| Kuukkeli yhteistoimintaverkosto | Kulkijan kumppani | Levinneisyys pirstoutuu | Etelä-Suomen kuukkelit katoamassa | Kuukkelin tehoseuranta | Ilmoita kuukkelitietosi |

 

Kuukkeli on hävinnyt Etelä-Suomen metsistä nopeammin kuin mikään muu lintulaji. Kuukkeli tarvitsee varttuneita ja luonnonmukaisia, kuusivaltaisia korpimetsäalueita. Kuukkelin katoaminen kertoo tällaisten metsien vähenemisestä ja niissä elävien muidenkin kasvi- ja eläinlajien uhanalaisuudesta. Kuukkelin häviäminen surettaa myös retkeilijöitä, sillä tämän uteliaan paikkalinnun kohtaaminen on aina mieluinen luontoelämys. Kuukkeleiden naapureina elää usein pohjantikkoja, kanahaukkoja, pikkusieppoja, metsoja, liito- oravia ja muita vanhojen metsien vähentyneitä lajeja.

Vuoden 2007 aikana lintuharrastajat inventoivat eteläisten kuukkelien viimeiset asuinalueet ja keräsivät tuoretta tietoa myös Pohjois- Suomen kuukkeleista. Myös muut luontoharrastajat, retkeilijät, metsästäjät ja kaikki metsänkulkijat auttoivat kuukkeleita ilmoittamalla havaintojaan. Projektivuoden tulokset on julkaistu Linnut-vuoskirjan artikkelissa "Kuukkelit Suomessa vuonna 2007". (2.8 MB pdf-tiedosto)

Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelma Metsossa yhtenä toimintatapana ovat yhteistoimintaverkostot. "Kuukkeli yhteistoimintaverkosto" tähtää eteläisen Suomen kuukkelien hyvinvoinnin parantamiseen jäljellä olevilla lajin esiintymisalueilla.

Kuukkeliverkostohankkeessa toimitaan laajapohjaisesti. Mukana Suomen luonnonsuojeluliiton koordinoimassa hankkeessa ovat BirdLife Suomi, Metsäkeskus Tapio, kohdealueiden metsäkeskukset, ympäristökeskukset, metsäteollisuusyritykset UPM ja Tornator, metsänomistajien liitto, Metsähallitus, ja kohdealueiden lintu- ja luonnonsuojeluyhdistyksiä. Hankkeen ohjausryhmässä on edustus luonnonsuojeluliitosta, BirdLife Suomesta ja Metsäkeskus Tapiosta.

Hankkeen kohdealueiksi on valittu keskeisimmät kuukkelin levinneisyysalueen etelärajalla sijaitsevat reviirikeskittymät Etelä- ja Pohjois- karjalan, Etelä- ja Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Suomenselän ja Suupohjan alueilta.

Hankkeen tavoitteena on kuukkelin ja kuukkelimetsien lajiston ja uhanalaisten luontotyyppien suojelutason parantaminen hankealueilla. Kuukkelin suojelemiseksi on tarkoitus yhdistää pysyvän luonnonsuojelun ja uusia luonnonhoidon menetelmiä. Kuukkelireviirien ydinalueet pyritään säilyttämään koskemattomina. Suojelukauppoja ja yksityismaiden suojelualueiden perustamista on tarkoitus edistää mm. yhteydenotoilla tärkeimpien metsien omistajille. Ympäröivissä metsäalueissa pyritään metsäpeitteisyyden, yhtenäisyyden ja metsäluonnon elinmahdollisuuksien parantamiseen hoitohankkeiden, ohjeistuksen ja neuvonnan avulla.

Kuukkeli on tuttu lintu Pohjois-Suomen metsiä vaeltaneille. Usein se lehahtaa ilman ennakkovaroitusta polun poikki tai puikahtaa nuotiolle tai kämpän nurkalle. Toisinaan linnut paljastuvat naukuvista äänistään. Luottavainen ja utelias, eväitä norkoileva kuukkeli on sympaattinen retkikaveri, kaikki pitävät siitä. Päältä harmaa ja alta oranssinruskea, tummapäinen kuukkeli naamioituu mainiosti oksistoon, mutta linnun lennähtäessä välähtävät kauniisti punertavat siiventaipeet ja pyrstönsivut.

Vaikka kuukkeli on närheä muistuttava, ison rastaan kokoinen varislintu, se muistuttaa elintavoiltaan tiaisia. Kuukkeli hypähtelee ja kieppuu ketterästi oksistossa, lehahtelee puusta toiseen ja liukuu toisinaan mättäälle kurkistelemaan.

Kuukkeli on paikkalintu, joka elää samoilla sijoilla vuoden ympäri. Pariskunta pysyy yhdessä yli talven. Emot alkavat pesiä jo alkukeväällä, jotta poikasille jää koko kesä aikaa varttua ja itsenäistyä. Emot ruokkivat niitä 50–80 vuorokautta. Nuoret kuukkelit siirtyvät noin vuoden ikäisinä enintään muutamia peninkulmia etsiessään omaa elinpiiriä. Ne alkavat pesiä vasta 2- tai 3-vuotiaina.

Vaikka kuukkeli tunnetaankin Lapin-lintuna, se on alun perin asustanut havumetsissä koko Suomessa. Sitä tavataan melko yleisenä Lapin lisäksi edelleen Pohjanmaalla ja Kainuussa. Etelässä kuukkeli tulee toimeen vain takamaiden suurissa, varttuneissa korpimetsissä.

 

Kuukkeli elää laajoissa ja mahdollisimman luonnontilaisissa havu- ja sekametsissä. Vuosisata sitten laji pesi koko Suomessa, mutta viljelymaiden raivaaminen, asutuksen leviäminen ja metsätalouden tehostuminen pirstoivat ja hävittivät kuukkelien suosimat takamaat yhä pohjoisempana.

Koko Suomen kuukkelikanta väheni lintulaskentojen perusteella kolmasosaan 1940-luvulta 1970-luvulle. Sen jälkeen maamme pohjoispuoliskon yhtenäisellä levinneisyysalueella ei ole havaittu selvää muutosta. Sen sijaan Etelä- ja Keski-Suomessa erilleen toisistaan jääneiden esiintymisalueiden autioituminen on jatkunut viime vuosiin asti.

Kuukkeli on edelleen yleinen Perämeren-Kainuun tasalta pohjoiseen. Kuukkelia tavattiin käytännössä kaikissa hyvin tutkituissa atlasruuduissa 1980-luvun loppupuoliskolla, mutta sen jälkeen yhtä kattavaa kartoitusta ei ole tehty.

Kuukkeleita arvioidaan olevan jäljellä Suomessa enää 40 000-60 000 paria. Ruotsin pesimäkannaksi arvioidaan 40 000-100 000 ja Norjan 10 000-50 000 paria. Venäjällä elää karkeasti arvioiden 250 000-500 000 kuukkeliparia.

Muualla Euroopassa kuukkelia ei tavata lainkaan. Skandinaviasta sen levinneisyysalue yltää taigaa pitkin Tyynelle valtamerelle.

 

Luonnonsuojelijat ovat huolissaan kuukkelien ja metsäluonnon kohtalosta nimenomaan Suomen eteläpuoliskossa. Tai pikemminkin Keski-Suomessa, koska eteläisimmästä Suomesta kuukkelit ovat jo hävinneet. Kuukkelin yhtenäisen levinneisyyden eteläraja näyttää vetäytyneen kohti pohjoista satoja kilometrejä muutamassa vuosikymmenessä.

Kuukkeli on suurten takamaiden lintu. Se kärsii metsien pirstoutumisesta tehokkaan metsätalouden johdosta. Kun hakkuut saartavat ennen kosketuksissa toisiinsa olleiden pesimäalueiden parit erilleen toisistaan, nämä sirpaleet katoavat yksi toisensa perästä.

Kuukkelit eivät uskalla ylittää isoja aukioita. Paitsi avohakkuut myös muut metsänhoitotoimet voivat heikentää kuukkelien elinoloja ratkaisevasti. Kuukkelit selviävät talvesta keräämällä eläin- ja kasviravintoa varastoiksi tiheikköjen naavaisiin puihin, ja kun tällaiset paikat harvennetaan, tuhoutuvat sekä ruokailu- että suojapaikat.

Kuukkeli piilottaa pesänsä visusti tiheiden puiden suojaan. Kun metsiä hakataan, pesäpaikat ja niiden likellä liikuskelevat kuukkelit paljastuvat aikaisempaa helpommin kanahaukoille, närhille ja muille pesärosvoille.

Etelä-Suomen metsänsuojelualueet ovat liian pieniä ja kaukana toisistaan, jotta ne riittäisivät elinvoimaisen kuukkelikannan säilyttämiseen. Kuukkelien suojelemiseksi on välttämätöntä säilyttää sille kelpaavia luonnonmukaisia osia myös talousmetsissä siten, että linnut pystyvät siirtymään turvallisesti metsästä toiseen.

Jos kuukkelille elinkelpoisia metsäalueita suojellaan, paranevat monien muidenkin uhanalaisten ja vähenevien lajien elinolot merkittävästi. Vuoden laji -hankkeen tavoite ei ole pelkästään kuukkelien vaan myös muiden vanhoista metsistä riippuvaisten lajien suojelu.

 

Bo-Göran Lillandt on tutkinut eteläisten kuukkelien elintapoja Kristiinankaupungin seudulla yli 30 vuotta. Hannu Siitonen on seurannut ja valokuvannut tiiviisti muutaman kuukkeliparin elämää Parikkalassa vuosikymmenen verran. Rainer Mäkelä tuntee hyvin Pirkanmaan viimeiset kuukkelit.

Kuukkeleita on kartoitettu tehokkaasti varsinkin Suupohjassa, Suomenselällä ja Pirkanmaalla, mutta idempänä maastotyöt eivät ole olleet yhtä kattavia. Koska kuukkelit elävät syrjäseuduilla ja viettävät varsin huomaamatonta elämää suuren osan vuodesta, siellä täällä Etelä- ja Keski- Suomessa piileskelee edelleen pariskuntia lintuharrastajien tietymättömissä.

BirdLife Suomi on kiinnostunut kaikista kuukkelihavainnoista ympäri Suomen. Havaintoja voi ilmoittaa

• Tiira-lintutietopalvelun (www.tiira.fi) kautta
• Lintuyhdistysten aluevastaaville

Myös vanhemmat tiedot kannattaa ilmoittaa. Ne saattavat paljastaa sellaisia esiintymisalueita, jotka eivät ole ennestään alueella toimivien lintuyhdistysten tai BirdLife Suomen tiedossa.

Tärkeimmät tiedot ovat päivämäärä, yksilömäärä, tarkka paikka ja havainnoija.

Lisätietoja kuukkelista ja metsiensuojelusta:

• Kuukkelitutkijan kokoama linkkipaketti Suomen kuukkeleista
• Suomen luonnonsuojeluliiton kuukkelisivut
• Ympäristöjärjestöjen sivusto Etelä-Suomen metsistä

 

kuvat: Hannu Siitonen