Marjastajat löysivät syyskuun ensimmäisellä viikolla 2001 Lohtajan Latonevalla jalkarautoihin kitumaan jääneen suopöllön ja ilmoittivat asiasta poliisille. Kun poliisi ei kuitenkaan puuttunut heti tapaukseen, ottivat huolestuneet löytäjät yhteyttä kokkolalaiseen lintuharrastaja Harri Hongelliin, joka yhdessä maakuntalehti Keskipohjanmaan toimittajan kanssa kävi dokumentoimassa tapahtuneen. Toimittaja kirjoitti tapahtuneesta näyttävän uutisen, joka julkaistiin Keskipohjanmaassa 10. syyskuuta. Uutisen seurauksena tapauksesta nousi vilkas keskustelu, joka poiki 30 mielipidekirjoitusta lehden yleisönpalstalle 13.10. - 2.11.1999 välisenä aikana. Mielipidekirjoittelussa yksipuolisesti tuomittiin tapahtunut, joskin muutamissa kirjoituksissa kritisoitiin tapauksen saamaa huomiota suhteessa paljon suurempiin kysymyksiin. Muutamissa kirjoituksissa kerrottiin myös aikaisemmista lintujen rautapyyntitapauksista Lohtajalla, joihin ei oltu puututtu. Poliisi tutki asiaa ja pyysi tiedotusvälineiden kautta vihjeitä, joita lehtiuutisten mukaan tulikin lukuisia. Osassa vihjeistä mainittiin nimiäkin niistä, ketkä olisivat olleet tekoon syyllisiä. Poliisi ei kuitenkaan toistaiseksi ole kyennyt selvittämään tapausta, vaan vihjeitä saa edelleen ilmoittaa Kokkolan poliisille (p. 06- 8682111). Tapaus sai kuitenkin aikaan melkoista kuohuntaa pienellä paikkakunnalla, minkä seurauksena paikallinen lintuharrastaja Tuomo Puutio arvioikin luvattoman rautapyynnin loppuvan ainakin toistaiseksi Lohtajalla. Metsästyslaissa on mainittuja kiellettyjä pyyntivälineitä ovat mm. raudat, jotka eivät tapa heti. Sen sijaan metsästysasetuksella majavan, piisamin, ketun, tarhatun naalin, supikoiran, kärpän, minkin, hillerin, näädän, mäyrän, saukon sekä rauhoittamattomiin elämiin kuuluvien nisäkkäiden pyynnissä voidaan käyttää heti tappavia rautoja. Näin ollen lintuihin kohdistuva rautapyynti on aina kielletty. Metsästyslain mukaisesti kiellettyjen pyyntivälineiden käyttö on metsästysrikos, josta seuraamuksena voi olla sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Näiden lisäksi voi tulla myös muita seuraamuksia kuten metsästyskielto ja laittoman pyyntivälineen menetys. Kielletyn pyyntivälineen saa ottaa talteen tai tehdä toimintakelvottomaksi metsästyslain valvontaa suorittava henkilö. Tällaisia ovat mm. poliisi, riistanhoitoyhdistyksen metsästyksenvartija tai maanomistaja. Talteen otetut pyyntivälineistä on ilmoitettava poliisille tai toimitettava se poliisille säilytettäväksi. Koska jalkaraudat eivät valikoi saalistaan, voi niissä menehtyä riistaeläinten tai rauhoittamattomien eläinten lisäksi myös rauhoitettuja eläinlajeja. Tällöin teko on myös vastoin luonnonsuojelulakia. Koska jalkaraudat eivät aina tapa niihin joutunutta eläintä, voidaan tapaukseen soveltaa myös eläinsuojelulakia. Siinä kielletään aiheuttamasta eläimelle tarpeetonta kipua ja tuskaa. Seuraamuksena tarpeettoman kivun ja tuskan tuottamisesta eläimelle on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Mainittakoon vielä, että jo vanhan, vuoden 1923 luonnonsuojelulain mukaan paalurautojen ja muiden sellaisten umpimähkään toimivien pyydyksien käyttäminen, jotka olivat omiaan pyydystämään rauhoitettuja lintuja, oli kielletty. Kenellä tahansa oli lupa hävittää tai ottaa pois sellainen pyydys. Jokainen lintujen rautapyyntitapaus on metsästyslain mukainen metsästysrikos. Lisäksi rautapyynti on vastoin luonnon- ja eläinsuojelulakia sekä EU:n lintudirektiivin säädöksiä. Olisikin tärkeää, että jokainen tapaus selvitettäisiin, jotta rautapyynti loppuisi. Kenenkään vastuuntuntoisen lintuharrastajan ei tulisi törmätessään jalkarautapyyntiin antaa tapauksen olla. Ohjeeksi mahdollisia jalkarautapyyntitapauksia varten on laadittu seuraava lista toimenpiteistä, joita olisi syytä tehdä.

1. Tee kaikista havainnoistasi tarkat muistiinpanot. Ota valokuvia, jos mahdollista. Merkitse karttaan mahdollisimman tarkasti pyyntipaikka. Ongelmana tapausten selvittämisessä usein on, ettei pystytä todistettavasti osoittamaan, kuka on varsinainen pyytäjä. Tämän vuoksi pidä silmällä alueella mahdollisesti tapaamiasi ihmisiä sekä autoja.
2. Tutki ovatko, raudat vireessä vai lauenneet ja onko niihin jäänyt eläimiä. Jos raudoissa on kituvia eläimiä, arvioi niiden vammat ja toimita ne joko hoitoon tai lopeta ne. Tutki rautoihin jääneen eläimen laji tai pyydä jotain asiantuntijaa määrittämään uhri.
3. Laukaise raudat, niin ettei niistä aiheudu vaaraa muille ja kutsu paikalle poliisi poistamaan raudat sekä mahdolliset tolpat tai paalut, joihin raudat on usein kiinnitetty. Odota, että poliisi saapuu paikalle tai järjestä paikalle päivystys. Varmista, että poliisi ottaa raudat talteen.
4. Tutki pyyntipaikan lähiympäristö, sillä pyyntipaikkoja saattaa olla useita samalla alueella. Tee erityisesti havaintoja tolpista ja latojen katoilla olevista paaluista sekä latvoistaan katkaistuista puista. Ne ovat usein merkkejä rautapyynnistä. Tutki myös, onko lähiympäristöön heitetty tai kätketty mädäntyneitä, rautoihin kuolleiden lintujen ruhoja. Ne ovat todisteita rautapyynnin jatkumisesta alueella pidempään.
5. Tee rikosilmoitus tapahtuneesta poliisille ja toimita poliisille kaikki todisteet. Tee rikosilmoituksen jättämisen jälkeen myös ilmoitus alueen luonnonsuojeluviranomaiselle, Metsästäjien keskusjärjestölle, paikalliselle riistanhoitopiirille sekä eläin- ja luonnonsuojeluyhdistyksille ja vaadi näitä ottamaan tuomitseva kanta laittomaan jalkarautapyyntiin. Tee asiasta myös ilmoitus paikalliselle metsästysseuralle ja vaadi seuralta toimenpiteitä rautapyynnin lopettamiseksi toimialueellaan.
6. Ota yhteyttä paikallisiin tiedotusvälineisiin ja pyydä niitä tekemään asiasta uutinen, sillä yleinen mielipide yleensä tuomitsee voimakkaasti rautapyynnin.
7. Kerro tapahtuneesta muille lintuharrastajille ja pyydä heitä kertomaan poliisille tapaukseen mahdollisesti liittyviä vihjeitä sekä kertomaan mielipiteensä tapahtuneesta paikallislehden mielipidepalstalla.
8. Seuraa poliisitutkinnan etenemistä, ettei tapaus jäisi selvittämättä.

Tiedonanto julkaistu Tiira-lehdessä 1/2000. Kirjoittanut Terho Taarna.