[ Kuikka- ja kaakkuriryhmät | Perustietoa kaakkurista | Perustietoa kuikasta | Gavia-lehti | Havaintojen ilmoittaminen]

Pesimätulos Kuikan pesimätulosta on seurattu sekä Suomessa että Ruotsissa. Kuikka oli Suomessa projektilajina 1980-luvulla, jolloin todettiin pesimätuloksen olevan keskimäärin vain 0,3 poikasta paria kohden, mutta säännöstellyillä vesillä vain alle puolet tästä. Rengastustietojen perusteella lasketun kuolleisuuden perusteella kannan ylläpitoon tarvittavan poikastuoton tulisi olla 0,4–0,5 poikasta paria kohden. Ruotsissa pesimätuloksessa ei ole havaittu pitkäaikaismuutoksia 1970-luvulta alkaen tehdyissä selvityksissä. Muutamilla Keski-Suomen ja Päijät-Hämeen järvillä 1980-luvulta saakka jatkuneissa poikaslaskennoissa pesimätuloksessa ei myöskään ole havaittavissa selvää muutosta, vaan poikasmäärät ovat yleensä kasvaneet samassa suhteessa kuin pesijöiden määrä. Poikastuotossa on kuitenkin selviä eroja niin eri järvien kuin saman järven eri osienkin välillä. Myös vuosien välinen vaihtelu on suurta. Suomen reittivesistä huomattava osa on säännöstelyn vuoksi kuikalle ongelmallista pesimäympäristöä, mutta pienilläkin säännöstelyehtoihin tehdyillä muutoksilla on saatu aikaan lupaavia tuloksia sekä Suomessa että Ruotsissa. Esimerkiksi Saarijärven reitin Pyhäjärvellä paria kohden laskettu poikastuotto on kolminkertaistunut vuonna 1999 toteutetun säännöstelyn lievennyksen jälkeen. Haudonta-aika on kuikan pesinnän kriittisintä aikaa, jolloin mm. häirintä helpottaa pesärosvojen työtä. Ihmisen pelotettua aran kuikan pesältään varis ehtii viedä munat ennen kuin kuikka uskaltaa palata pesälle. Häirintää aiheuttavat pääosin veneilijät ja kalastajat sekä mökkiasutus. Valtaosa tappioista syntyy haudonta-aikana tai poikasvaiheen alussa. Poikasia voi jäädä kalaverkkoihin ja isot hauet sekä muut pedot ovat niiden uhkana. Veden nopea nouseminen myrskyn tai säännöstelyn takia uhkaa myös munia. Kuikka ei kuitenkaan ole yhtä herkkä kylmyydelle ja sateille kuin moni muu lintulaji.