| Elinympäristö | Pesintä | Ravinto | Ikä | Muutto | Taksonomia | Tunnistaminen |

Pohjois-Suomessa pääosa laulujoutsenista pesii laajojen aapojen ja nevojen rimmissä. Osa viihtyy ruohoisilla pikkujärvillä. Muualla Suomessa laulujoutsenet asustavat lähinnä rehevillä lintujärvillä sekä suorantaisilla metsäjärvillä. Laji on levittäytynyt pesimään myös matalille, reheville merenlahdille. Muuttoaikoina ne kerääntyvät ruokailemaan matalille runsaskasvustoisille lahdille ja pikkujärville. Laulujoutsenten parisuhde on elinikäinen. Parit saapuvat pesäpaikoilleen yleensä huhtikuussa. Ensitöikseen ne kunnostavat vanhan pesäpaikkansa, joka on yleensä kahden metrin levyinen ja yli puolen metrin korkuinen vesikasveista, mudasta ja turpeesta rakennettu kumpu. Pesät ovat helposti havaittavissa, koska ne sijaitsevat aukeilla paikoilla.

Laulujoutsennaaraat munivat tavallisesti huhti-toukokuun vaihteessa neljästä viiteen munaan. Ne myös hoitavat haudontaurakan. Poikaset kuoriutuvat noin viiden viikon haudontajakson jälkeen, ja ne saavuttavat lentokyvyn 1,5-2 kuukaudessa. Poikasten kehittyminen munasta lentokykyiseksi yksilöksi kestää siis reilut 100 päivää. Pesän parantaminen ja muninta huomioiden laulujoutsenparin pesinnän onnistuminen edellyttää reilun 110 vuorokauden ajaksi sulaa vettä.

Etelä-Suomessa vesi säilyy laulujoutsenten poikasten kannalta useimmiten riittävän kauan sulana, mutta Pohjois-Suomessa vesien jäätilanne rajoittaa lajin esiintymistä.

Haudontavaiheessa laulujoutsen on helppo havaita, sillä se loistaa usein vielä vähäkasvustoisessa järvessä korkealta pesäkummultaan kauaksi. Vesikasvillisuuden kasvamisen jälkeen ja poikasten kuoriuduttua laulujoutsenpoikue voi olla yllättävän vaikea havaita. Ne voivat piilotella ja ruokailla hiljaa rantaruovikon suojassa.

Aikuiset laulujoutsenet syövät vesikasveja, niiden juuria ja siemeniä. Poikaset käyttävät aluksi ravintonaan vesien pinnalla eläviä hyönteisiä, mutta siirtyvät nopeasti käyttämään kasvisravintoa. Laulujoutsen on pitkäikäinen, yli 10-vuotiaaksi elävä lintu. Rengastustietojen mukaan vanhimmaksi elänyt laulujoutsenemme on saavuttanut 12 vuoden iän. Sukukypsäksi laulujoutsen tulee vasta kolmen tai neljän vuoden iässä, mutta saa valkoisen aikuisen höyhenpeitteen jo kaksivuotiaana.

Useimmat aikuiset, mutta vielä pesimättömät linnut viettävät kesänsä kihlapareina tai pieninä parvina. Kihlaparit käyvät tarkastamassa sopivia pesimäpaikkoja luppokesinään. Pesimättömien lintujen osuuden arvioidaan olevan yli 70 prosenttia laulujoutsenkannasta.

Liikkuvia laulujoutsenia voi Suomessa nähdä lähes vuoden ympäri. Talvella suuriakin määriä laulujoutsenia voi viivytellä pitkään tammikuulle, kunnes ruokailujärvien jäätyminen pakottaa karaistuneet laulujoutsenet lopulta liikkeelle. Talven lämpötiloista riippuu kuinka paljon laulujoutsenia Suomessa talvehtii. Nykyään Suomessa, pääosin Ahvenanmaalla, talvehtii läpi talven muutama sata laulujoutsenta.

Ensimmäiset kevätmuuttavat laulujoutsenet saapuvat usein jo helmikuun loppupuolella. Maaliskuussa laulujoutsenia näkyy yhä enemmän, mutta varsinaista päämuuttoaikaa on huhtikuu. Suomen itäpuolella pesivän Venäjän kannan yksilöiden muutto ajoittuu hieman myöhemmäksi, minkä vuoksi erityisesti Kaakkois-Suomessa voi nähdä hyviä laulujoutsenmuuttoja vielä toukokuun alussa.

Myös alkukesällä voi nähdä laulujoutsenten muuttoparven, sillä pesimättömät linnut viettävät Suomessa aikaansa yleensä kesäkuun ensimmäiselle puoliskolle saakka. Ennen juhannusta valtaosa niistä lähtee itään Venäjälle sulkasatomuutolle.

Laulujoutsenen syysmuutto alkaa syyskuussa, yleensä kuun puolivälin jälkeen. Varsinaisten massamuuttojen ajoittuminen riippuu syksyn kylmyydestä. Hyviä muutaman sadan linnun muuttoja voi nähdä joulukuussakin, mutta valtaosa laulujoutsenista poistuu maastamme lokakuussa tai marraskuun alussa.

Laulujoutsenet kerääntyvät pesimäajan ulkopuolella usein muutamien kymmenien, joskus jopa tuhansien lintujen parviksi sopiville ruokailualueille. Tällaisia ovat matalat runsaskasvustoiset lahdet. Suurimmat kerääntymät lasketaan perinteisesti Pohjanlahden pohjoisosassa, missä Oulun ja Tornion seudulle kerääntyy tuhansia laulujoutsenia. Suuria kerääntymiä lasketaan Hailuodossa ja Limingan seudulla myös kesällä, mihin pesimättömät linnut kerääntyvät ruokailemaan ennen siirtymistään Venäjälle sulkasatoalueille.

Maailmassa on kuusi joutsenta: kyhmyjoutsen Cygnus olor (istutusten vuoksi pesii eri puolilla maailmaa), mustajoutsen Cygnus atratus (Australia ja Uusi- Seelanti), mustakaulajoutsen Cygnus melanocoryphus (Etelä-Amerikka), laulujoutsen Cygnus cygnus (Euraasia), trumpettijoutsen Cygnus buccinator (Luoteis-Amerikka) ja pikkujoutsen Cygnus columbianus (Euraasia ja Pohjois- Amerikka). Näistä Suomessa tavataan laulu-, pikku- ja kyhmyjoutsenia. Laulujoutsen ja kyhmyjoutsen ovat yleisiä pesimälajeja ja pikkujoutsen harvinainen läpimuuttaja. Edellisten lisäksi Suomessa havaitaan lähes joka vuosi eläintarhoista karanneita mustajoutsenia.

Laulujoutsen on helppo tuntea joutseneksi. Suomessa ei tavata mitään muita valkoisia yhtä suurikokoisia lintuja kuin joutsenet. Laulujoutsenen erottaminen rannikkoalueella yleisestä kyhmyjoutsenesta ja harvalukuisesta läpimuuttajasta pikkujoutsenesta on helpointa pään tuntomerkkien avulla. Laulujoutsenen nokka on kiilamainen ja pääosin keltainen. Kyhmyjoutsenella on nimensä mukaisesti nokan yläosassa kyhmy ja nokka on mustan ja oranssin punaisen kirjava. Pikkujoutsenen nokan väritys muistuttaa laulujoutsenta, mutta keltaisen määrä on selvästi vähäisempi, sen nokassa on vähemmän keltaista kuin mustaa, kun taas laulujoutsenella keltaista on selvästi mustaa enemmän.

Pikkujoutsen on selvästi laulujoutsenta pienempi ja lyhytkaulaisempi ja erottuu näiden tuntomerkkien avulla helposti laulujoutsenparvista, joissa pikkujoutsenia erityisesti Itä-Suomessa säännöllisesti näkee. Näiden tuntomerkkien käyttö on kuitenkin vaikeaa yksittäistä lintua tarkkaillessa, kun ei ole toista lajia vertailtavana. Kyhmyjoutsen on samankokoinen kuin laulujoutsen.

Kyhmyjoutsen pitää kaulaa usein uidessa s-kirjaimen muotoisella kaarella ja laulujoutsen ja pikkujoutsen suorana. Tämä on kuitenkin vain suuntaa antava tuntomerkki.

Nuoret laulujoutsenet ovat harmaita ja nokan keltaisten alueiden väritys on selvästi hailakampaa. Nuori kyhmyjoutsen on sävyltään laulujoutsenta hieman ruskeampi, pikkujoutsen laulujoutsenen kaltainen, harmaa.

Kyhmyjoutsenen lentäessä sen siivistä lähtee hyvin voimakas viuhuna, joka kuuluu hyvällä säällä satoja metrejä. Laulujoutsenen tai pikkujoutsenen siivistä ei lähde kauas kuuluvia ääniä, mutta ne ovat kyhmyjoutsenesta poiketen muuten äänekkäitä. Laulujoutsenen voimakkaat trumpettiäänet paljastavat usein ihmisille niiden läsnäolon tai muuttoparven ohilennon. Pikkujoutsenen äänet muistuttavat laulujoutsenen ääniä, mutta ovat vähemmän toitottavia ja töräykset toistuvat yleensä vain parin tavun sarjoina.