BirdLife Suomi Laulujoutsenet. Kuva: Jari Peltomäki/Lintukuva.fi  
Yhdistys
Liity tai tue
Tiedotteet
Lintuhavainnot
Linnut ja harrastus
Suojelu ja tutkimus
Julkaisut ja tuotteet

Lintuvaruste-kauppa
BirdLife International

In English
På svenska

BirdLife Suomi ry
Annankatu 29 A 16
00100 Helsinki
Puh. (ark. klo 10-15)
(09) 4135 3300
Fax (09) 4135 3322
toimisto@birdlife.fi
Palautelomake Osoitteenmuutos

 
Onko EU saavuttanut 2010 tavoitteensa - linnut kertovat
EU:n tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä. BirdLife Internationalin 22.5.2010 julkaistu selvitys osoittaa, ettei tätä tavoitetta ole saavutettu.

Koko englanninkielisen raportin voi ladata BirdLife Internationalin www-sivuilta.


    Linnuston tilanne EU:ssa: epätyydyttävä
    Maailman lintujen tila: erittäin epätyydyttävä
    EU:n priorisoimien luontotyyppien ja lajien tila: erittäin epätyydyttävä
    Kansallinen monimuotoisuuslainsäädäntö: epätyydyttävä
    Kansallisen luonnonsuojelulainsäädännön toimeenpano: epätyydyttävä
    Kansallisten luonnonsuojeluverkostojen tilanne: epätyydyttävä
    Monimuotoisuuden tutkimus ja seuranta: epätyydyttävä
    Luonnonsuojelun rahoitus: erittäin epätyydyttävä
    Yleinen tietoisuus luonnonsuojelusta: epätyydyttävä
    Hallinto monimuotoisuusasioissa: epätyydyttävä


Selvityksen tulokset pähkinänkuoressa:
Vaikka EU ei ole saavuttanut tavoitettaan, useat paikalliset menestystarinat osoittavat, että EU:lla on käytössään tehokkaat suojelutyökalut. Silloin kun on poliittista tahtoa työkalujen käyttöön ja toiminta pohjautuu tutkittuun tietoon, saadaan erinomaisia tuloksia.

Yleisesti tilanne on kuitenkin epätyydyttävä:

  • Maatalous, liikenne, energiantuotanto, kaivostoiminta ja kaupungistuminen asettavat suurimman paineen luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. EU:ssa on välttämättä tehtävä uudistuksia näillä toimintasektoreilla.
  • Ilmastonmuutos syventää biodiversiteettikriisiä ja lisää painetta luontoa kohtaan.
  • Saastumisen merkitys luonnon monimuotoisuuden uhkatekijänä on pienentynyt.
  • Energiantuotannon ja kuljetuksen merkitys uhkatekijänä on kasvussa.

  • Euroopan linnuista vain muutamat ovat suuressa vaarassa kuolla sukupuuttoon.
  • Osa lajeista on vähentynyt huolestuttavasti: erityisesti maatalousympäristön linnut ja pitkän matkan muuttolinnut.
  • EU maat ovat erittäin kaukana tavoitteestaan EU:n priorisoimien luontotyyppien ja lajien suotuisasta suojelutasosta, vaikka se on luontodirektiivin tavoite.

  • Luonto- ja lintudirektiivin toimeenpanotilanne on edelleen epätyydyttävä, vaikka viime vuosina on tapahtunut edistystä.
  • Natura 2000 -verkosto on varsin kattava maa-alueilla, mutta on huomattavan vajaa merialueilla, joiden suojelemisessa ja tärkeiden kohteiden selvittämisessä on paljon tehtävää
  • Seuraava Natura 2000 -alueita koskeva haaste koskee alueiden oikeanlaista ja riittävään rahoitukseen perustuvaa hoitoa ja käyttöä
  • Vahva EU lainsaadäntö ja sen paikallinen täytäntöönpano ovat avaimet lintujen ja muiden eläinten vainon estämiseksi.
  • Luonnon monimuotoisuuden säilymisen huomioon ottaminen EU:n muilla politiikan sektoreilla kuin luonnonsuojelupolitiikassa on edelleen täysin riittämätöntä.

  • Kansallisten biodiversiteettistrategioiden merkitys on jäänyt hyvin pieneksi, mikä osoittaa ettei kansallisella tasolla kiinnitetä riittävästi huomiota biodiversiteettisopimukseen.
  • Kansalliset suojelualueverkostot ja ekologiset verkostot ovat huomattavan vajaita, jotta voidaan varmistaa luonnon monimuotoisuuden säilyminen.
  • Ihmisen tuomat vieraslajit ovat merkittävä uhka Euroopan ja maailman luonnon monimuotoisuudelle.
  • Luonnon monimuotoisuuden säilymiseen liittyvää tutkimusta ei tehdä tarpeeksi osin rahoituksen riittämättömyyden vuoksi.
  • Tarvitaan lisää tiedotustyötä suurelle yleisölle luonnon monimuotoisuuden ja luonnon (erityisesti Natura 2000 -verkoston, tärkeydestä), jotta ihmiset osallistuvat ja ymmärtävät suojelutyön.

EU:n varat ovat tärkeässä roolissa toimenpiteissä, jotka johtavat luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen ja elinympäristöjen heikkenemiseen: EU:n budjetista 45 % menee aluekehitykseen (valtaosin rakennushankkeisiin) ja 42 % maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen. Rahoituksessa otetaan harvoin riittävissä määrin huomioon vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.

Haaste tulevaisuudelle
BirdLifen näkemyksen mukaan EU:n epäonnistuminen vuoden 2010 tavoitteen saavuttamisessa ei ole syy laskea tavoitetta, vaan päinvastoin. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on pysäytettävä ja otettava askel eteenpäin tilan parantamiseksi ja ennallistamiseksi. Siihen on sitouduttava ja toimittava määrätietoisesti.

Vuoteen 2020 mennessä on:

  • Lopetettava luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja huononeminen.
  • Parannettava uhanalaisten lajien ja elinympäristöjen suojelutilannetta sekä EU:ssa että koko maailmassa.
  • Parannettava ja palautettava ekosysteemien tilaa, jotta ne ovat vastustuskykyisiä ilmastonmuutoksessa, tukevat luonnon monimuotoisuutta ja tarjoavat ihmisen hyvinvoinnille välttämättömiä palveluja.

Tavoitteen saavuttamiseksi on:

  • Toimeenpantava olemassa oleva biodiversiteettilainsäädäntö, erityisesti lintu- ja luontodirektiivi.
  • Saavutettava lajien ja luontotyyppien suotuisa suojelutaso. Tavoitteen saavuttamiseksi on on määriteltävä lajien ja luontotyyppien raja-arvot paikan, suojelualueverkoston ja biogeografisen alueen mittakaavassa.
  • Laadittava lainsäädäntö vieraslajeihin liittyvien toimien koordinoimiseksi.
  • Ylläpidettävä EU:n nykyinen luonnonvaraisten lintujen tuontikielto ja laajentaa se koskemaan myös muita eliöitä.
  • Kehitettävä hallintoa siten, että monimuotoisuus- ja ekosysteemiasiat tulevat otettua paremmin huomioon ja koordinoiduksi sekä EU että kansallisessa päätöksenteossa.
  • Lisättävä luonnon monimuotoisuuden hyvinvointiin suunnattua rahoitusta
  • Luotava uusia rahoituskeinoja , joiden avulla varoja ohjataan luonnon monimuotoisuuden suojeluun.
  • Tehtävä Natura 2000-alueverkostosta kattava sekä maa- että merialueilla.
  • Otettava vuoden 2020 monimuotoisuustavoite osaksi kaikkien politiikan sektoreiden toimintaa.
  • Ohjattava kaupunkikehitystä ja rakentamista siten, ettei se johda luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen.
  • Saavutettava kestävän kulutuksen ja tuotannon tila ottamalla laajasti yhteiskunnassa käyttöön monimuotoisuusjalanjälki hiilijalanjäljen rinnalla.