoo, missä lajin nykyisellä esiintymisalueella olevat ilmasto-olot sijaitsevat tulevaisuudessa. Lajit todennäköisesti siirtyvät ilmasto-olosuhteiltaan samankaltaisille alueille, mutta siirtymisen voi estää esimerkiksi elinympäristöjen ja maankäytön erilaisuus.
Analyysi ennustaa muutoksia käyttäen hyväksi kolmea ilmastomuuttujaa: kesän lämpimyyttä, talven kylmyyttä ja veden määrää.