[ Kuikka- ja kaakkuriryhmät | Perustietoa kaakkurista | Perustietoa kuikasta | Gavia-lehti | Havaintojen ilmoittaminen]

Ekologiaa ja elintapoja Kuikka saavuttaa sukukypsyyden ilmeisesti vasta 5-7 vuoden iässä. Pariside on suurten lintujen tapaan pitkä ja uskollinen. Nuori pari hakee oman reviirin, mutta pesintään saattaa mennä tämän jälkeen jopa vuosia. Pesimättömiä lintuja on kuikkakannasta yleensä noin puolet, mutta osuus vaihtelee järvittäin ja vuosittain kenties ravintotilanteen mukaan. Valtaosa pesimättömistä kuikista elää parvissa, mutta myös osa reviiriään puolustavista linnuista voi olla pesimättömiä. Nuoret linnut saapuvat yleensä vasta kolmantena elinvuotenaan Suomen järville. Tällöin niillä on ensimmäistä kertaa aikuisen kuikan kesäpuku. Toisen elinvuotensa ne viettävät merialueilla, niinpä nuoruuspukuisia yksivuotiaita kuikkia tapaa pesimäjärvillä hyvin harvoin. Pesänsä kuikka tekee aivan rantaviivan tuntumaan yleensä hieman kasvillisuuden suojaan, mutta usein hautova lintu tai sen pää näkyy järvelle jostain suunnasta. Pesäpaikkana on useimmiten saari tai luoto, mutta joskus mantereen rantakin kelpaa. Kuikka munii yleensä kaksi munaa, joskus vain yhden, mutta aniharvoin kolme. Haudonta kestää neljä viikkoa ja se on pääasiassa naaraan vastuulla. Poikaset kuoriutuvat keskimäärin n. 40 vuorokauden kuluttua jäiden lähdöstä, mutta etelässäkin vain harvoin kesäkuun alkupuolella. Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka varttuvat lentokykyisiksi reilun kahden kuukauden ikäisinä. Ravinto hankitaan miltei poikkeuksetta pesimäjärveltä. Se koostuu lähes yksinomaan kaloista, mutta pieniä poikasia ruokitaan aluksi mm. hyönteisillä ja toukilla. Usein toinen poikasista menehtyy poikasvaiheen alussa tai häviää ravintokilpailussa sisarukselleen. Niinpä varttuneita poikasia näkee emojen seurassa useammin yhden kuin kaksi. Kolmen poikasen poikueet ovat suuria harvinaisuuksia, jollaisia kuitenkin tunnetaan Suomestakin useampia. Kuikka on seurallinen lintu, jolla on hyvin monipuolinen signaali- ja äänijärjestelmä yhteydenpitoon lajikumppaneiden kesken. Äänistä tunnetuin on kauas kantava reviirihuuto ”kuuik-kukuuik-kukuuik”. Muita ääniä ovat mm. perheen yhteydenpitoon tarkoitettu rupatteluääni ”hm…hm…hm”, parven tai perheen kutsuääni ”aoooooo....aoooooo….,” karkea lentoääni ”arrrrrrr-orrrrrrr-arrrrrr….”, varoitusääni ”roaur-roaur-roaur…..” sekä vihlova hätä-ääni ”kuik”.