Birdlife Internationalin mukaan laiton metsästys ja tappaminen kohdistuu joka kolmanteen Euroopassa vähentyneistä lintulajeista.

Metsästys on laitonta silloin, kun se ei noudata paikallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä sopimuksia tai, kuten EU-maissa, lintudirektiivin (79/409/ETY) säännöksiä. Laittomaksi katsotaan myös ajanvietteeksi ampuminen, jolloin saalista ei käytetä hyväksi. Laittomaksi katsotaan myös sarjatuliaseilla, verkoilla, elektronisilla houkuttimilla, jousiansoilla ja liimoilla pyydystäminen, pyydystäminen lintujen kevätmuutto- ja pesimäaikana sekä rauhoitettujen lintulajien pyynti.

Useat Välimeren alueelle kerääntyvät tai tietylle reitille keskittyvät muuttolintulajit ovat kärsineet ja kärsivät laittomasta metsästyksestä. Välimeren alueen kautta vuosittain muuttavista tai alueelle pohjoisesta talvehtimaan saapuvista noin miljardista lintuyksilöstä jää alueen metsästäjien saaliiksi arvioiden mukaan jopa 15 %. Suomessa pesivistä linnuista noin 90 % on muuttolintuja, ja valtaosa pesimälinnuistamme käy vuosikiertonsa aikana Välimeren alueella. Suomessa rauhoitettu liro on yksi lintulajeista, joiden Euroopan kannasta valtaosa (70 %) pesii Suomessa. Lirojen verkkopyynti Välimeren maissa kohdistuu suuressa määrin suomalaisiin, Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuihin yksilöihin.

Välimeren maissa ammutaan yleisesti myös muuttavia petolintuja, mutta metsästyksen vaikutusta lajien kokonaiskantoihin ei tarkkaan tiedetä. Vuosittain arvioidaan tapettavan noin 100 000 petolintua. Eniten laitonta metsästystä tapahtuu Etelä-Ranskassa, Pohjois-Italiassa, Pyreneiden alueella, Maltalla ja Kyproksella.

Laiton metsästys tukee useita ihmisryhmiä ja elinkeinonharjoittajia. Toiminnasta hyötyvät muun muassa suoraan metsästyksestä elinkeinonsa saavat (metsästäjät ja pyydystäjät), ase-, ammus- ja ansavalmistajat, häkkilintukauppiaat ja ravintoloitsijat. Varsinkin petolintuja myydään myös täytettyjen lintujen keräilijöille.

Metsästyspiireissä vedotaan usein vuosisataisiin perinteisiin, ja esimerkiksi Italiassa jopa valtio on antanut ymmärtää, että laittomuuksina pidettävät metsästystavat ovat osa vanhaa perinnettä ja siksi tärkeitä yhteiskunnallisesti. Laitonta metsästystä tukevilla tahoilla on hyvin paljon poliittista vaikutusvaltaa, mikä hidastaa lainmuutosten voimaan saattamista ja asenteiden muuttumista.

Välimeren maiden metsästäjät tekevät yleisesti metsästysretkiä itäisen Euroopan maihin. Retkille osallistuvien kokonaismäärästä ei ole selkeää tietoa, mutta pelkästään Italiasta retkille osallistuu yli satatuhatta metsästäjää vuosittain. Laiton metsästys on ongelmana myös näillä retkillä, ja saaliiksi joutuu usein maailmanlaajuisesti uhanalaisia lajeja (mm. ruskosotkia). Muutama vuosi sitten Unkarin rajalla pysäytettiin rekka, jonka perävaunusta salakuljettajilta takavarikoitiin lähes 12 000 laittomasti metsästettyä lintua.

Laittoman metsästyksen syyt vaihtelevat. Kyproksella tapettuja pikkulintuja (erityisesti mustapääkerttuja) myydään ravintoloihin, joissa niitä tarjotaan asiakkaille perinneherkkuna (ambelopoulia). Italiassa vanhat kansantarut ja taikausko aiheuttavat edelleen tiettyjen lajien metsästystä: jos mies ei onnistu metsästämään keväällä muuttomatkalla olevaa mehiläishaukkaa, ei hänellä ole onnea naisten kanssa seuraavana vuonna. Monissa Välimeren alueen maissa pikkulintujen metsästysperinne on juurtunut niin syvälle kyläyhteisöjen elämään, että metsästysalueet on tarkkaan jaettu kyläläisten kesken ja ansat viritetään ennakkoon sovituille ja varatuille paikoille. Koska lähes kaikki osallistuvat toimintaan, kyläyhteisöt hyväksyvät laittomaksi tiedetyn toiminnan.

Caprilla jo 1900-luvun vaihteessa pitkään asunut ruotsalainen aatelismies, Axel Munthe, osti paikallisilta maanomistajilta suuria alueita suojellakseen pikkulintuja metsästykseltä ja lopettaakseen metsästyksen muuttolintujen suosimilta alueilta.

Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä talvehtivien Euroopassa pesivien lintujen muuttoreitit kulkevat pääosin Välimeren kautta. Valtaosa Euroopan pesimälinnuista muuttaa keväällä ja syksyllä pohjois-eteläsuunnassa. Kun linnut saapuvat Afrikasta Välimerelle ne käyttävät yleensä yhtä seuraavista lentoreiteistä:

1. Länsi: Marokosta Gibraltarinsalmen yli Pyreneiden niemimaalle.
2. Keskinen: Pohjois-Afrikasta Sisiliaan ja siitä Messinansalmen kautta Italian läpi pohjoiseen.
3. Itä: Myötäillen rannikkoa itään päin, Israelin läpi ja Bosporinsalmen yli.

Linnut odottavat sopivia muuttosäitä ja -tuulia ennen kuin aloittavat raskaan ja vaativan lennon meren ylitse. Rannikkoa lähestyessään ne matkasta väsyneinä lentävät usein tavallista matalammalla ja ovat täten helppoa saalista. Pitkän matkan rasittamat pikkulinnut taas joutuvat saaliiksi, koska niiden käyttämät levähtämis- ja ruokailupaikat ovat pyydystäjien tiedossa ja ansat viritetään odottamaan pikkulintujen saapumista alueille.