BirdLife Suomi Laulujoutsenet. Kuva: Jari Peltomäki/Lintukuva.fi  
Järjestö
Liity tai tue
Tapahtumat
Tiedotteet
Lintuhavainnot
Linnut ja harrastus
Suojelu ja tutkimus
Julkaisut ja tuotteet

Lintuvaruste-kauppa
BirdLife International

på svenska
in English

BirdLife Suomi ry
Annankatu 29 A 16
00100 Helsinki
puh. (ark. klo 10–15)
09 4135 3300
fax 09 4135 3322
toimisto@birdlife.fi
Henkilöstö
Osoitteenmuutos

   

 

 
Merimetso Phalacrocorax carbo
Merimetso on yksi eniten mediassa esillä olevista lintulajeista. Lajiin suhtaudutaan usein negatiivisesti, mikä johtuu lähes aina virheellisistä tiedoista. Merimetso ei uhkaa saaristomme luonnon säilymistä, vaikka kuolleita puita sisältävien pesimäyhdistyskuntien läheisyydessä voi siltä vaikuttaakin. Se ei myöskään uhkaa ammattikalastajien elinkeinoa, vaikka syökin kalaa.

 

Linnut-vuosikirjassa vuonna 2012 julkaistu artikkeli merimetson vaikutuksista ja kannankehityksestä: Rusanen, Mikkola-Roos Ryttäri 2012: Merimetsokannan kehitys ja vaikutuksia.

Merimetson runsastuminen
Merimetso palasi Suomen pesimälinnustoon vuonna 1996. Tätä ennen merimetso on pesinyt Suomessa viimeksi ilmeisesti pari sataa vuotta sitten. Laji mainitaan lounaissaariston pesimälajiksi Turun Akatemian varhaisissa tutkielmissa 1700-luvulta. Tätä tuoreimmissa linnustoselvityksissä lajia ei tiettävästi mainita saaristomme pesimälinnuksi ennen vuotta 1996.

Suomessa ja muualla Itämeren piirissä nykyään pesivät merimetsot kuuluvat sinensis-alalajiin. Merimetson sinensis-alalaji on Euroopassa alkuperäinen, vaikka sitä on väitetty muualta tuoduksi vieraslajiksi. Alalajista on arkeologisia löytöjä mm. Bulgariasta 3000 vuoden takaa. Tieteellinen yhteenveto alalajien esihistoriallisesta esiintymisestä löytyy esimerkiksi Ardea-lehdestä 85:1-7 (Ericson & Carrasquilla).

Arkeologisten löytöjen mukaan tuhansia vuosia sitten (ehkä heti jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten) Itämerellä pesineet merimetsot ovat olleet mereistä carbo-alalajia, joka hävisi ilmeisesti 1500-luvulla. Sinensiksen tarkkaa leviämisajankohtaa ei tiedetä. Sen arvioidaan levinneen Itämerelle 1500-1700-luvuilla. 1800-luvulla sinensis pesi yleisesti Itämerellä, mistä se hävitettiin lähes kokonaan 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen mennessä.

Sinensis-alalajin merimetsot hävitettiin Euroopasta lähes sukupuuttoon. Tehokkaiden suojelutoimien avulla se saatiin pelastettua. Vuonna 1996 Suomessa pesi yhdessä koloniassa kymmenen merimetsoparia. Vuonna 2014 Suomen merimetsokanta oli 20 350 paria ja pesimäyhdyskuntia oli 44. Kannan kasvu on viime vuosina hidastunut.

Merimetson Suomeen levittäytyminen on osa laajempaa runsastumisilmiötä, sillä laji on parin viime vuosikymmenen aikana runsastunut myös lähivaltioissamme. Maamme rannikkoalueen pituuteen suhteutettuna meillä on lähimaihimme verrattuna vielä varsin vähän merimetsoja. Merimetsokantamme tulee varmuudella edelleen kasvamaan. Kanta kasvaa, kunnes se tavoittaa kantokyvyn määrittelemän tasapainotilan. Kannan kasvun taittuminen onkin jo ollut havaittavissa esimerkiksi eteläisellä Itämerellä.

Suomen merimetsokanta kasvoi aluksi nopeammin kuin oma poikastuottomme edellytti. Kannan alkuaikojen kova kasvuvauhti oli osin seurausta siitä, että lähimaidemme populaatiot ovat täynnä ja niiltä tuli yksilöitä Suomeen - alueelle, jossa populaatio ei ole vielä saavuttanut luonnonympäristön resurssien säätelemää tasapainotilaansa.

Myös muualla maailmalla useat merimetsolajit ovat viime vuosikymmeninä runsastuneet ja esimerkiksi Pohjois-Amerikassa amerikanmerimetson (Phalacrocorax auritus) voimakas runsastuminen on aiheuttanut samanlaisen yhteiskunnallisen debatin kuin merimetson runsastuminen Euroopassa.

Suomessa talvehtivat merimetsot eivät ole samoja lintuja kuin Suomessa pesivät vaan esimerkiksi Pohjois-Norjassa ja Vienanmerellä pesivän carbo-alalajin yksilöitä, jotka muuttavat Suomeen talvehtimaan. Suomen pesimäkanta poistuu maasta käytännössä täysin lokakuun loppuun mennessä. Kummankin alalajin syysmuutto käynnistyy jo heinä-elokuun taitteessa. Myös Suomessa talvehtivien merimetsojen määrä on kasvanut talvien lauhtumisen ansiosta.

 

Vaino ja syyt vainoon
Merimetso on luonnonsuojelulailla rauhoitettu, kuten valtaosa lintulajeistamme, ja sen pesinnän häiritseminen luonnonsuojelurikos. Käytännössä joka vuosi Suomessa todetaan kuitenkin merimetsoihin kohdistuvaa vainoa: lähinnä pesien tuhoamista tai lintujen karkottamista pois pesimäluodolta.

Merimetsovainosta kärsivät myös monet muut lintulajit. Lintujen herkimpään pesimäaikaan luodolle häiritsemään tai pesiä tuhoamaan nouseva ihminen aiheuttaa monien sorsalajien, tiirojen ja kahlaajien pesintöjen epäonnistumisen. Räikeimpiä ovat olleet tapaukset, joissa merimetson pesimäluodoille on vapautettu tarhaminkkejä tai -kettuja, jotka ovat tuhonneet tehokkaasti saarten muun pesimälinnuston. Minkit ja ketut eivät ole juutikaan vaikuttaneet merimetsojen pesintöihin, mutta esimerkiksi uhanalaisen selkälokin pesintöjä vapautetut ketut ja minkit ovat tuhonneet.

Koloniaan kohdistuva vaino saa linnut vaihtamaan pesimäpaikkaa, jolloin haitat siirtyvät uuteen paikkaan. Esimerkiksi Hangossa merimetsot pesivät pienehköllä mitättömällä puuttomalla luodolla. Luodolla alettiin vainota merimetsoa, minkä vuoksi merimetsot siirtyivät pesimään läheisen suurehkon metsäisen saaren puihin. Se tuskin oli tihutyön tekijän tarkoituksena?

Merimetsoa vainotaan tavallisimmin

  1. sen kalansyönnin vuoksi
  2. kolonioiden maisemallisten vaikutusten vuoksi
  3. sen kasvistolle aiheuttamien muutosten vuoksi
  4. sen muulle eläimistölle aiheuttamien muutosten vuoksi

Lähes aina vainon taustalla on lajiin liittyvät väärät uskomukset tai tiedot.

Merimetso syö kalaa
Merimetso on kalansyöjä, ja kuluttaa vuorokaudessa kalaa keskimäärin 400 grammaa. Suomessa tehtyjen pesimäaikaisten ravintotutkimusten mukaan merimetsot syövät varsin pienikokoisia kaloja ja sitä ravintoa, mitä on helpoiten saatavilla pesimäpaikan läheisyydessä. Valtaosan kolonian ravinnosta on todettu olevan särkeä, kiiskeä, ahventa tai kivinilkkaa riippuen siitä, mitä ravintoa lähialueilta löytyy. Suomessa merimetson ravinnosta on todettu parikymmentä kalalajia.

Laji syö pääosin pienikokoisia kaloja, pienempiä yksilöitä, mitä vapaa-ajan ja ammattikalastajat tavoittelevat. Kalastajien tavoittelemista kalalajeista ahvenen keskikooksi on todettu 67 grammaa ja kuhan 92 grammaa. Pesimäajan ulkopuolista ravintoa ei ole toistaiseksi tutkittu.

Merimetson tiedetään voivan vaurioittaa pyydyksissä olevia kaloja, mutta ilmiön laajuutta ei tunneta. Runsaiden merimetsoesiintymien arvioidaan lisäksi pelottavan kaloja alueelta, minkä vuoksi perinteinen kalapaikka voi huonontua. Tällöin kalastukselle tulee lisävaivaa, koska kalaa on etsittävä uusista paikoista.

Merimetson vaikutuksia kalastoon ja kalastuselinkeinoon on tutkittu paljon eri puolilla maailmaa. On ilmeistä, että merimetson vaikutus kalakantoihin on merkityksetön. Merimetso syö niitä kaloja, joita sen saatavilla on helpoiten eli runsaimpia kalalajeja. Suomen merialueilla on pienikokoista kalaa hyvin paljon eli pienikokoista kalaa riittää niin petokaloille kuin linnuillekin.

Suomesta on julkaistu yksi tieteellinen artikkeli merimetson kalastovaikutuksista: Lehikoinen, Heikinheimo & Lappalainen 2011: Temporal changes in the diet of great Cormorant (Phalacrocorax carbo sinensis) on the southern coast of Finland - comparison with available fish data. Boreal environmental research 16 subl. B: 61-70 . Artikkelin mukaan merimetsolla ei ole vaikutuksia kalastoon.

Itämeren rehevöityminen vaikuttaa kalastoon. On varottava syyttämästä merimetsoa rehevöitymisen seurauksista. Merimetsojen kalastusta voi pitää osin luontaisena hoitokalastuksena, sillä laji poistaa rehevöitymiskehitystä ruokailutavoillaan edistäviä särkikaloja, joita rehevöityneissä Suomen rannikkovesissä, erityisesti Suomenlahdella, on kasvava määrä.

Merimetsosta huolimatta Suomen ammattikalastajat nostavat suuria saaliita. Esimerkiksi vuoden 2008 merialueiden ammattikalastussaalis oli yksi kaikkien aikojen suurimmista. Merialueen ammattikalastajien määrä on vähentynyt pitkään. Samanaikaisesti kokonaiskalansaalis ei ole kuitenkaan pienentynyt, vaan jopa kasvanut.

Ravintotutkimusten ja edellä mainittujen lukujen valossa ei näytä siltä, että merimetso tuhoaa kalakantojamme ja ammattikalastajien tulevaisuuden, kuten säännöllisesti väitetään.

Myös ruotsalaistutkimusten mukaan merimetson vaikutus kalastoon on mitätön. Esimerkiksi Ruotsin neljänneksi suurelle järvellä Hjälmarenilla, jonko koko on alle 500 neliökilometriä (= Espoota hieman pienempi), pesii yli tuhat merimetsoparia. Järvellä tehtyjen tutkimusten mukaan merimetson ravinnosta muutama prosentti on kuhaa. Tästä huolimatta kuhan ammattikalastussaaliit järvestä ovat kolminkertaistuneet 1990-luvun lopulta. Tämä on ensisijaisesti seurausta siitä, että ammattikalastajille sallittujen kalaverkkojen silmäkokoa ja kuhan alamittaa on kasvatettu. Merimetso ei ole saalismääriin vaikuttanut.

Merimetsot aiheuttavat huomattavia tappioita kalankasvatukselle. Ei kuitenkaan Suomessa, missä kalankasvatus tapahtuu merialueilla katetuissa kasseissa. Monin paikoin muualla Euroopassa kalankasvatus tapahtuu suurissa kaivetuissa altaissa. Matalissa kalaa täynnä olevissa suljetuissa altaissa merimetsoparvet voivat aiheuttaa merkittäviä tappioita. Tällaisilta kohteilta merimetsoja ammutaan poikkeusluvin varsin suuriakin määriä. Yksin Mississipin osavaltiossa amerikanmerimetsojen arvioidaan aiheuttavan vuositasolla jopa 25 miljoonan dollarin vahingot kalankasvatukselle.

Merimetson allaskalankasvatukselle aiheuttamia merkittäviä haittoja ei tule sekoittaa haitoiksi luonnonkalakannoille tai kalastukselle, koska niissä on kysymys aivan erilaisista olosuhteista. Kassikasvatuksessa on myös kohtuullisella vaivalla rakentein estettävissä mahdollinen merimetsojen tekemä kasvatuskalojen nokkiminen.

Lisätietoa kalakantojen muutoksesta Suomen rannikolla

 

Merimetso näkyy maisemassa
Lehtien palstoilla on säännöllisesti kirjoituksia, joissa valitellaan merimetsojen yhdyskuntien pilaavan maiseman. Merimetsoyhdyskunnat ovat näkyviä, tosin pienialaisia ja niitä on vähän. Koska merimetso on suurikokoinen ja sosiaalinen laji, kertyy sen pesimäluodoille runsaasti ulostetta ja esimerkiksi pesimäpuut (osa pesii maahan, osa puihin) kuolevat nopeasti. Merimetsojen runsaana asuttama luoto loistaa siis valkeana, ja useilla luodoista on kuolleita puita ja lähiympäristöön välittyy pistävä haju. Sotketut luodot eivät miellytä kaikkia saaristossa liikkuvia.

Saaristossamme on noin 91 000 vähintään aarin kokoista saarta. Vuonna 2009 meillä oli 48 merimetsoyhdyskuntaa saarilla tai luodoilla. Pesimäluotoja oli 70. Niiden kokonaispinta-ala oli 70 hehtaaria ja keskikoko yksi hehtaari. Vaikka yhdyskuntien määrä kymmenkertaistuisi nykyisestä, jokaista merimetsosaarta kohti olisi satoja saaria, joilla laji ei esiinny. Vaikka merimetsot muuttavat maisemaa joidenkin saarten osalta, käytännössä koko saaristomme säilyy sellaisena kuin me olemme siihen tottuneet.

Valtaosa merimetsoistamme pesii puuttomilla ulkoluodoilla. Vuonna 2009 vain muutama kolonia sijaitsi metsäisillä saarilla tai luodoilla. Puolet pesimäkannasta pesi kuudessa koloniassa ja yli 70 % prosenttia suojelualueilla. Merimetsot, joita on ihmisen toimesta pesimäaikaan häiritty, ovat useissa tapauksissa siirtyneet avoimista pesimäpaikoista metsäisiin eli ihminen on toiminnallaan lisännyt puupesintöjä.

 
 
 
Merimetso muuttaa kasvillisuutta
Suuren merimetsoyhdyskunnan aiheuttamassa ulostekuormassa selviää vain joitakin kasvilajeja. Monet lajit, kuten puut, kuolevat merimetson pesien välittömästä läheisyydestä. Kolonian vaihtaessa paikkaa ja ulostekuormituksen vähennyttyä kasvilajit palautuvat varsin nopeasti takaisin. Puiden kuoleminen luodoilta on myös riistataloudellisesti hyödyllistä, sillä luotojen puuttomuus vähentää pesiä ryöstävien varisten tähystyspaikkoja ja siten pesätuhoja.
Merimetso ei vähennä muiden eläinten esiintymistä
Tutkimusten mukaan merimetson asettuminen luodolle ei vähennä pesimälinnustoa. Merimetson pesimisestä on sen sijaan osoitettu olevan ainakin ruokkilinnustolle hyötyä. Ruokkilinnut ovat asuttaneet uusia luotoja, joille merimetso on ensin saapunut. Lisäksi merimetso suurikokoisena lajina pystyy puolustautumaan minkkiä vastaan ja suojelee näin muuta pienikokoisempaa pesimälinnustoa minkeiltä. Merimetson ansiosta esimerkiksi Suomen etelänkiislakanta on moninkertaistunut.
Miksi merimetso on runsastunut?
Merimetson runsastumisen takana on suuri joukko syitä. Vesistöjen rehevöityminen on helpottanut merimetson runsastumista, koska sen suosiman ravinnon, erityisesti särkikalojen, määrä on kasvanut. Tärkein syy runsastumiselle on sen laajamittaisen vainon vähentyminen. Laji myös kärsi merikotkan ja hylkeiden tavoin ympäristömyrkyistä. Vuonna 1979 EU otti vähentyneen merimetson erityiseen suojelukseensa. Tämä pakotti EU-maat rauhoittamaan lajin ja ryhtymään suojelutoimenpiteisiin. Sittemmin vuonna 1997 lajin todettiin runsastuneen niin paljon, ettei erityisiä suojelutoimenpiteitä lajille tarvinnut enää toteuttaa.

Lajin metsästys ei ole EU-maissa sallittu. EU-lainsäädäntö sallii jäsenmaiden tappaa pieniä määriä merimetsoja (lintudirektiivin 9 artikla), mikäli se on vakavien vahinkojen estämiseksi tarpeen, eikä vahinkoja voida estää muilla keinoin. Tämän poikkeuspykälän perusteella esimerkiksi ranskalaisilta kalanviljelyaltailta ammutaan vuosittain tuhansia merimetsoja niiden aiheuttamien, ja toteen näytettyjen, tuhojen vähentämiseksi.

Merimetsosta ei ole riistalinnuksi. BirdLife International ja EU:n metsästäjien keskusjärjestö ovat antaneet yhteisen julkilausuman, jossa todetaan, ettei merimetsoa tule lisätä EU:ssa metsästettävien lajien joukkoon. Lajin mahdollisen vähentämisen tulee tapahtua lintudirektiivin 9 artiklan mukaisilla poikkeusluvilla, joissa pitää tapauskohtaisesti osoittaa merkittävä haitta sekä se, ettei haitan estäminen ole muilla keinoin mahdollista.

 

Pitäisikö merimetsoja vähentää?
Suomesta ei ole osoitettu sellaisia merkittäviä haittoja, että merimetsokannan rajoittamistoimet olisivat perusteltuja.

Viime vuosina myös merikotkat ovat oppineet ruokailemaan merimetsokolonioilla. On mahdollista, että merikotkakannastamme tulee yksi merimetson kannan suuruutta säätelevä luontainen tekijä, sillä merikotkat pystyvät tuhoamaan koko yhdyskunnan poikastuoton.

Merimetsokanta tulee kuitenkin edelleen todennäköisesti jonkin verran kasvamaan. Lajille on tarjolla niin runsaasti kalaravintoa, ettei ainakaan ravinnon määrä estä kannan kasvamista nykyisestä. Meidän suomalaisten on opittava tulemaan toimeen uusien naapuriemme kanssa.

Merimetsokannan vähentämistä ajavilta on hyvä kysyä, mihin he itse uskovat kannanrajoitustoimien johtavan? Merimetsot ovat älykkäitä ja jo luontaisesti arkoja. Ne oppivat helposti nykyistäkin aremmiksi, mikäli niitä aletaan tappaa/metsästää. Kuinka todennäköistä on, että esimerkiksi merimetson siirtäminen riistalinnuksi vähentäisi niitä merimetson ominaisuuksia, joita ihmiset pitävät haittoina?