BirdLife Suomen vuoden 2006 laji oli kottarainen. Kottaraiskanta on vähentynyt Suomessa huomattavasti 1970-luvun jälkeen. Taantuminen johtuu kottaraisen ruokailun kannalta tärkeiden karjalaidunten ja niittyjen vähenemisestä. Maatalouden maankäyttömuutoksiin on vaikea puuttua, "aika entinen ei koskaan enää palaa". Kottaraiskannatkaan eivät todennäköisesti palaa koskaan muutaman vuosikymmenen takaisella tasolleen. Edelleen taantuvan kottaraiskantamme kokoa voidaan kuitenkin yrittää pitää ennallaan ja jopa kasvattaa hieman tarjoamalla riittävästi pesimä- ja ruokailupaikkoja kottaraiselle. Ennen vanhaan kottaraiset löysivät sopivien ruokailumaiden ympäristöstä helpommin pesäpaikkoja kuin nykyään. Silloin lajille sopivia pönttöjä oli siellä täällä. Kottaraispönttöjen nikkarointi oli muun muassa osa koulujen puutöitä. Kottarainen alkaa pesiä huhtikuussa, joten pöntöt kannattaa ripustaa viimeistään silloin, jos haluaa lajin pönttöönsä kyseisen vuoden kesäksi.

Kottaraisvuoden tuloksia

| Runsausmuutokset Suomessa ja Euroopassa | Miksi kottarainen on taantunut? | Kottaraisen elintavat | Kottaraisen tunnistaminen | Lisää pönttöjä | Pönttöjen rakennusohjeet | Tietoja maatalouslinnuista |

Kottarainen runsastui ja levittäytyi Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla voimakkaasti. Pelto- ja laidunalan lisääntyminen teki lajille uutta elintilaa kaikkialla maassa, erityisesti Lapissa, jossa kannan runsastuminen oli voimakkainta. Heti sotien jälkeen lypsylehmien määrä laitumilla oli suurimmillaan, ja kaikki näytti kottaraisen kannalta hyvältä.

Mutta 1970-luvulla tapahtui pesimäkannassa romahdus. Romahdus näkyi niin valtakunnallisissa rengastus- ja linjalaskenta-aineistoissa kuin erillisissä peltolintututkimuksissa Lammilla, Limingalla ja monella muulla paikalla.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston Eläinmuseon keräämän rengastusaineiston mukaan koko maan kanta romahti 1970-luvun alusta seuraavan 15 vuoden aikana 80-90 prosenttia ja valtakunnallisen linjalaskenta-aineiston mukaan 75 prosenttia. Limingalla Jouko Siiran ja kumppanien tutkimusalueella vielä kesällä 1970 kottarainen pesi 30 pöntössä, vuodesta 1986 alkaen ei enää yhdessäkään.

Taantuma jatkui myöhemminkin. Juha Tiaisen johtamissa Lammin laajoissa peltolintututkimuksissa todettiin kottaraisten vähentyneen vuodesta 1984 vuoteen 2000 noin 70 prosenttia, ja valtakunnallisen linjalaskenta-aineiston mukaan laji on taantunut 65 prosenttia vuosina 1983-2004.

Kannan romahdus on näkynyt myös syksyisissä kottaraisparvissa. Esa Lehikoisen, Esko Gustafssonin ja kumppanien toimittamassa Varsinais-Suomen linnuissa todettiin 1970-luvun alussa Turun merenlahdille kertyneiden jopa 40 000 linnun syysparvien kutistuneen tälle vuosituhannelle tultaessa neljäsosaan. Vastaavanlaisesta romahduksesta kertovat Tringa-lehdistä kaivetut vertailuluvut Helsingin Vanhankaupunginlahdelta: 1970-luvun alussa parhaat syyskerääntymät käsittivät noin 20 000 lintua, 2000-luvulla yleensä vain tuhat, harvoin pari- kolmetuhatta.

Suomessa pesii vielä noin 30 000 - 60 000 kottaraisparia.

Kottaraisen kannat ovat laskeneet pääasiallisesti Länsi- ja Pohjois-Euroopassa. Esimerkiksi Englannissa valtakunnallisen pesimälinnustokartoituksen (Breeding Bird Survey) mukaan useiden miljoonien parien kottaraiskanta on kutistunut vuoden 1965 jälkeen 80 prosenttia, ja sama kehitys on havaittu talvilintuseurannoissa. Myös Ruotsissa ja Tanskassa kottaraiset ovat vähentyneet nopeasti.

Etelä- ja Itä-Euroopassa kannat ovat joissakin maissa kasvaneetkin. Yleisesti katsotaan, että Euroopan yli 23-58 miljoonan parin kanta on pysynyt 1970-1990-luvuilla vakaana, mutta yksittäisissä maissa ne ovat vaihdelleet.

Kottaraiskannan vähentymisen pääsyynä pidetään Suomessa muutoksia maatalousympäristössä. Kottaraiskanta on nimittäin seurannut uskollisesti lypsykarjatilojen lukumäärän kehitystä, ja tuo kehitys on ollut 1960-luvun jälkeen hyvin laskuvoittoinen. Karjatilojen osuus kaikista maatiloista väheni vuosina 1959-1995 noin 80 prosentista neljännekseen, joten myös laidunten määrä supistui jyrkästi. Laitumia oli kottaraisten tarpeisiin aivan liian vähän.

Kottarainen ruokailee matalakasvustoisissa ympäristöissä. Siellä missä laitumia ei ole tarjolla, kottaraispoikasista kaksin-kolminkertainen määrä menehtyy ravinnon niukkuuteen tai huonolaatuisuuteen verrattuna laidunten läheisiin peltoalueisiin.

Kottarainen on voinut kärsiä elinympäristömuutosten lisäksi viljelysmaiden toukokuisista hyönteismyrkytyksistä. Kottaraiskantaamme ovat saattaneet vaikuttaa myös talvehtimisalueiden olosuhteet. Esimerkiksi yhdellä päätalvehtimisalueella Britteinsaarilla lajille sopivat ruokailuympäristöt ovat vähentyneet merkittävästi.

Englannissa pesimäkauden olosuhteet eivät kuitenkaan ole syynä kottaraisen alamäkeen, sillä pesimätulos on säilynyt hyvänä kannan taantumisesta huolimatta. Syiksi onkin epäilty kesanto- ja laidunalan pienentymistä sekä muita talvikauden olosuhteiden muutoksia. Niiden seurauksena kottaraiselle sopivien ruokailualueiden määrä ja niillä elävien selkärangattomien määrä on vähentynyt kohtalokkaasti. Ruotsissakaan kannanlaskussa ei näyttäisi olevan kyse poikastuoton tai poikasten kasvun heikentymisestä vaan kannan harventumisesta sopivien laidunten vähennyttyä.

Kottarainen on yksi ensimmäisiä keväisiä muuttolintuja. Ensimmäiset yksilöt saapuvat Suomeen reilusti maaliskuun puolella ja joinakin vuosina maaliskuun loppupäivinä etelä- ja länsirannikko on jo kokonaan valloitettu.

Reviiri vallataan keväällä heti saapumisen jälkeen. Kottaraisen laulu ei ole kaikkein kuuluvimpia ja kauneimpia, mutta sitä luonnehtivat taitavat muiden luonnonäänien matkinnat ja tavaton yksilöllinen vaihtelu. Laji on alkukeväästä melko näkyvä koiraiden laulaessa näkyvillä paikoilla. Kottarainen valitsee pesimiseen luonnonkolon tai sopivan onkalon ihmisen rakennuksessa. Näiden lisäksi pesäpöntöt ovat hyvin suosittuja asuntoja. Muninta alkaa eteläisimmässä osassa maata jopa huhtikuun puolessavälissä, osa viivyttelee toukokuun puolelle. Suurimmassa osassa maata muninta alkaa viimeistään toukokuun puolessavälissä. Haudontaan kuluu pari viikkoa.

Haudontavaiheessa melko huomaamattomana pysytellyt kottarainen muuttuu taas näkyväksi poikasten kuoriuduttua. Toukokuun puolessavälissä tai loppupuolella kottaraiset lentävät tiuhaan ruokailualueiden ja pesäpaikkojen välillä. Ruoka haetaan useimmiten maasta, matalan kasvillisuuden seasta. Nurmikot, niityt ja laitumet ovat tärkeimpiä ruuanhakupaikkoja. Nokka poimitaan täyteen poikasille tärkeitä vaaksiaisen toukkia ja lennetään suorinta reittiä pesäkololle.

Poikaset tulevat lentokykyiseksi juhannukseen mennessä, monilla paikoilla jo toukokuun lopussa. Poikueet kertyvät usein isoihin parviin ja saattavat pian siirtyä melko kauaksikin synnyinpaikoista. Useimmista paikoista maaseudulla ja taajamissa kottarainen yksinkertaisesti katoaa keskikesään mennessä. Loppukesä vietetään isoina kertyminä hyvien ruokailualueiden tuntumassa. Samalla käydään läpi sulkasato. Varsinainen syysmuutto talvehtimisalueilla alkaa syyskuussa. Joitakin satoja kottaraisia jää maahamme talvehtimaan.

Kottarainen on helppo tuntea. Se on pikkulinnuksi varsin suuri, parikymmensenttinen. Höyhenpuku on pääosin kiiltävän musta, nokka keltainen. Aikuisen kottaraisen voi sekoittaa lähinnä mustarastaaseen, joka on kuitenkin selvästi pitkäpyrstöisempi. Lajien askelluksessa on myös eronsa. Kottarainen kävelee vuoroaskelin ja mustarastas pomppii yleensä tasajalkaa. Lähempi tarkastelu paljastaa kottaraisen höyhenyksestä pieniä kellertäviä pilkkuja, joita mustarastaalla ei  ole.

Nuori kottarainen on aluksi tasaisen tummanruskea ja mustanokkainen. Kesän edetessä se saa mustapohjaista valkopilkkuista höyhenystä, joka hiljalleen korvaa ruskean poikaspuvun. Varsinkin elokuussa nuoret kottaraiset ovat hyvin kirjavia.

Kottaraisia ei jää Suomeen juurikaan talveksi. Kaatopaikoilla ja toisinaan myös piharuokinnoilla voi kuitenkin silloin tällöin talvisen kottaraisen tavata. Talvella kottaraiset ovat harmaanmustia ja niiden höyhenpuku on vaaleanharmaiden pilkkujen kirjavoima.

Kottaraiskannat eivät todennäköisesti enää koskaan palaa entiselleen, koska peltoja ei tulla käyttämään entisellä tavalla. Kannan kokoa voi yrittää pitää ennallaan tai kasvattaa tarjoamalla riittävästi pesimäpaikkoja. Ennen vanhaan kottaraiset löysivät sopivien ruokailumaiden ympäristöstä helpommin pesäpaikkoja kuin nykyään. Silloin joka poika värkkäsi koulun puukäsitöissä kottaraispöntön.

Kottaraisilla on taipumusta pesiä yhdyskunnissa, joten samaan pihapiiriin voi huoletta asettaa kymmenenkin pönttöä, mielellään kuitenkin eri puihin. Kottaraisen pönttöjä kelpuuttavat pesimiseen myös käenpiiat, varpuset ja tervapääskyt. Joskus kottarainen ehtii pesiä ennen tervapääskyn asettumista samaan pönttöön. Pönttö kannattaa sijoittaa kohtuullisen lähelle aukeaa. Jos lähistöllä on peltoja, niittyjä, puistoja tai suuria nurmikoita, on todennäköisyys kottaraisasukkaalle varsin hyvä.

Rakenna pönttö itse tai talkoissa, pönttöjen rakennus- ja ripustamisohjeita.

Osta tai tilaa pönttö. Saat pöntön kotiin vaikka postitse. Pönttöjä saa ainakin Helsingistä BirdLife Suomen Lintuvarusteesta ja Turusta Linnunpontto.com-yrityksestä.

Voit myös hankkia pöntöille yritys-sponsoreita, jotka lunastavat pöntöt puolestasi.

Mauri Leivo ja Margus Ellermaa