Ympäristöministeriö antoi maaliskuussa 2010 alueellisille ympäristöviranomaisille uudet ohjeet merimetson tappamista koskevien poikkeuslupien myöntämiseksi. BirdLife Suomi katsoo uusien ohjeiden vastaavan poliittisiin, mutta ei ekologisiin tai taloudellisiin tarpeisiin.

"Uuden ohjeen tarkoitus on yhtenäistää alueviranomaisten poikkeuslupakäytäntöä merimetsoa koskevien hakemusten ratkaisuissa. Lisäksi ohjeistus toteuttaa hallitusohjelman lausumaa, jonka mukaan merimetsokannan kasvua voidaan säädellä erityisillä ongelma-alueilla", toteaa ympäristöministeriön ylitarkastaja Matti Osara.

Vuonna 2006 laadittu edellinen ministeriön ohjeistus oli hyvin tiukka, ja siinä vaadittiin tapauskohtaisesti näyttö merimetson aiheuttamasta vakavasta vahingosta kuten lintudirektiivi velvoittaa. Poikkeuslupia on haettu hyvin vähän, eikä niitä ole myönnetty.

Uusi ohjeistus on löysempi. Sen mukaan lupien myöntämistä erikseen osoitetuilla tärkeillä ammattimaisen verkkokalastuksen alueilla, jotka sijaitsevat 15 kilometrin säteellä merimetsokoloniasta, voidaan pitää lähes automaationa. Nämä erityiset ongelma-alueet kattavat suuren osan rannikkoalueesta Uudeltamaalta aina Merenkurkkuun asti.

Vuonna 2010 Suomessa myönnettiin ensi kertaa poikkeuslupia merimetsojen tappamiseksi ja pesinnän häiritsemiseksi. Yhteensä koko maahan myönnettiin noin 20 lupaa, joista kolme neljäsosaa myönsi Lounais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY). Alueelliset lintuyhdistykset valittivat muutamista luvista ja ensimmäinen oikeuspäätös saatiin aprillipäivänä 1.4.2011.

Porin Lintutieteellinen yhdistys (PLY) valitti Lounais-Suomen ELY-keskuksen myöntämästä luvasta, joka oikeutti 200 merimetson ampumiseen Luvian edustan merialueella. Päätöksen perusteena oli kalavesille aiheutuvan vakavan vahingon estäminen sekä häirintään ja merimetson ravinnonkäyttöön liittyvä tutkimus. Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen mukaan luvan myöntämiselle ei ole riittäviä lintudirektiivin mukaisia perusteita.

Hallinto-oikeus katsoi PLYn valituksen mukaisesti, ettei ELY-keskuksella ollut oikeutta myöntää lupaa esittämillään perusteilla. Kaikki Lounais-Suomen ELY- keskuksen myöntämät luvat perustuivat ympäristöministeriön vuonna 2010 tekemään ohjeeseen. BirdLife Suomi tuomitsi lehdistötiedotteella tuoreeltaan lintudirektiivin vastaiseksi 5.3.2010. Poliittisin tarkoitusperin laaditun ohjeen mukaan poikkeuslupia voidaan myöntää ammattikalastukselle tärkeillä alueilla ilman asianmukaisia selvityksiä koetusta taloudellisesta haitasta.

Juuri tähän hallinto-oikeuskin kiinnitti päätöksessä huomiota. Ministeriön ohje ei oikeuta poikkeamaan laista. Oikeus totesi, että merimetsojen aiheuttamien vahinkojen tapauskohtainen osoittaminen tarvitaan aina. Vain näin voidaan arvioida haitan merkittävyys, joka on koko lupaharkinnan perusta.

Merimetson kalastovaikutuksia on tutkittu varsin paljon eri puolilla maailmaa, ja yleistäen voidaan sanoa, ettei merimetson ole todettu aiheuttavan merkittäviä muutoksia kalakannoille. Suomessa on oltu huolissaan erityisesti merimetson vaikutuksesta kuhakantaan. Ruotsissa Hjälmarenjärvellä ammattikalastajien kuhasaaliit ovat kuitenkin moninkertaistuneet merimetson runsastumisesta huolimatta, kun ammattikalastajat suurensivat verkkojen silmäkokoja eli kalastivat kuhat suurempina. Tämä muutos nostaisi kuhasaaliita myös Suomessa.

Ravintotutkimusten mukaan merimetsot eivät valikoi ravintokalalajeja, mutta suosivat pienikokoista kalaa. Valtaosa ravinnosta onkin vähäarvoisia lajeja ja pienikokoisia yksilöitä. Tietyn kalalajin hyvä jälkeläistuotto ja vahvat pienikokoisten yksilöiden kannat heijastuvat näin merimetson ravinnonkäyttöön.

Merimetson pesimäaikaisen ravinnon on Suomessa todettu sisältävän eniten kuhaa Saaristomerellä, jossa kerättiin ravintonäytteitä vuonna 2009. Saaristomerelle on tehty mallinnustutkimus merimetson vaikutuksesta kuhakantaan. Aiheeseen perehtyneen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkijan Outi Heikinheimon käsityksen mukaan merimetso ei ole merkittävä uhka kuhakannalle: "Kuhan lisääntymisen onnistuminen ja sitä kautta kuhan runsaus vaihtelee ensisijaisesti kesän lämpötilojen mukaan. Tähän verrattuna merimetson vaikutus on paljon vähäisempi. Syöty kuhamäärä riippuu kunakin vuonna sopivan kokoisen kuhan runsaudesta, ja vuonna 2009 pikkukuhaa oli tutkimusalueella paljon. Kalastajat ovat ilmoittaneet merimetsojen rikkovan verkkoja ja ottavan kalaa pyydyksistä, joten vaikutusta kuhan kalastukseen merimetsolla voi siinä mielessä olla."

Nykytietämyksen mukaan merimetsokannan vähentämiselle ei siis ole perusteita lajin kalastovaikutusten vuoksi. Ammattikalastajille tehdyn kyselytutkimusten mukaan noin puolet ammattikalastajista kokee merimetsosta olevan haittaa kalastukselle (välineisiin, kalan laatuun ja määrään), mutta haitan kokijoista vain kaksi viidestä pystyi arvioimaan haitan arvon. Vastanneiden arviot merimetson aiheuttamasta taloudellisesta haitasta vaihtelee 200 eurosta 12 500 euroon vuodessa (keskiarvo 3800 euroa). Tässä luvussa on mukana myös kalastajien arvion mukaan merimetson esiintymisen vuoksi saamatta jääneet kalat. Suurin osa vastanneista ammattikalastajista olikin vakuuttunut siitä, että merimetsot ovat ainakin osatekijä monen taloudellisesti tärkeän kalakannan pienentymiseen.

"Itämeri on muuttunut rehevöitymisen takia voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja kalastossa tapahtuneet muutokset on helppo vierittää merimetson syyksi. Toisaalta merimetson tiedetään aiheuttavan taloudellisia tappioita pyydysvahinkojen ja pyydyksiin tarttuneiden kalojen vahingoittumisen muodossa. Näiden tappioiden määrää ei kuitenkaan tunneta kovin hyvin ja mielestäni tällaisten menetysten taloudellinen arvo tulisi selvittää sekä korvata kalastajille", toteaa paljon merimetsoa tutkinut Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen.