[ Gavia-työryhmä | Perustietoa kaakkurista | Perustietoa kuikasta | Gavia-lehti | Havaintojen ilmoittaminen]

Pesimätulos Kaakkurin parisuhde voi olla elinikäinen. Parit saapuvat pesäpaikoilleen heti jäiden lähdettyä ja valitsevat pesäpaikakseen edellisvuoden pesälammen. Parhaat pesäpaikat ovat saaria, minne maapedot eivät helpolla pääse. Pesämättäältä pitää olla hyvä näkyväisyys: jos pesäpaikka on ruohottunut niin lintu hylkää sen. Kaakkuri voi siirtää pesintää, jos olosuhteet eivät ole otolliset pesinnälle tai jättää pesimättä sinä vuonna kokonaan. Parhaista pesäpaikoista käydään keväisin koviakin taistoja. Naaras munii tavallisesti kaksi munaa. Uusintapesinnässä kaakkuri munii usein vain yhden munan. Haudontaurakkaan osallistuvat kumpikin puoliso ja poikaset varttuvat lentokykyisiksi noin seitsemän viikon ikäisinä, jolloin ne lähtevät emojen kanssa ruokajärville. Yöpymään perhe voi tulla pesälammelle vielä useankin viikon ajan. Jos pesintä on epäonnistunut niin pari varaa järven itselleen pitäen sitä hallinnassa aina heinäkuulle asti. Poikastuotoltaan kaakkuri on hyvin vaatimaton, kuten viereinen kaavio osoittaa. Pesimätulos vaihtelee vuosien ja järvien välillä. Yhä useammin pesälammelta varttuu vain yksi poikanen lentokykyiseksi. Kaakkurin pesintää voi helpottaa tekemällä sille tekosaaria, joissa se voi turvallisesti pesiä. Suomessa kaakkurin suurimpana uhkana on ihmisen häirintä pesäpaikoilla haudonnan aikana tai poikasvaiheen alussa. Verkkokalastus ruokajärvillä verottaa myös kaakkureita ja pahinta siinä on että verkkoon jääneet linnut ovat parhaassa iässä poikasia huoltavia emoja.