BirdLife Suomi - Merimetso

Merimetsojen tappolupakriteereitä heikennettiin

Ympäristöministeriö antoi maaliskuussa 2010 alueellisille ympäristöviranomaisille uudet ohjeet merimetson tappamista koskevien poikkeuslupien myöntämiseksi. BirdLife Suomi katsoo uusien ohjeiden vastaavan poliittisiin, mutta ei ekologisiin tai taloudellisiin tarpeisiin.

"Uuden ohjeen tarkoitus on yhtenäistää alueviranomaisten poikkeuslupakäytäntöä merimetsoa koskevien hakemusten ratkaisuissa. Lisäksi ohjeistus toteuttaa hallitusohjelman lausumaa, jonka mukaan merimetsokannan kasvua voidaan säädellä erityisillä ongelma-alueilla", toteaa ympäristöministeriön ylitarkastaja Matti Osara.

Vuonna 2006 laadittu edellinen ministeriön ohjeistus oli hyvin tiukka, ja siinä vaadittiin tapauskohtaisesti näyttö merimetson aiheuttamasta vakavasta vahingosta kuten lintudirektiivi velvoittaa. Poikkeuslupia on haettu hyvin vähän, eikä niitä ole myönnetty.

Uusi ohjeistus on löysempi. Sen mukaan lupien myöntämistä erikseen osoitetuilla tärkeillä ammattimaisen verkkokalastuksen alueilla, jotka sijaitsevat 15 kilometrin säteellä merimetsokoloniasta, voidaan pitää lähes automaationa. Nämä erityiset ongelma-alueet kattavat suuren osan rannikkoalueesta Uudeltamaalta aina Merenkurkkuun asti.

Merimetso ei tuhoa kuhakantoja

Merimetson kalastovaikutuksia on tutkittu varsin paljon eri puolilla maailmaa, ja yleistäen voidaan sanoa, ettei merimetson ole todettu aiheuttavan merkittäviä muutoksia kalakannoille. Suomessa on oltu huolissaan erityisesti merimetson vaikutuksesta kuhakantaan. Ruotsissa Hjälmarenjärvellä ammattikalastajien kuhasaaliit ovat kuitenkin moninkertaistuneet merimetson runsastumisesta huolimatta, kun ammattikalastajat suurensivat verkkojen silmäkokoja eli kalastivat kuhat suurempina. Tämä muutos nostaisi kuhasaaliita myös Suomessa.

Ravintotutkimusten mukaan merimetsot eivät valikoi ravintokalalajeja, mutta suosivat pienikokoista kalaa. Valtaosa ravinnosta onkin vähäarvoisia lajeja ja pienikokoisia yksilöitä. Tietyn kalalajin hyvä jälkeläistuotto ja vahvat pienikokoisten yksilöiden kannat heijastuvat näin merimetson ravinnonkäyttöön.

Merimetson pesimäaikaisen ravinnon on Suomessa todettu sisältävän eniten kuhaa Saaristomerellä, jossa kerättiin ravintonäytteitä vuonna 2009. Saaristomerelle on tehty mallinnustutkimus merimetson vaikutuksesta kuhakantaan. Aiheeseen perehtyneen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkijan Outi Heikinheimon käsityksen mukaan merimetso ei ole merkittävä uhka kuhakannalle: "Kuhan lisääntymisen onnistuminen ja sitä kautta kuhan runsaus vaihtelee ensisijaisesti kesän lämpötilojen mukaan. Tähän verrattuna merimetson vaikutus on paljon vähäisempi. Syöty kuhamäärä riippuu kunakin vuonna sopivan kokoisen kuhan runsaudesta, ja vuonna 2009 pikkukuhaa oli tutkimusalueella paljon. Kalastajat ovat ilmoittaneet merimetsojen rikkovan verkkoja ja ottavan kalaa pyydyksistä, joten vaikutusta kuhan kalastukseen merimetsolla voi siinä mielessä olla."

Nykytietämyksen mukaan merimetsokannan vähentämiselle ei siis ole perusteita lajin kalastovaikutusten vuoksi. Ammattikalastajille tehdyn kyselytutkimusten mukaan noin puolet ammattikalastajista kokee merimetsosta olevan haittaa kalastukselle (välineisiin, kalan laatuun ja määrään), mutta haitan kokijoista vain kaksi viidestä pystyi arvioimaan haitan arvon. Vastanneiden arviot merimetson aiheuttamasta taloudellisesta haitasta vaihtelee 200 eurosta 12 500 euroon vuodessa (keskiarvo 3800 euroa). Tässä luvussa on mukana myös kalastajien arvion mukaan merimetson esiintymisen vuoksi saamatta jääneet kalat. Suurin osa vastanneista ammattikalastajista olikin vakuuttunut siitä, että merimetsot ovat ainakin osatekijä monen taloudellisesti tärkeän kalakannan pienentymiseen.

"Itämeri on muuttunut rehevöitymisen takia voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja kalastossa tapahtuneet muutokset on helppo vierittää merimetson syyksi. Toisaalta merimetson tiedetään aiheuttavan taloudellisia tappioita pyydysvahinkojen ja pyydyksiin tarttuneiden kalojen vahingoittumisen muodossa. Näiden tappioiden määrää ei kuitenkaan tunneta kovin hyvin ja mielestäni tällaisten menetysten taloudellinen arvo tulisi selvittää sekä korvata kalastajille", toteaa paljon merimetsoa tutkinut Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen.

Julkisuudessa on ehdotettu merimetsojen pesimäpaikkoihin kajoamista merimetsokannan vähentämiseksi. Lehikoinen tyrmää ajatuksen: "Munapesien tuhoaminen tai öljyäminen, jolloin poikaset eivät kuoriudu, on minusta ehdottomasti huonoin vaihtoehto. Ei pelkästään merimetson takia vaan pesimäluodoilla herkimpään pesimäaikaan vaikuttaa varmasti negatiivisesti myös muihin pesimäluodon lajien pesimämenestykseen. Monet merimetsoluodot ovat myös hyvä pesimäluotoja muille linnuille."

Ympäristöministeriö ei ota kantaa siihen voiko merimetson vähennystoimia sallia luonnonsuojelualueilla tai lintuluodoilla. "Ympäristöministeriöllä ei ole toimivaltaa yleisellä tasolla hyväksyä tai kieltää merimetsokannan rajoittamista luonnonsuojelualueilla ja lintuluodoilla", toteaa Osara, "Mikäli suunnitellut toimenpiteet voivat vaikuttaa Natura 2000 -verkostoon sisältyvään alueeseen, on sovellettava myös verkostoa koskevia säännöksiä." Siis, vaikka ohjeistuksella tavoitetaan ministeriön mukaan yhteistä lupakäytäntöä, jää asia alueellisten ympäristöviranomaisten päätettäväksi.

Lehikoinen näkee pesimäalueilla tapahtuvan toiminnan ongelmalliseksi myös merimetsohaittojen näkökulmasta: "Pesimäluotojen häiritseminen johtaa myös todennäköisesti lintujen siirtymiseen muualle ja lisännee puupesintöjen määrää, mitkä koetaan erityisen epämiellyttäviksi."

Merimetson aiheuttamien haittojen vähentämiseksi Lehikoinen ehdottaa sen sijaan lintujen karkottamista kalanviljelylaitosten tai parhaiden verkkopaikkojen luota ampumalla tai muulla toiminnalla. Lisäksi voidaan kehittää pyydyksiä, joissa linnut eivät pääse saaliiseen käsiksi.

Lehikoinen on perehtynyt paitsi muualla Euroopassa toteutettuihin merimetson kannanrajoitusyrityksiin myös Suomen pesimäkannan kehitykseen: "Ihmisten tulisi kuitenkin hyväksyä, että merimetso on tullut saaristoomme jäädäkseen, ja sen kanssa tulee pystyä elämään. Kannankasvumallien perusteella viime vuonna edelleen yli puolet kannankasvusta koski muualta tulleita lintuja, immigrantteja. Tämä tarkoittaa yksilöinä noin 5000 lintua. Viime vuoden perusteella Suomessa olisi pitänyt poistaa vähintään 10 000 aikuista pesivää yksilöä, jotta kanta olisi pysynyt vakaana."

Siispä merimetsohysteriassa ja -vihassa olisi syytä saada jäitä hattuun. Paras ratkaisu konfliktiin on aika: sen myötä huomaamme, ettei merimetso tuonut mukanaan maailman- tai ammattikalastuksen loppua, kuten ei ole tuonut muuallekaan.

BirdLife on huolissaan myös ministeriön ohjeessa näkyvästä ihmiskeskeisten arvojen korostumisesta luontosuhteessa, mikä johtaa siihen, että lintuja jaetaan "hyviin" ja "pahoihin". Merimetson lisäksi moni muukin lintulaji kilpailee ihmisen kanssa samasta ravinnosta ja aiheuttaa taloudellisia haittoja. Haittaeläinajattelu on vanhanaikaista ja perusteetonta. Merimetsokannan kasvu tulee Etelä-Itämeren tavoin pysähtymään Suomessakin lähitulevaisuudessa. Nähtäväksi jää avaako uusi ohjeistus laajemmin vaatimuksia rauhoitettujen lintujen poikkeuslupakäytännön keventämiseksi.