BirdLife Suomi Laulujoutsenet. Kuva: Jari Peltomäki/Lintukuva.fi  
Järjestö
Liity tai tue
Tapahtumat
Tiedotteet
Lintuhavainnot
Linnut ja harrastus
Suojelu ja tutkimus
Julkaisut ja tuotteet

Lintuvaruste-kauppa
BirdLife International

på svenska
in English

BirdLife Suomi ry
Annankatu 29 A 16
00100 Helsinki
puh. (ark. klo 10–15)
09 4135 3300
fax 09 4135 3322
toimisto@birdlife.fi
Henkilöstö
Osoitteenmuutos

  Projektin logo
Peltosirkku
| Levinneisyys | Kannan koko | Kannankehitys Suomessa | Kannankehitys muualla Euroopassa | Taantumisen syyt | Peltosirkun ekologiaa | Elinympäristöt ja habitaattivaatimukset | Muutto | Peltosirkun suojelu | Peltosirkun tunnistaminen |

Romahdusmaisesti vähentynyt peltosirkku oli BirdLife Suomen vuoden laji 2001. Peltosirkku ei ole vielä harvinainen, mutta kannankehitys on ollut hälyttävä ja lajin esiintymiseen ja elinolosuhteiden parantamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Peltosirkku on ollut yksi maatalousympäristömme peruslajeista. Suurikokoisilla peltoaukeilla niitä on laulanut tasaisin välein ja pienehköiltäkin peltoaukeilta lajin tapasi. Toisin on tilanne tänä päivänä. Aiemmin lintuharrastajat eivät edes huomioineet laulavaa peltosirkkua äänen yleisyyden vuoksi, nykypäivänä lajin tapaaminen on pieni ilonaihe. Peltosirkkukantamme on taantunut edellisen parinkymmenen vuoden aikana 80 % ja pesimäkantamme on enää 20 000-30 000 paria. Peltosirkku on uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi.

Taksonomia
Peltosirkku kuuluu varpuslintujen Passeriformes -lahkoon ja sirkkujen Emberizidae heimoon. Peltosirkusta ei tunneta alalajeja.
Levinneisyys
Peltosirkun levinneisyys on keskittynyt läntiselle palearktiselle alueelle ja Eurooppaan. Itäisimmät parit pesivät Keski-Aasiassa Mongoliassa. Levinneisyys on erikoisen laikukas painottuen Euroopassa mantereisille alueille. Euroopassa laji pesii valtaosassa maita vähintään muutaman parin voimin, mutta puuttuu pesivänä Brittein saarilta ja Islannista. Muutenkin ilmastoltaan mereisellä Atlantin rannikkoalueilla levinneisyysalueessa on suuria aukkoja ja kanta on hyvin harva. Esimerkiksi Ranskan rannikolta laji puuttuu täysin.

Suomessa peltosirkku pesii lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Taantumisen myötä lajin esiintymisen pohjoisraja on todennäköisesti tullut viime aikoina etelämmäksi. Kanta on yllättäen varsin harva myös Ahvenanmaalla (merellinen vaikutus?). Tihein pesimäkantamme on Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla. Itä-Suomessa kanta on viljavaa Etelä-Karjalaa lukuunottamatta harva.

Kannan koko
Euroopassa pesii 500.000 - 1.000.000 peltosirkkuparia. Lisäksi Turkissa pesii mahdollisesti jopa 10 miljoonaa peltosirkkuparia. Euroopan maista suurimmat kannat on Espanjalla (200 000-225 000 paria), Puolalla (60 000-120 000), Suomella (20 000- 30 000), Venäjällä (10 000-100 000) ja Bulgarialla (10 000-100 000 paria).

Suomen lähialueista Ruotsilla on ollut selvästi vahvin kanta 7000 paria. Virossa pesii 5000 -10 000 paria, Latviassa 500 - 2000 paria ja Liettuassa 100- 500 paria. Itämeren ympärysvaltioista maatalousvaltaisessa Tanskassa pesii yllättäen vain 0-1 paria. Tämä johtunee peltosirkun tavasta karttaa mereisiä alueita.

Kannankehitys Suomessa
Peltosirkun levinneisyyshistoria tunnetaan Suomessa puutteellisesti. Ilmeisesti laji on ollut varsin laajalle levinnyt jo vuosisadan alkupuolella. Vaikuttaa ilmeiseltä, että peltosirkku on runsastunut tällä vuosisadalla ainakin Itä- Suomessa, mahdollisesti muuallakin.

Suomessa peltosirkkukannan taantuminen alkoi ilmeisesti vasta 1980-luvun lopussa ja kiihtyi hurjaan vauhtiin 1990 -luvulla. Vuodesta 1978 vuoteen 1998 laji taantui peräti 80 % eli jopa 200 000 parista vain 20 000 -30 000 pariin. Kemin-Tornion seudulla kanta taantui jo aiemmin1970-luvun lopulta 1990- luvun alkuun 5000:sta 400 pariin eli kahdeksaan prosenttiin alkuperäisestä!

Peltosirkku

Kannankehitys muualla Euroopassa
Peltosirkku on ollut ilmeisesti jo vuosisatojen ajan yksi tyypillisimpiä maatalousympäristön lintuja monissa Euroopan maissa. Euroopan maista ainakin Latviassa laji runsastui 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Muualta Euroopasta ei ole raportoitu vastaavaa. Tsekkoslovakiassa laji oli ilmeisesti 1800-luvun alkupuolella harvinainen, mutta runsastui merkittävästi jo 1800-luvun puolivälissä

1900-luvun loppupuolelta lähtien (laajemmin 1970-luvun alusta lähtien) Euroopan peltosirkkukannat ovat lähteneet voimakkaaseen laskuun. Taantuminen on todettu peräti 17 Euroopan maassa. Samalla ajanjaksolla missään Euroopan maassa ei ole todettu lajin runsastuneen. Joissakin Euroopan maissa, esimerkiksi Tsekissä ja Slovakiassa, laji pesii enää vain muutamissa paikoissa.

Suomen naapurimaista ei 1990-luvun alkuvuosiin mennessä oltu raportoitu lajin taantumista, kuten ei Suomestakaan. Naapurimaistamme ainakin Ruotsissa kanta on kääntynyt selvään laskuun, arvioiden mukaan laji on taantunut noin 80 %, kuten Suomessakin. Ruotsissa pesii nykyään ainoastaan 7000 peltosirkkuparia. Kanta arvioitiin vielä 70-luvulla jopa 50.000 parin suuruiseksi.

Taantumisen syyt
Peltosirkun romahduksen pääsyynä pidetään maatalouden tehostumista ja maaseutuympäristön yksipuolistumista. Torjunta-aineiden ja rikkakasvihävitteiden sekä suurien monotyyppisten viljelmien runsastuminen ovat heikentänet peltosirkun elinmahdollisuuksia. Lisäksi peltojen reuna-alueet ovat pienentyneet ja puiden ja pensaiden lukumäärä peltomaisemassa romahtanut. Myös pesimäaikaisen häirinnän lisääntymisen on esitetty heikentäneen pesimätulosta paikallisesti. Välimeren alueella lammasviljelyn tehostumisen (suuremmat määrät/alue) uskotaan lisäksi aiheuttaneen tuhoja kannalle.

On esitetty, että Ranskassa tapahtunut 50 000 peltosirkun metsästäminen joka syksy voisi olla myös taantumisen syynä. Todennäköisesti tämä on vaikuttanut Ranskan pieneen pesimäkantaan (10 000-23 000 paria), mutta on epätodennäköistä, että tällä olisi ollut vaikutuksia kantaan koko Euroopan mittakaavalla(<0.05% koko syyskauden yksilömäärästä) (peltosirkun metsästys on ollut 1999 lähtien kielletty myös Ranskassa). Ruotsissa 1950-luvulla viljansiementen elohopeapeittaus romahdutti Etelä-Ruotsin kannan väliaikaisesti. Talvehtimisalueiden tapahtumien ja elinympäristömuutosten vaikutuksista kantaan ei ole näyttöä.

Peltosirkun ekologiaa
Peltosirkku käyttää ravinnokseen ilmeisesti pääosin selkärangattomia eläimiä mm. matoja, toukkia, kovakuoriaisia ja hämähäkkejä, mutta lisäksi ainakin heinäkasvien siemeniä.

Peltosirkku on pääosin monogaminen eli yksiavioinen laji. Ruotsista tunnetaan myös joitakin moniavioisuustapauksia. Muninta tapahtuu pääosin toukokuun lopun ja juhannuksen välisenä aikana. Koiraat valtaavat reviirejä jo toukokuun alkupuolelta lähtien. Pesä sijaitsee yleensä maassa, usein viljapellossa, mutta voi sijaita myös puutarhoissa, pensaissakin.

Peltosirkun pesyekoko on keskimäärin 4.9 munaa, maksimi 7.Haudonta kestää 11-12 vuorokautta ja poikaset lähtevät pesästä 10-13 vuorokauden ikäisinä. Poikaset itsenäistyvät 3-5 vuorokauden kuluttua pesästälähdön jälkeen. Ne saavuttavat sukukypsyyden heti ensimmäisenä aikuiskesänään. Peltosirkun reviirikoko on suhteellisen pieni. Hyvillä seuduilla muutaman hehtaarin alueella on todettu jopa yli kymmenen pesivää paria.

Elinympäristö
Peltosirkku suosii monipuolista maatalousympäristöä, jossa viljeltävien viljalajien lukumäärä on suuri ja myös peltoalueen pinta-ala riittävän suuri - pieniltä peltolaikuilta peltosirkku puuttuu. Mielielinympäristöä ovat pienten pensas- ja metsäsaarekkeiden ja ojien sekä tienvarren puukujien pilkkomat peltoalueet eli perinteisen kaltainen maatalousympäristö. Ainakin Pohjois- Suomessa ja Ruotsissa lajia tavataan pesivänä myös hakkuuaukeilla. Valtaosa kannastamme suosii kuitenkin peltoalueita.

Muutto
Peltosirkku on Saharan ylittävä muuttolintu, joka talvehtii keskisessä Afrikassa; Guineassa, Norsunluurannikolla, Nigeriassa ja idässä aina Etiopian ylängöille saakka. Peltosirkun saapuvat Suomeen pääosin toukokuun alkupuoliskolla. Syysmuutto alkaa aikaisin jo elokuussa, viimeiset muuttajat poistuvat syyskuun alkupuoliskolla. Suomen myöhäisin peltosirkku on tavattu 29.10.1974 Luvian Säpissä ja aikaisin 12.4.1991 Vehkalahden Tompurinmäeltä.

Peltosirkun suojelu
Peltosirkkukantaa vähentää ja uhkaa erityisesti maatalouden tehostuminen, peltoalueiden yksipuolistuminen ja sopivien puu- ja pensasryhmien väheneminen. Maatalouden tehostuminen voi edelleen pahentaa peltosirkun tilannetta.

Peltosirkku on luokiteltu uudessa uhanalaisuustarkastelussa vaarantuneeksi. Se on mainittu lintudirektiivin liitteessä I, erityissuojeltavana lajina ja sen Euroopan uhanalaisuusstatus on SPEC 2, vaarantunut - mittavasti vähentynyt.

Peltosirkun suojelemiseksi ei ole tehty Suomessa suoria toimenpiteitä. Yleinen tehomaatalouden kuihduttavista vaikutuksista tiedottaminen ja luomuviljelyn suosiminen ja perinnebiotooppien vaaliminen voidaan katsoa olevan myös peltosirkun suojelua.

Peltosirkku

Peltosirkun tunnistaminen
Peltosirkku on reviirillään näkyvä lintu. Sen löytää useimmiten laulamasta pensaan tai puun latvasta tai sähköjohdolta. Poikasaikana yksilöt ovat selvästi huomaamattomampia.

Ulkonäöltään peltosirkku muistuttaa lähinnä muista suomalaisista linnuista keltasirkkua. Se on kuitenkin helppo erottaa keltasirkusta vihertävän päänsä, keltaisen silmärenkaan ja ruosteenpunertavan vatsapuolensa ansiosta.

Peltosirkun laulu on hieno surumielinen säe tsii-tsii-tsii-tsii - tsy-tsy-tsy- tsy. Laulu muistuttaa aika tavalla keltasirkun laulua, mutta on soinnikkaampi ja pienellä harjoittelulla helppo tuntea.