| Käenpiikaprojektin tulokset | Käenpiika muualla Euroopassa | Taantumisen syyt | Käenpiian tunnistaminen | Elinympäristön valinta | Pesintä | Elintavat | Ravinto | Voinko minä auttaa käenpiikaa |

Vuonna 2000 kartoitettiin taantuneen käenpiian esiintymistä Suomessa. Käenpiika kuuluu linnustomme häviäjiin. Ennen siellä täällä varsin tavanomaisesti vastaan tullut käenpiika on nykyään varsin harvinainen. Se on jo niin harvinainen, ettei perinteinen linnustonseuranta anna kovin varmoja arvioita nykyisestä käenpiikakannastamme. Linjalaskennoin suoritettavassa seurannassa se osuu laskijoiden reitille nykyään liian harvoin tarkan kannan koon arvioimiseksi.

Projektivuoden avulla haluttiin kiinnittää ihmisten huomiota lajin vähenemiseen. Käenpiika on taantunut siinä määrin huomattavasti, että uhanalaistyöryhmä arvioi sen uhanalaisuusluokaksi vaarantunut. Lintuharrastajien kiinnostus vähentynyttä käenpiikaa kohtaan on ollut varsin vähäistä ennen projektivuotta, mutta projektivuoden aikana ja sen jälkeen kiinnostus lajia kohtaan on selvästi kasvanut. Projektivuosi toimi hyvänä katalysaattorina lajin yhdistyskohtaiseen seurantaan.

Rengastusaineistojen mukaan käenpiian alamäki alkoi 1980-luvun alussa ja se on edelleen vähentynyt 1990-luvun lopulle saakka. Karkeasti rengastusaineisto antaa viitteitä siitä, että laji olisi vähentynyt noin viides- kuudesosaan 1970-luvun huippuvuosista. Uudessa uhanalaisarvioinnissa kannan suuruudeksi on arvioitu 10 000 - 20 000 paria.

Vuoden aikana havaintoja kerättiin yhdistysten voimin kunkin yhdistyksen toimialueella sekä BirdLife Suomen www-sivuilla olleen havaintojen palautuslomakkeen avulla. Havaintoja kertyi yhteensä 1086 havaintopaikalta. Kaikilta BirdLife Suomen jäsenyhdistyksiltä Suupohjan aluetta lukuun ottamatta saatiin raporttia varten yhdistysten keräämät havainnot.

Muutto
Käenpiian kevätmuutto käynnistyi 14. huhtikuuta Raumalla yhden yksilön voimin. Huhtikuun 16. päivä havaittiin seuraavat yksilöt Kirkkonummella ja Savonrannassa. 17. päivänä Raumalle ilmaantui jo toinen yksilö ja Ahvenanmaan ensimmäinen yksilö havaittiin Signilskärin lintuasemalla. Tämän jälkeen muutto pääsikin hyvään vauhtiin: 19.4. havaintoja neljästä paikasta etelärannikolta, 20.4. havaintoja viideltä paikalta etelärannikolta. 21.4. pohjoisin yksilö oli ehtinyt jo Kuopioon saakka ja havaintoja kertyi muualtakin sisämaasta (Tampere (3), valkeakoski ja Kuhmoinen), yhteensä päivältä ilmoitettiin 17 havaintoa ja kuun 23. päivältä kertyi havaintoja 32 uudesta yksilöstä, joista pohjoisin kiikitti Kainuussa Vaalassa asti. Seuraavan kerran enemmän havaintoja ilmoitettiin vapun aikoihin.

Syysmuuton aikaisia havaintoja kertyi vain muutama elokuulta ja syyskuun alusta. Syysmuutto tapahtui siis perinteisen huomaamattomasti.

Pesimähavainnot ja reviirit
Havaintojen perusteella valtaosa linnuista saapuu heti suoraan reviireille. Useiden aikaisten lintujen tapaamispaikoilta tehtiin myös myöhemmin havaintoja joko edelleen laulavista tai pesivistä linnuista. Näin ollen olen reviiritietoja arvioidessa tulkittiin kaikki ääntelevät linnut reviirillä oleviksi ellei havainnoitsija tai yhdistyksen käenpiikavastaava ole erikseen arvioinut lintua muuttomatkalla pysähtyneeksi.

Yhteensä havaintoja ilmoitettiin vähintään 1230 reviiriltä, joilta todettiin 181 pesintää. Todettujen pesintöjen lukumäärä on varsin suuri, sillä lähes joka seitsemännellä reviirillä todettiin pesintä tai todennäköinen pesintä. Toisaalta käenpiika suosii kulttuuriympäristöjä ja ihmiset seuraavat pihojensa pönttöjen elämää varsin tarkasti ja tämän ansiosta myös käenpiian pesinnät tulevat huomatuksi. Maakunnittaisesti tarkasteltuna Lappi erottuu pesintöjen suhteen poikkeuksellisena. Maakunnassa tehtiin havaintoja kymmeneltä reviiriltä ja näistä peräti neljältä todettiin pesintä.

Pesimäkanta
Satunnaisesti lintuharrastajien retkeilyn puitteissa ja suurelta yleisöltä kyselyn perusteella saatujen havaintojen perusteella ei voi luotettavasti tehdä kannanarviota. Toistamalla projektivuosi esimerkiksi kymmenen vuoden päästä voidaan päästä kiinni kyseisellä aikavälillä tapahtuneeseen mahdolliseen kannanmuutokseen. Käenpiikakannan suuruuden arvioimiseksi luotettavimpia ovat tiheyttä mittaavat laskentamenetelmät. Niissäkin koko maan kannan kokoa tavoitellessa on oltava melkoisen suuri otoskoko, varsinkin käenpiian kaltaisella harvalukuisella lajilla.

Havaintojen jakautuminen keskittyi odotetusti eteläiseen Suomeen. Keski- ja Pohjois-Suomestakin saatiin varsin kohtuullisesti havaintoja. Ainoastaan Kemin- Tornion lintuharrastajien havaintojenkeruualueella ei havaittu yhtään reviiriä.

Tehtyjä havaintoja voidaan karkeasti verrata "Muuttuva pesimälinnusto" -kirjassa esitettyihin kannanarvioihin ja tiheyksiin.

On huomattava, että havainnot kertyivät pääosin muun retkeilyn ohessa, eikä juuri missään tehty aktiivista reviirien kartoittamista suurella alalla. Läheskään kaikista Suomen kunnista ei saatu lainkaan havaintoja ja vain harvojen kuntien havainnointia voi luonnehtia kattavaksi. Nolla-kuntia oli varsin paljon myös Etelä- ja Itä-Suomessa. Syynä tähän on aktiivisen retkeilyn puute, ei käenpiian totaalinen häviäminen.

Pohjoisimmissa maakunnissa on varsin vähän harrastajia ja suuret alueet. Pohjois- Pohjanmaalla suuri osa maakunnan metsäisistä kunnista on varsin vähän retkeiltyjä. Varsin runsaasti retkeillystä kunnasta, Kuusamosta löytyi 10 reviiriä, mikä oli samalla suurin kuntakohtainen reviirimäärä Pohjois- Pohjanmaalla. Jos hyvin retkeillystä Kuusamosta olisi löydetty kaikki reviirit ja saatua tiheyttä (0.002 paria / neliökilometri) verrataan koko Pohjois- Pohjanmaan pinta-alaan, niin koko maakunnassa olisi 70 käenpiikareviiriä.

Muuttuva pesimälinnusto kirjassa alueen kannantiheydeksi on arvioitu 0.07 paria neliökilometrillä. Kun tämä tiheysarvio kerrotaan Pohjois-Pohjanmaan maakunnan (metsä)maan pinta-alalla saadaan maakunnan parimääräarvioksi noin 1600 paria. Näistä Kuusamossa olisi reilu 200 paria. Kuusamosta jäi siis retkeilijöiltä löytämättä noin 200 käenpiikareviiriä tai kanta on pienentynyt huomattavasti luvuista joiden perusteella tiheysarviot on tehty. Toisaalta Pudasjärveltä löydettiin 6 pesää 30 neliökilometrin alueelta. Tiheys kyseisellä pienehköllä alueella on ollut vähintään 0.2 paria neliökilometrillä.

Vastaava tarkastelu Varsinais-Suomen kohdalla antaa hieman lohdullisemman tuloksen. Varsinais-Suomesta eniten havaintoja ilmoitettiin Turusta, missä käenpiika kiikitteli 20 reviirillä. Turku on varsin hyvin retkeiltyä aluetta, joten suuri osuus käenpiioista on varmasti löytynyt. Kunnan maapinta-alan mukaan suhteutettuna havainnot antavat tiheydeksi 0.08 paria neliökilometrille ja tätä kautta maakunnan kokonaiskannaksi noin 800 reviiriä vuonna 2000. Muuttuvassa pesimälinnustossa ilmoitettu tiheys alueella olisi 0.2 paria neliökilometrille, jonka mukaan laskennalliseksi parimääräarvioksi tulee 2100 paria. Uusimman Turun parimääräarvion mukaan Turussa pesii noin 10 käenpiikaparia. Esimerkiksi Ruissalon kanta on taantunut vuoden 1980 kahdestakymmenestä parista vuoden 2000 yhteen pariin. Varsinais-Suomen linnusto -kirjaa toimittava työryhmä on arvioinut maakunnan käenpiikakannan kooksi 400-800 paria.

Koko maan kunnista eniten havaintoja ilmoitettiin Iitistä, missä lintuja todettiin 29 reviirillä. Mikäli kaikki reviirit löydettiin, niin koko kunnan kannan tiheydeksi saadaan 0.04 lintua/ neliökilometri ja tätä kautta Kymenlaakson kokonaisparimääräksi 250 paria. Muuttuvan pesimälinnuston mukaan tiheyden tulisi olla 0.1 paria neliökilometrillä eli maakunnan kokonaiskanta pyörisi 500 parin hujakoilla. Reviirejä havaittiin kuitenkin vain 86.

Kunnan pinta-alaan suhteutettuna selvästi eniten käenpiikoja havaittiin Kökarissa (15 kpl). Kunnan maa-alueelle tulisikin arviolla, että kaikki reviirit löydettiin, tiheydeksi 0.275 paria maaneliökilometrillä.

Uhanalaisuusarvioinnissa Suomen kannaksi arvioitiin 10 000 - 20 000 paria. Projektivuoden perusteella vaihteluvälin alaraja on todennäköisesti lähempänä oikeaa.

Tulevaisuus
Käenpiikavuodesta kertyi mielenkiintoinen havaintoaineisto. Monissa yhdistyksissä käenpiika- ja aluevastaavat arvioivat, että lajia oli maastossa edellisiä vuosia enemmän. Toisaalta lajia ei ole yhdistyksissä juurikaan aktiivisesti aiemmin seurattu, minkä vuoksi tämä voi olla myös ilmoittamisaktiivisuudesta johtuvaa harhaa. Lajin esiintyminen kannattaisi ottaa aktiiviseen vuotuiseen seurantaan niiden yhdistysten alueilla, missä havaintomäärä jäi vuoden aikana vähäiseksi. Toisaalta yhdelle harrastajalle ei vuodessa kerry kymmeniä havaintoja käenpiiasta juuri mistään päin Suomea, minkä vuoksi havainnot kannattaa kirjata vastaisuudessakin ylös ja ilmoittaa yhdistyksen havaintokantaan. Tietokantasovellusten avulla havaintojen tarkastelu vuodenaikaiskatsauksissa on kuitenkin suurehkollakin havaintomäärällä paljon helpompaa kuin ennen, jolloin havaintoraporttien tekijät joutuivat pelaamaan nipulla paperilappuja.

Myös muualla Euroopassa käenpiika on huomattavasti taantunut. Euroopan maista yli kahdessakymmenessä käenpiian on todettu taantuneen. Taantumaa ei ole todettu 11 maassa. Nämä maat ovat pääsääntöisesti sellaisia maita, joissa linnuston seuranta on huonosti toteutettu ja saattaa olla, että mahdollisesti tapahtunutta taantumaa ei ole havaittu. Ainoa Euroopan maa, jossa käenpiian on todettu runsastuneen on Tanska. Runsastumisestaan huolimatta Tanskan käenpiikatilanne ei ole lupaava, sillä maan käenpiikakanta on maksimissaan 300 paria.

Käenpiika onkin luokiteltu Euroopassa unahalaiseksi lajiksi (SPEC 3).

Käenpiian Euroopan laajuisen taantumisen syyt ovat epäselvät. Syiksi on esitetty mm. metsien käytön muutoksia ja sopivien pesimäpaikkojen vähenemistä, ilmaston mereistymistä, pesimäympäristön muutoksia ja ympäristömyrkkyjä. Suomessa taantuman syyksi on esitetty metsälaidunten vähenemistä, jonka vuoksi lisääntynyt umpeenkasvu olisi vähentänyt pääravinnon muurahaisten määrää. Saattaa olla, etteivät taantumisen syyt olekaan pesimäalueilla. Käenpiiat muuttavat talveksi Afrikkaan ja on mahdollista, että taantumisen syyt löytyvät sieltä. Onko niiden talvehtimisympäristö huonontunut?

Käenpiika on piileskelevä, suojavärinsä puolesta erinomaisesti lehvästöön katoava tikkalintu. Sitä pääsee harvoin näkemään, mutta koiraiden laulu paljastaa käenpiian . Laulu on noin 15 säkeen mittainen kuuluva, valittava sarja kie, kie, kie,kie.... Se eroaa varsin samankuuloisesta pikkutikasta siten, että säkeen alkuosa on nouseva (pikkutikalla tasainen). Pikkutikan laulun sävy on lisäksi kirkkaampi ja siitä puuttuu käenpiialle ominainen valittava sävy. Samankaltaisuudestaan huolimatta äänet on helppo oppia erottamaan toisistaan.

Käenpiika pesii kulttuuriympäristöissä ja metsissä. Usein käenpiikoja löytää ihmisasumusten läheisyydestä, joten käenpiikojen etsimiseksi ei tarvitse mennä syvälle metsiin. Lähiseutusi käenpiiat voit kartoittaa vaikka aamuisin teitä pitkin polkupyörällä rauhallisesti ajellen.

Käenpiian nimestä voisi päätellä sen olevan käen kaltainen pesäloinen, joka ei itse huolehtisi poikasistaan. Näin ei kuitenkaan ole. Käenpiika huoltaa itse omat jälkeläisensä. Huonon maineen käkimäisenä lintuna käenpiika on saanut pesänvaltaustavoistaan. Vallatessaan pesäkolon tai pöntön muilta lajeilta käenpiiaat heittävät surutta toisen lajin munat ja pesän pois pöntöstä. Joskus yksilöt saattavat pönttöä valitessaan heittää useammastakin pöntöstä toisten lajien pesät ulos - vaikka eivät pönttöä kelpuuttaisikaan.

Käenpiiat saapuvat Suomeen pääosin toukokuussa. Lähes joka vuosi ensimmäiset yksilöt saapuvat Suomeen jo huhtikuun puolella. Hyvin pian saapumisen jälkeen alkaa pesintä. Pesä tehdään puunkoloon, vanhaan tikankoloon tai pönttöön.

Naaras munii pesään 6-10 munaa, joiden haudonta kestää pari viikkoa. Kuoriutumisen jälkeen poikasia ruokitaan pesään 18-22 vuorokautta. Vielä pesästälähdön jälkeenkin emot ruokkivat poikasia parisen viikkoa.

Muista tikkalinnuista poiketen käenpiika ei koverra itse pesäkoloaan, vaan käyttää muiden lintujen tekemiä pesäkoloja hyväkseen. Se ei myöskään kiipeile rungoilla muiden tikkojen tapaan, vaan muistuttaa elintavaoiltaan enemmänkin varpuslintuja. Usein käenpiian näkeekin maassa, josta se keräilee ravintoa poikasilleen.

Käenpiian erityispiiretitä on mieltyminen kiiltäviin esineisiin. Ne kantavat pesiinsä kiiltäviä esineitä mm. pikkukiviä, lasin paloja ja metallin palasia. Ilmiön selittämiseksi ei ole esitetty yleisesti hyväksyttyä selitystä.

Käenpiika on erikoistunut syömään muurahaisia ja niiden munia. Käenpiikapoikue syö vuorokaudessa jopa tuhansia muurahaisen munia. Muurahaisten lisäksi käenpiika syö myös monia muita pikkueläimiä mm. kovakuoriaisia. Loppukesästä ne saattavat ruokailla myös marjoilla.

Monilla alueilla käenpiialle soveliaiden pönttöjen määrä on nykyään vähäinen. Kottaraisten vähenemisen myötä vähenivät kottaraispöntöt - lahonneiden pönttöjen tilalle ei ole enää laitettu uusia. Tämän vuoksi käenpiialle soveliaita pesäkoloja ja pönttöjä on nykyään vähän. Nyt siis kiireellä ripustamaan mahdollisimman runsaasti käenpiialle sopivia pönttöjä, että jäljellä olevat käenpiikaparimme löytävät asunnon. Käenpiialle sopivat samankokoiset pöntöt kuin kottaraiselle, joten voit kerralla auttaa kahden vähentyneen lajin asuntopulaa! Pönttöjen rakennusohjeita