Julkisuudessa perusteeksi merimetson vainoamiselle ja vaatimuksille lajin kannanrajoituksille on noussut väite siitä, että merimetso aiheuttaa merkittävää haittaa ammattikalastukselle ja kalakannoille.

Suomalaisten merimetson ravintotutkimusten mukaan laji käyttää ravinnokseen pääsääntöisesti vähäarvoisia kalalajeja, kuten särkikaloja. Saaliissa on toki todettu taloudellisesti merkittäviä kalalajeja, joista eniten ahventa (n. 18 % ravinnosta) ja kuhaa (n. 4 % ravinnosta). Merimetson ravinnossa taloudellisesti arvokkaiden kalalajien on todettu olevan kooltaan selvästi ammatti- ja kotitarvekalastajien tavoittelemia pienempiä. Merimetso ei esimerkiksi pysty käyttämään ravinnokseen kuhakannan hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeitä suurikokoisia kutevia kuhia.Suomen merialueilla on pienikokoista kalaa hyvin paljon eli pienikokoista kalaa riittää niin petokaloille kuin linnuillekin.

Kalastustilastot eivät myöskään tue väitteitä, että merimetso olisi uhka kalakannoille tai ammattikalastukselle. Samaan aikaan kun merialueen ammattikalastajien lukumäärä on pudonnut alle puoleen vuoden 1980 tilanteesta, kokonaissaalismäärä on pysynyt ennallaan tai jopa kasvanut.

Oheisessa taulukossa on vuosikymmenittäin merikalastuksen tunnuslukujen keskiarvoja. Luvut perustuvat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) virallisiin tilastoihin (mm. julkaisuun " Ammattikalastus merellä 2008)."

	1980-1989	1990-1999	2000-2008
Merialueen ammattikalastajia	4 305	2 839	2 364
Ammattikalastuksen kokonaissaalis (tonnia)	89 245	96 692	100 284
Kokonaissaalis/ammattikalastaja (tonnia)	21	34	43
Ahvensaalis (tonnia)	282	600	852
Kuhasaalis (tonnia)	181	453	484
Ahvensaalis/ammattikalastaja (kg)	66	211	365
Kuhasaalis/ammattikalastaja (kg)	43	160	204

Merialueen ammattikalastuksen saalistilastojen mukaan kokonaissaalis on pysynyt hyvin korkeana ja jopa kasvanut, vaikka kalastajien määrä on vähentynyt (kuva alla, tietojen lähde RKTL).

On tärkeää tutkia merimetson ravinnonkäyttöä , jotta siitä on olemassa koko ajan mahdollisimman hyvät tiedot. Näin myöskään tulevaisuuden päätösten ei tarvitse perustua uskomuksiin ja spekulaatioihin vaan olemassa oleviin tietoihin.

Ihmisen aiheuttama rehevöityminen muuttaa voimakkaasti Itämerta. Rehevöityminen aiheuttaa myös kalastossa muutoksia: erityisesti särkikalat runsastuvat. Valtaosa merimetson ravinnosta on särkikalaa.

Itämeren nykytila on ihmisen toiminnan tulosta. Itämeren tilan parantamiseksi tarvitaan erityisesti poliittista tahtoa. Resursseja tarvitaan huomattavasti nykyistä enemmän ja ne tulee kohdistaa tutkimusten osoittamiin toimiin. Resursseja ei tule tuhlata Itämeren hyvinvoinnin kannalta merkityksettömiin sijaistoimintoihin, kuten perusteettomaan merimetson vainoamiseen.

BirdLife Suomen merimetsosivulle.