Englanninkielinen katsaus Itämeren merimetsotilanteeseen ja EU-tason päätöksentekoon on tarkasteltavissa Helcomin verkkosivulla.

| Merimetsoille myönnetyt tappoluvat | uhka kalakannoille? | näkyy maisemassa | muuttaa kasvillisuutta | uhka eläimille? |

Suomessa ja muualla Itämeren piirissä nykyään pesivät merimetsot kuuluvat sinensis-alalajiin. Merimetson sinensis-alalaji on Euroopassa alkuperäinen, vaikka sitä on väitetty muualta tuoduksi vieraslajiksi. Alalajista on arkeologisia löytöjä mm. Bulgariasta 3000 vuoden takaa. Tieteellinen yhteenveto alalajien esihistoriallisesta esiintymisestä löytyy esimerkiksi Ardea-lehdestä 85:1-7 (Ericson & Carrasquilla).

Arkeologisten löytöjen mukaan tuhansia vuosia sitten (ehkä heti jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten) Itämerellä pesineet merimetsot ovat olleet mereistä carbo-alalajia, joka hävisi ilmeisesti 1500-luvulla. Sinensiksen tarkkaa leviämisajankohtaa ei tiedetä. Sen arvioidaan levinneen Itämerelle 1500-1700-luvuilla. 1800-luvulla sinensis pesi yleisesti Itämerellä, mistä se hävitettiin lähes kokonaan 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen mennessä.

Suomessa talvehtivat merimetsot eivät ole samoja lintuja kuin Suomessa pesivät vaan esimerkiksi Pohjois-Norjassa ja Vienanmerellä pesivän carbo-alalajin yksilöitä, jotka muuttavat Suomeen talvehtimaan. Suomen pesimäkanta poistuu maasta käytännössä täysin lokakuun loppuun mennessä.

Sinensis-alalajin merimetsot hävitettiin Euroopasta lähes sukupuuttoon. Tehokkaiden suojelutoimien avulla se saatiin pelastettua. Vuonna 1996 Suomessa pesi yhdessä koloniassa kymmenen merimetsoparia. Vuonna 2009 kanta oli kasvanut jo peräti 16 000 pariin ja pesimäyhdyskuntia oli 48. Myös Suomessa talvehtivien merimetsojen määrä on kasvanut talvien lauhtumisen ansiosta. Merimetso on kuitenkin ollut muuttoaikoina yleinen lintu saaristossamme jo ennen uusia pesintöjä, mutta ei alkuunkaan niin yleinen kuin nykypäivänä.

Merimetson Suomeen levittäytyminen on osa laajempaa runsastumisilmiötä, sillä laji on parin viime vuosikymmenen aikana runsastunut myös lähivaltioissamme. Maamme rannikkoalueen pituuteen suhteutettuna meillä on lähimaihimme verrattuna vielä varsin vähän merimetsoja. Merimetsokantamme tulee varmuudella edelleen kasvamaan. Kanta kasvaa, kunnes se tavoittaa kantokyvyn määrittelemän tasapainotilan. Kannan kasvun taittuminen onkin jo ollut havaittavissa esimerkiksi eteläisellä Itämerellä.

Suomen merimetsokanta on kasvanut nopeammin kuin oma poikastuottomme edellyttäisi. Kannan kasvu onkin ollut osin seurausta siitä, että lähimaidemme populaatiot ovat täynnä ja niiltä on tullut yksilöitä Suomeen - alueelle, jossa populaatio ei ole vielä saavuttanut tasapainotilaansa.

Myös muualla maailmalla useat merimetsolajit ovat viime vuosikymmeninä runsastuneet ja esimerkiksi Pohjois-Amerikassa amerikanmerimetson (Phalacrocorax auritus) voimakas runsastuminen on aiheuttanut samanlaisen yhteiskunnallisen debatin kuin merimetson runsastuminen Euroopassa.

Merimetsovainosta kärsivät myös monet muut lintulajit. Lintujen herkimpään pesimäaikaan luodolle häiritsemään tai pesiä tuhoamaan nouseva ihminen aiheuttaa monien sorsalajien, tiirojen ja kahlaajien pesintöjen epäonnistumisen. Räikeimpiä ovat olleet tapaukset, joissa merimetson pesimäluodoille on vapautettu tarhaminkkejä tai -kettuja, jotka ovat tuhonneet tehokkaasti saarten muun pesimälinnuston.

Koloniaan kohdistuva vaino saa linnut vaihtamaan pesimäpaikkaa, jolloin haitat siirtyvät uuteen paikkaan. Esimerkiksi Hangossa merimetsot pesivät pienehköllä mitättömällä puuttomalla luodolla. Luodolla alettiin vainota merimetsoa, minkä vuoksi merimetsot siirtyivät pesimään läheisen suurehkon metsäisen saaren puihin. Se tuskin oli tihutyön tekijän tarkoituksena?

Merimetsoa vainotaan tavallisimmin

1. sen kalansyönnin vuoksi
2. kolonioiden maisemallisten vaikutusten vuoksi
3. sen kasvistolle aiheuttamien muutosten vuoksi
4. sen muulle eläimistölle aiheuttamien muutosten vuoksi

Lähes aina vainon taustalla on lajiin liittyvät väärät uskomukset tai tiedot.

Laji syö pääosin pienikokoisia kaloja, pienempiä yksilöitä, mitä vapaa-ajan ja ammattikalastajat tavoittelevat. Kalastajien tavoittelemista kalalajeista ahvenen keskikooksi on todettu 67 grammaa ja kuhan 92 grammaa. Pesimäajan ulkopuolista ravintoa ei ole toistaiseksi tutkittu.

Merimetson tiedetään voivan vaurioittaa pyydyksissä olevia kaloja, mutta ilmiön laajuutta ei tunneta. Runsaiden merimetsoesiintymien arvioidaan lisäksi pelottavan kaloja alueelta, minkä vuoksi perinteinen kalapaikka voi huonontua. Tällöin kalastukselle tulee lisävaivaa, koska kalaa on etsittävä uusista paikoista.

Merimetson vaikutuksia kalastoon ja kalastuselinkeinoon on tutkittu paljon eri puolilla maailmaa. On ilmeistä, että merimetson vaikutus kalakantoihin on useimmiten merkityksetön. Merimetso syö niitä kaloja, joita sen saatavilla on helpoiten eli runsaimpia kalalajeja. Suomen merialueilla on pienikokoista kalaa hyvin paljon eli pienikokoista kalaa riittää niin petokaloille kuin linnuillekin.

Itämeren rehevöityminen vaikuttaa kalastoon. On varottava syyttämästä merimetsoa rehevöitymisen seurauksista. Merimetsojen kalastusta voi pitää osin luontaisena hoitokalastuksena, sillä laji poistaa rehevöitymiskehitystä ruokailutavoillaan edistäviä särkikaloja, joita rehevöityneissä Suomen rannikkovesissä, erityisesti Suomenlahdella, on kasvava määrä.

Merimetsosta huolimatta Suomen ammattikalastajat nostavat suuria saaliita. Esimerkiksi vuoden 2008 merialueiden ammattikalastussaalis oli yksi kaikkien aikojen suurimmista. Merialueen ammattikalastajien määrä on vähentynyt pitkään. Samanaikaisesti kokonaiskalansaalis ei ole kuitenkaan pienentynyt, vaan jopa kasvanut.

Ravintotutkimusten ja edellä mainittujen lukujen valossa ei näytä siltä, että merimetso tuhoaa kalakantojamme ja ammattikalastajien tulevaisuuden, kuten säännöllisesti väitetään.

Myös ruotsalaistutkimusten mukaan merimetson vaikutus kalastoon on mitätön. Esimerkiksi Ruotsin neljänneksi suurelle järvellä Hjälmarenilla, jonko koko on alle 500 neliökilometriä (= Espoota hieman pienempi), pesii yli tuhat merimetsoparia. Järvellä tehtyjen tutkimusten mukaan merimetson ravinnosta muutama prosentti on kuhaa. Tästä huolimatta kuhan ammattikalastussaaliit järvestä ovat kolminkertaistuneet 1990-luvun lopulta. Tämä on ensisijaisesti seurausta siitä, että ammattikalastajille sallittujen kalaverkkojen silmäkokoa ja kuhan alamittaa on kasvatettu. Merimetso ei ole saalismääriin vaikuttanut.

Merimetsot aiheuttavat huomattavia tappioita kalankasvatukselle. Ei kuitenkaan Suomessa, missä kalankasvatus tapahtuu merialueilla katetuissa kasseissa. Monin paikoin muualla Euroopassa kalankasvatus tapahtuu suurissa kaivetuissa altaissa. Matalissa kalaa täynnä olevissa suljetuissa altaissa merimetsoparvet voivat aiheuttaa merkittäviä tappioita. Tällaisilta kohteilta merimetsoja ammutaan poikkeusluvin varsin suuriakin määriä. Yksin Mississipin osavaltiossa amerikanmerimetsojen arvioidaan aiheuttavan vuositasolla jopa 25 miljoonan dollarin vahingot kalankasvatukselle.

Merimetson allaskalankasvatukselle aiheuttamia merkittäviä haittoja ei tule sekoittaa haitoiksi luonnonkalakannoille tai kalastukselle, koska niissä on kysymys aivan erilaisista olosuhteista. Kassikasvatuksessa on myös kohtuullisella vaivalla rakentein estettävissä mahdollinen merimetsojen tekemä kasvatuskalojen nokkiminen.

Lisätietoa kalakantojen muutoksesta Suomen rannikolla

Saaristossamme on noin 91 000 vähintään aarin kokoista saarta. Vuonna 2009 meillä oli 48 merimetsoyhdyskuntaa saarilla tai luodoilla. Pesimäluotoja oli 70. Niiden kokonaispinta-ala oli 70 hehtaaria ja keskikoko yksi hehtaari. Vaikka yhdyskuntien määrä kymmenkertaistuisi nykyisestä, jokaista merimetsosaarta kohti olisi satoja saaria, joilla laji ei esiinny. Vaikka merimetsot muuttavat maisemaa joidenkin saarten osalta, käytännössä koko saaristomme säilyy sellaisena kuin me olemme siihen tottuneet.

Valtaosa merimetsoistamme pesii puuttomilla ulkoluodoilla. Vuonna 2009 vain muutama kolonia sijaitsi metsäisillä saarilla tai luodoilla. Puolet pesimäkannasta pesi kuudessa koloniassa ja yli 70 % prosenttia suojelualueilla. Merimetsot, joita on ihmisen toimesta pesimäaikaan häiritty, ovat useissa tapauksissa siirtyneet avoimista pesimäpaikoista metsäisiin eli ihminen on toiminnallaan lisännyt puupesintöjä.  

Lajin metsästys ei ole EU-maissa sallittu. EU-lainsäädäntö sallii jäsenmaiden tappaa pieniä määriä merimetsoja (lintudirektiivin 9 artikla), mikäli se on vakavien vahinkojen estämiseksi tarpeen, eikä vahinkoja voida estää muilla keinoin. Tämän poikkeuspykälän perusteella esimerkiksi ranskalaisilta kalanviljelyaltailta ammutaan vuosittain tuhansia merimetsoja niiden aiheuttamien, ja toteen näytettyjen, tuhojen vähentämiseksi.

Merimetsosta ei ole riistalinnuksi. BirdLife International ja EU:n metsästäjien keskusjärjestö ovat antaneet yhteisen julkilausuman, jossa todetaan, ettei merimetsoa tule lisätä EU:ssa metsästettävien lajien joukkoon. Lajin mahdollisen vähentämisen tulee tapahtua lintudirektiivin 9 artiklan mukaisilla poikkeusluvilla, joissa pitää tapauskohtaisesti osoittaa merkittävä haitta sekä se, ettei haitan estäminen ole muilla keinoin mahdollista.

Viime vuosina myös merikotkat ovat oppineet ruokailemaan merimetsokolonioilla. On mahdollista, että merikotkakannastamme tulee yksi merimetson kannan suuruutta säätelevä luontainen tekijä, sillä merikotkat pystyvät tuhoamaan koko yhdyskunnan poikastuoton.

Merimetsokanta tulee kuitenkin edelleen kasvamaan. Lajille on tarjolla niin runsaasti kalaravintoa, ettei ainakaan ravinnon määrä estä kannan kasvamista nykyisestä. Meidän suomalaisten on opittava tulemaan toimeen uusien naapuriemme kanssa.

Merimetsokannan vähentämistä ajavilta on hyvä kysyä, mihin he itse uskovat kannanrajoitustoimien johtavan? Merimetsot ovat älykkäitä ja jo luontaisesti arkoja. Ne oppivat helposti nykyistäkin aremmiksi, mikäli niitä aletaan tappaa/metsästää. Kuinka todennäköistä on, että esimerkiksi merimetson siirtäminen riistalinnuksi vähentäisi niitä merimetson ominaisuuksia, joita ihmiset pitävät haittoina?