Suomen metsähanhikannan tilaa ryhdyttiin selvittämään BirdLife Suomen erillisprojektina vuonna 2001. Metsähanhien esiintymistä kartoitetaan ensisijaisesti kevät- ja syysmuuton aikaisilla levähdysalueilla sekä pesimäalueilla. IBA-/FINIBA- kartoitusten ansioista monilta tärkeimmiltä pesimäpaikoilta on jo käytettävissä melko tuoreita ja luotettavia parimäärätietoja, mutta metsähanhen levinneisyysalueella on suuria alueita, joilta ei ole tietoja kannan koosta tai tiheydesta. Projektin yhtenä päätavoitteena on selvittää luotettavasti metsähanhikannan koko, levinneisyys ja alueellinen jakautuminen Suomessa. Muutonaikaiset levähdysalueet kartoitetaan ja levähtäjämääriä pyritään seuraamaan kaikilla tärkeimmillä levähdysalueilla koko muuttokauden ajan. Suomalaisilla lintuharrastajilla ja paikallisyhdistysten aluevastaavilla on projektin onnistumisen kannalta keskeinen rooli.

• Ohjeita havainnoitsijoille
• BirdLife Suomi perusti metsähanhityöryhmän
• Alustavia tuloksia

Taustatietoa metsähanhiprojektista

• Taantuuko metsähanhikanta?
• Tavoiteltua riistaa
• Projektin tavoitteet
• Projektin toteuttaminen
• Viitteet

Tuoreimpien tietojen mukaan metsähanhikanta taantui Euroopassa 1990-luvun aikana. Tarkimmat seurantatiedot ovat Etelä-Ruotsista Skånesta, jossa levähtää syksyllä valtaosa Euroopan "taigametsähanhi"populaatiosta (Anser fabalis fabalis). Kaularengashavaintojen perusteella käytännössä koko Suomen metsähanhikanta levähtää Etelä-Ruotsin viljelyalueilla syksyllä ja keväällä. Osa kannasta myös talvehtii leutoina talvina alueella. Kattavien hanhilaskentojen mukaan etenkin lokakuiset levähtäjämäärät ovat pienentyneet Skånessa 1980-luvun lopulta lähtien merkittävästi: lokakuussa 1989 kanta oli vähintään 80 000 yksilöä, mutta lokakuussa 1999 enää enintään 60 000 yksilöä.

Suomessa Oulun seudun levähtäjämäärät ovat lintuharrastajien tekemien havaintojen perusteella pienentyneet ja vastaavaa suuntausta on esitetty muualtakin. Merkittäviä kevätaikaisia levähdysalueita on kuitenkin Oulun eteläpuoleisten peltoalueiden lisäksi myös Köyliön-Euran-Porin seudulla, Kristiinankaupungin-Närpiön alueella sekä Etelä-Pohjanmaalla Kauhavan-Lapuan sekä Vaasan-Mustasaaren alueilla. Merkitykseltään vähäisempiä levähdysalueita on etenkin Pohjois-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Pohjanmaan rannikkolaueella. Lepäilevien hanhien seuranta ei ennen projektin alkua ole ollut kaikilla alueilla säännöllistä ja luotettavien johtopäätösten tekeminen kannan suuruudesta edellyttää kattavia laskentoja kaikilla tärkeimmillä levähdysalueilla Suomessa. Projektivuosien perusteella vaikuttaa siltä, ettei kanta ole enää viime vuosina taantunut.

Uusimmassa Suomen eliölajien uhanalaisuustarkastelussa metsähanhi on arvioitu silmälläpidettäväksi lajiksi. Mietinnössä todetaan kuitenkin, että metsähanhen kokonaiskanta on aikaisemman taantuman jälkeen ollut lievästi runsastumassa. Levinneisyysalueen eteläosissa taantuminen on ollut voimakkaampaa ja jatkuu edelleen. Metsähanhi luokiteltiin silmälläpidettäväksi kannan koon ja levinneisyysalueen pienentymisen perusteella.

Nykyinen pesivä metsähanhikantamme on arvioitu noin 1700 pariksi. Alustavien selvitysten mukaan vaikuttaa siltä, että kokonaiskantamme on jonkin verran suurempi. Todennäköisesti lähempänä 2500 paria.

Metsähanhi on riistalintu. Se on metsästäjien keskuudessa hyvin arvostettu ja tavoiteltu saalis. Luoteis-Euroopan pesimäkantojen lasku on kuitenkin aiheuttanut painetta metsähanhen saalismäärien vähentämiseen. 1960-luvun alun tilanteesta verrattuna metsästäjien määrä on kaksinkertaistunut ja hanhisaalis peräti 15-kertaistunut. Saalismäärän kasvuun ovat osaltaan vaikuttaneet voimakkaasti runsastuneet meri- ja kanadanhanhi, joiden osuus kokonaishanhisaaliista oli keskimäärin 38 % vuosina 1998 ja 1999. Metsähanhi on kuitenkin edelleen tärkein metsästettävä hanhilaji: Saalismäärä oli keskimäärin 9750 yksilöä vuosina 1998 ja 1999. Koska hanhisaalis koostui 1960-luvun alkupuolella lähes yksinomaan metsähanhista, saalismääriin onkin tullut kasvua lähes 1400 %. Samanaikaisesti Fennoskandian metsähanhikanta on kuitenkin vain kaksinkertaistunut. Kestävästi verotettavan kannan osuuden selvittämiseksi kannan yksilömäärä on syytä selvittää mahdollisimman hyvin.

Suomalaiset metsähanhet ammutaan pääosin Suomessa ja vieläpä lähellä pesimä- ja synnyinseutuja. Rengastetuista linnuista runsas kaksi kolmasosaa ammutaan Suomessa. Metsästys kohdistuu saman vuoden poikasiin ja niiden emoihin. Nuoret pesimättömät hanhet siirtyvät kesällä sulkimaan Venäjän puolelle ja välttävät näin metsästyksen ainakin jahtikauden alussa.

Suomen kautta muuttaa merkittävä määrä todennäköisesti Luoteis-Venäjällä pesiviä metsähanhia. Metsähanhien syysaikainen käyttäytyminen on luultavasti muuttunut aiemmasta lähes dramaattisesti. 1900-luvun alkupuolella metsähanhia levähti merkittäviä määriä mm. Hailuodossa, Oulun eteläpuoleisella peltoalueella, Liminganlahdella sekä monilla sisämaan järvillä, kuten mm. Pudasjärven Kongasjärvellä. Vastaavanlaisia syysalueita on ollut varmasti muuallakin Suomessa. Nykyisin säännöllisiä syyslevähdysalueita ei ole kuin eräillä Pohjanmaan ja Peräpohjolan laajimmilla aapasoilla. Muualta syyslevähdysalueet ovat hävinneet tai niiden merkitys on muuttunut vähäiseksi. Voimakas metsästäjämäärien ja metsästyspaineen kasvu yhdessä elinympäristössä tapahtuneiden muutosten kanssa ovat luultavasti muuttaneet metsähanhen osalta koko syysmuuton kulkua ja muutonaikaista levähdysalueiden käyttöä. Saman kohtalon tosin paljon jyrkempänä on kokenut kiljuhanhi, joka oli aiemmin Oulun seudulla syksyllä levähtävistä hanhilajeista runsaslukuisin.

• Vanhan ja uudemman jo olemassa olevan havaintoaineiston kokoaminen
• Suomen peltoalueilla lepäilevän metsähanhikannan koon selvittäminen
• Pesimäalueissa tapahtuneiden mahdollisten muutosten selvittäminen
• Parimäärien ja tiheyksien aiempaa tarkempi arviointi
• Suomen metsähanhikannanarvion mahdollinen tarkistaminen
• Seurantajärjestelmän kehittäminen - toistamalla projekti uudelleen esimerkiksi 5 tai 10 vuoden kuluttua saadaan laaja-alainen aineisto, joka kuvaa metsähanhikannassa tapahtuneita mahdollisia muutoksia havaintoajanjaksolla.
• Luoda tietokanta metsähanhen levähtämiselle tärkeistä peltoalueista.

Kokonaismäärien selvittämiseksi lintuharrastajat tarkkailevat metsähanhia ja niiden levähdys- ja pesimäalueita erityisellä tarkkuudella koko maassa. Varsinaisten lintuharrastajien lisäksi havaintoja kerätään kyselyin myös muilta luonnossa liikkujilta, joista tärkein ryhmä on metsästäjät.

Tiedottaminen ja projektin ohjaus: Projektista tiedotetaan monipuolisesti mm. Tiira-lehdissä ja erillisillä projektitiedotteilla. Paikallisyhdistysten aluvastaavien tai erillisten metsähanhivastaavien rooli projektin käytännön suunnittelussa, ohjaamisessa ja raportoinnissa on erittäin keskeinen.

Muutonaikaisten levähdysalueiden ja levähtäjämäärien inventoinnit: Tärkeimmillä tunnetuilla metsähanhien lepäilypelloilla pyritään järjestämään laskennat päivittäin päämuuttoaikaan, jotta aineistosta pystytään karsimaan yksilöiden liikkuvuuden aiheuttamat virheet mahdollisimman vähäisiksi.

Laskennat tehdään mahdollisimman samanaikaisesti levähdysalueen eri osissa, jotta hanhiparvien mahdolliset siirtymiset eivät aiheuta virheitä kannanarvioihin. Laskennoissa pyritään mahdollisimman laajaan alueelliseen kattavuuteen.

Parimäärien arviointi pesimäalueilla: Tärkeimmillä aiemmin tutkituilla metsähanhien pesimäsoilla pyritään tekemään vertailulaskentoja mahdollisten pesimäkannan muutosten selvittämiseksi.

Havaintojen keruu ja raportointi: BirdLife Suomen paikallisyhdistykset keräävät toimialueiltaan havainnot keskitetysti ja ne toimitetaan BirdLife Suomen metsähanhikoordinaattorille. Havainnot kerätään yhteiseen tietokantaan, josta metsähanhikoordinaattori tekee aineiston analyysit ja suorittaa raportoinnin.

• Andersson, Å. & Nilsson, L. 2000: Gåsinventeringar I Sverige 1999/2000. - http://www.darwin.biol.lu.se/zooekologi/waterfowl/GooseInv/Publ.htm
• Hyuskens 1999. The Taiga Bean Goose (Anser fabalis): a species that needs world-wide protection. Kapellen 1999.
• Komiteamietintö 2000. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä. Ympäristöministeriö. 2000.
• Nilsson, L. 1982: Sädgåsens ruggning, flyttning och övervintring i Sverige. - In Svensson, S. (ed.). De svenska gässen. Förekomst, ekologi, betedkador, jakt och vård. - Vår fågelvärld, Supplement No 9.
• Nilsson, L. 2000: Changes in numbers and distribution of staging and wintering goose populations in Sweden, 1977/78-1998/99. - Ornis Svecica 10:33- 49.
• Nilsson, L., Bergh, L. van den & Madsen, J. 1999: Taiga Bean Goose Anser fabalis fabalis. Pp 20-36. - In Madsen, J., Cracknell, G. & Fox, A. D. (eds.). Goose populations of the Western Palearctic. A review of status and distribution. Wetlands International Publ. No 48. Wetlands International, Wageningen, The Netherlands. National Environmental Research Institute, Rönde, Denmark.
• Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2000: Riistanhoitomaksun maksaneiden metsästäjien määrä 1937-1999. - http://www.rktl.fi/tilasto/metsästys/index.shtml.
• Tilastokeskus 1980-2000: Suomen tilastolliset vuosikirjat, Tilastokeskus, Helsinki.
• Väisänen, R.A., Lammi, E. ja Koskimies, P. 1998.Muuttuva pesimälinnusto. Otava.
• Väyrynen, E. 1996: Metsähanhi. - Teoksessa: Linden, H., Hario, M. & Wikman, M: (toim.), Riistan jäljille. Ss. 129-131. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Edita. Helsinki.