|
|
|
 In English På svenska
BirdLife Suomi ry |
BirdLife Suomen ruisrääkkäprojekti
BirdLife Suomi on kiinnittänyt erityistä huomiota ruisrääkän elinolosuhteiden
parantamiseen. Vaikka varsinainen ruisrääkkäprojekti on jo ohitse, pyrimme
edelleen vaikuttamaan ruisrääkän ja muiden maatalousympäristön lintujen
hyvinvointin muun muassa viljelijöitä valistamalla ja vaikuttamalla
maatalouspolitiikkaan.
Ruisrääkkä on taantui Suomessa ja lähes koko Euroopassa merkittävästi 1900-luvun alkuvuosikymmenistä lähtien. 1900-luvun alkuvuosikymmenininä se kuului maatalousympäristömme tyyppilintuihin ja oli kaikille maaseudun asukkaille tuttu. Maamme pesimäkanta käsitti tuolloin useita kymmeniätuhansia pareja. Ruisrääkkäkantamme taantui voimakkaasti 30- ja 40-luvuilla. Kanta oli pienimmillään 50-luvulla ja elpyi hieman jo 60-luvulla. Kanta pysyi hyvin pienenä aina 80-luvun alkuun saakka, jonka jälkeen määrät ovat olleet hienoisessa kasvussa. Ruisrääkän pesimäkannaksi arvioitiin 90-luvun lopulla keskimäärin 600 paria. Myös ruisrääkän levinneisyysalue on siirtynyt vuosisadassa lähes parisataa kilometriä etelämmäksi. Ruisräkkäkantamme lähti hieman ennen vuosituhanen vaihdetta huomattavaan kasvuun. Kasvu on pääosin seurausta Suomen itä- ja eteläpuolella tapahtuneista maankäytön muutoksista. Ruisrääkkä elelee Suomessa aivan levinneisyytensä äärirajoilla, minkä vuoksi naapurimaissamme tapahtuneet muutokset heijastuvat omaan kantaamme. Itä- Euroopassa maatalousmaata on poistunut runsaasti pois viljelyksestä lisäten ruisrääkälle sopivien elinympäristöjen määrää. Ruisrääkkäpopulaatiot ovat kasvaneet ja niiltä on riittänyt yksilöitä (immigrantteja) myös Suomen pesimäpopulaatioon. Itä-Euroopan ruisrääkkäpopulaatioiden tulevaisuutta ei ole kuitenkaan turvattu. Tehomaatalous valtaa yhä enemmän alaa ja viljelystä poistuneet peltoalueet pensoittuvat parissa vuosikymmenessä. Saattaa siis olla, että ruisrääkkakannan hyvä kehitys on väliaikaista. Toivotaan kuitenkin, että saamme tulevaisuudessa nauttia ruislinnun laulusta kesäyössä vähintään yhtä usein kuin tänä päivänä voimme. BirdLife Suomi kartoitti ruisrääkän esiintymistä vuosina 1999 ja 2000. Vuosina 2001 ja 2002 selvitettiin radiolähettimin rääkkien elintapoja Kymenlaaksossa.
BirdLife Suomen Ruisrääkän Suojeluprojektin ensimmäinen vuosi sujui todella hienosti, sillä ruisrääkällä oli esiintymisessään huippuvuosi. Lintuharrastajat keräsivät reviiritietoja peltoaukeita kierrellen, ja rengastajat rikkoivat entisiä ennätyksiä. Lukuisissa paikallislehdissä julkaistiin rääkkää koskevia artikkeleja. Maanviljelijöitä tiedotettiin ruisrääkälle suotuisista niittotavoista Maaseudun Tulevaisuudessa sekä paikallislehdissä. Tämä lajin suojelun kannalta varsin keskeinen ryhmä piti keskeltä reunoille niittämistä hieman hankalampana kuin perinteistä tapaa, mutta aivan mahdollisena toteuttaa. Jos edes osa viljelijöistä ottaa rääkän huomioon peltotöissään, säästyy monen poikasen henki. Yli 2600 rääkkää!! Suomesta tuli tietoon muhkeat 2621 reviiriä. Eniten rääkkiä löytyi Pohjois- Karjalasta 540, Kymenlaaksosta 381 ja Etelä-Karjalasta 309. Nämä alueet ovat totutusti hyviä rääkkäalueita, mutta kesällä -99 löytyi suuria määriä myös Keski-Suomesta, Päijät-Hämeestä ja Pirkanmaalta. Yli sata koirasta kuultiin myös Etelä- ja Pohjois-Savossa. Rääkkiä riitti myös varsin pohjoiseen, sillä Pohjois-Pohjanmaalla kuultiin 45 ja Kainuussa 10 narisijaa. Suomen esiintyminen oli selkeä jatke Venäjän Aunuksen rääkkämassoille. Sielläkin reviirimäärä, 819, oli moninkertainen normaalivuoteen verrattuna. Myös Karjalan Kannaksella oli erittäin hyvä rääkkäkesä. Sieltä suunnalta puolestaan riitti natisijoita eteläiseen Suomeen. Ahvenanmaalle asti päätyi raksuttelemaan 41 koirasta.
Kevään ensimmäinen rääkkä löytyi 10.5. Ahvenanmaan Lågskäriltä. Kuun puolivälissä oli muutama koiras saapunut myös mantereelle. Tämän jälkeen uusia reviirejä löytyi harvakseltaan. Toukokuun lopulla alkoi löytyä jo monen koiraan keskittymiä. Kesäkuussa kuultiin joka yö runsaasti uusia raksuttajia jopa useiden koiraiden ryhminä. Kesäkuun vaihteen jälkeen reviirejä löytyi vähemmän, mutta heinäkuun 10. päivän tienoilla uusia löytyi vielä mukavasti. Kesä-heinäkuun vaihteessa peltotyöt saavat rääkät liikkeelle, mutta osa koiraista siirtyy ilman näkyvää syytäkin uusille pelloille hyvinkin kauas entisiltä sijoiltaan. Elokuussa oli vielä muutama yksilö äänessä. Viimeinen ääntelyhavainto oli poikkeuksellisen myöhäinen; Anjalankosken Muhniemellä raksutti vielä 5.9. yksi koiras. Ennätyskesän jälkeen nähtiin useita rääkkiä myös syksyllä. Syyskuussa nähtiin kolme yksilöä ja vuoden viimeinen havaittiin 7.10. Hangon Lintuasemalla. Varmistettuja pesintöjä Kesältä -99 Suomesta löydettiin peräti viisi ruisrääkän pesintää. Pesintöjen lisäksi muutamilla reviireillä nähtiin naarasyksilö, ja joidenkin koiraiden käyttäytyminen reviirillä viittasi vahvasti pesintään. Ruisrääkän pesintä on erittäin vaikea varmistaa lajin piilottelevien elintapojen vuoksi. Jo linnun näkeminen on suhteellisen vaikeata saatikka pesän löytäminen. Yleensä ruisrääkän oleskelun paljastaa vain yössä kuuluva "reep-reeep" -ääni. Pesintöjen varmistaminen on siis hyvin hankalaa, eikä varmistettuja pesintöjä tehdä läheskään joka vuosi. Viime vuoden viisi pesintää onkin erittäin suuri määrä.
Kirjattujen ääntelybiotooppien mukaisesti suurin osa koiraista raksutti heinäpelloilla ja kesantopelloilla. Varsin moni koiras valitsi elinalueekseen myös rantaluhdan. Erilaisia ääntelybiotooppeja ilmoitettiin 16. Rääkkiä löytyi mm. taimikoista, pensaikoista ja jopa hakkuuaukealta. Lisäksi muutamat rohkeat kaverit tallustivat maalaistalojen pihamailla. Ruisrääkkä ei siis ole ruispeltojen lintu. Valtaosa koiraista raksuttaa vallan toisenlaisessa ympäristössä kuin nimen perusteella voisi kuvitella. Onneksi laji käyttää myös muita kuin ruispeltoja, sillä nykyään rukiin viljelypinta-ala on varsin pieni. Rengastuksissa ennätysvuosi Kesän aikana kaikkiaan 145 koirasta sai renkaan koipeensa. Ennen kesää 1999 Suomessa oli rengastettu yhteensä noin 800 rääkkää. Tämänkin tiedon valossa kesän 1999 määrä on todella upea. Mitä rääkkäpyynneillä saavutettiin? Yksi rengastuksen tavoitteista on koiraiden pesimäaikaisten siirtymien toteaminen. Kesällä -99 saatiin viisi kontrollia ja yksi löytö. Siirtymät olivat 3km, 4km ja 1km sekä kaksi parinsadan metrin siirtymää. Mainittakoon, että Suomen pisin pesimäaikainen siirtymä todettiin vuonna 1994, jolloin rääkkäkoiras lensi Ikaalisista Sieviin. Matkaa kertyi 233km (!) ja vain 8 vrk:n aikana. Muualla Euroopassa on myös todettu useiden satojen kilometrien siirtymiä.
Rääkät vuonna 2000 - Kaikkien aikojen rääkkäkesä
Ruisrääkkien muutto käynnistyi vuonna 2000 hieman myöhemmin kuin edellisenä keväänä. Ensimmäiset koiraat kuultiin toukokuun puolivälissä ja rääkän ydinalueella Kymenlaaksossa vasta 19.5. Toukokuun loppuun mennessä Kymenlaaksoon oli ehtinyt jo 85 rääkkää ja Pirkanmaalle 90. Toukokuun aikana rääkkiä ehti muuttaa varsin pohjoiseen, sillä Pohjois-Pohjanmaan pinnarallissa kuultiin 27. - 28.5. jo useita rääkkiä. Kesällä 2000 ruisrääkkiä löytyi Suomesta enemmän kuin vuosikymmeniin: reviirimäärä nousi lähes 7000:een! Eniten reviirejä löytyi Kymenlaaksosta ja Pohjois-Karjalasta. Yli 500 koirasta kuultiin edellisten paikallisyhdistysten lisäksi Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Mielenkiintoisia reviirihavaintoja olivat Valassaarilla tehty alueen kautta aikojen 3. havainto ruisrääkästä 17. - 25.6. sekä Lapissa Pellon Turtolassa 11.7. kuultu koiras. Vuoden 2000 Ruisrääkkäreviirit paikallisyhdistyksittäin
Useita pesintöjä tuli tietoon Ennätyksellinen kesä toi lintuharrastajien tietoon myös ilahduttavasti useita pesintöjä. Ahvenanmaalta löytyi seuraavat kaksi pesintää: Kökarissa havaittiin 26.7. aikuisen linnun seurassa 6 poikasta ja Finströmin Stålsbystä löytyi 10- munainen pesä. Viimeksi mainitun pesän tuntumassa näkyi kaksi aikuista lintua, joista toinen valitettavasti kuoli niiton yhteydessä. Kymenlaakson Anjalankoskella maanviljelijä näki traktorin päältä niiton yhteydessä 5 rääkän poikasta. Lounais-Hämeessä Forssan Vieremässä varmistettiin yksi pesintä, joka tuotti 3 poikasta ja Keski-Suomessa nähtiin 6 poikasta kaurapellossa. Pohjois-Savosta ilmoitettiin yksi pesintä, joka tuhoutui 9.7. heinänkorjuun yhteydessä: paikalla nähtiin myös kaksi aikuista yksilöä. Kainuussa havaittiin yhteensä kolme poikuetta, joista yhden poikasten nähtiin kiipeilevän laitumella lehmien selässä! Lisäksi pesintään viittaava havainto ilmoitettiin Pirkanmaalta Sahalahdesta, jossa nähtiin koiras ja naaras 28.5. Ääntelyhabitaatit kesällä 2000 Koiraiden ääntelyhabitaatteja ilmoitettiin hienosti 993. Ylivoimaisesti suosituin oli edelliskesän tapaan heinäpelto, jonka 424 koirasta oli valinnut ääntelypaikakseen. Kesanto- ja pakettipelloilla äänteli 205 koirasta ja viljapelloillakin 175. Kaikki ilmoitetut ääntelyhabitaatit:
Kesällä 2000 tehtiin myös rengastuksissa kaikkien aikojen ennätys: 252 rääkkää sai renkaan koipeensa, ja entinen kesän 1999 ennätys 146 rengastusta ylitettiin komeasti. Rengastussummaan tarvittiin 21 rengastajan työpanos sekä lukuisia valvottuja öitä. Kesän upein juttu oli Jukka-Pekka Taivalmäen Kauhajoella rengastama rääkän maastopoikanen. Kyseessä oli Suomen kaikkien aikojen 6. lajin poikasrengastus. Muut rengastukset koskivat reviiriään puolustaneita koiraita. Kesällä 1999 rengastetuista koiraista neljä saatiin kiinni kesällä 2000. Vantaalla 24.5.1999 rengastettu koiras löytyi Anjalankosken Enäjärveltä 140 kilometrin päästä rengastuspaikasta 7.6.2000. Anjalankosken Ruotilassa 11.6.1999 rengastettu koiras puolestaan kontrolloitiin 21.7.2000 saman kunnan Sulennossa 22 kilometrin päässä rengastuspaikasta. Viljakkalassa 25.6.99 rengastettu koiras pyydystettiin 12.6.2000 Hämeenkyröstä neljä kilometriä rengastuspaikasta ja 9.7.1999 Äänekoskella rengastettu rääkkäkoiras löytyi kilometrin päästä rengastuspaikalta 23.6.2000. Edellisten löytöjen lisäksi siirtymiä havaittiin useita muutamista sadoista metreistä muutamiin kilometreihin. Syyshavaintoja vuonna 2000 Syyshavaintoja kertyi aikavälillä 10.9. - 5.10. ainakin 12 yksilöstä. Suurin osa havainnoista koski lintuharrastajien esiin komppaamia lintuja. Viimein lintutiedotukseen ilmoitettu havainto oli 5.10. Kokkolan Harrinniemessä ruovikon reunasta lentoon lähtenyt rääkkä.
Rääkät saapuivat keväällä 2001 varhain. Ensimmäinen koiras kuultiin Vehkalahden Kirkkojärvellä jo 29. huhtikuuta. Toukokuun alkupuoliskolla raksutusta kuultiin monella taholla, ja kuun lopulla hyvän rääkkäkesän merkit olivat selvästi havaittavissa. Ennätyskesänä 2000 rääkät esiintyivät tasaisen runsaina, mutta kesällä 2001 joillakin alueilla koiraita kuultiin jopa edelliskesää runsaammin toisten aluiden määrän puolittuessa. Myös lähekkäisten kuntien määrissä oli huomattavaa vaihtelua. Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa rääkkiä kuultiin lähes ennätyskesän malliin, mutta esimerkiksi Keski-Suomessa jäätiin edellisestä kesästä selvästi. Koko maan reviirimäärä ei yltänyt edellisen kesän tasolle, mutta kyseessä oli kuitenkin toiseksi paras esiintyminen vuosikymmeniin. Radiolähetinseurantaa Kesällä 2001 aloitettiin ruisrääkän radiolähetinseuranta. Radiolähettimien avulla voidaan seurata koiraan liikkeitä sekä saada tietoa ruisrääkän pesinnästä, reviirin koosta ja habitaatin valinnasta. Kymenlaaksossa, Anjalankoskella aloitettiin ruisrääkän radiolähetinseuranta neljällä lähettimellä. Pieni, muutaman gramman painoinen lähetin kiinnitettiin liimaamalla koiraiden selkään. Anjalankosken Hirvelässä Eekaksi ristitty lähetinkoiras sai itselleen naaraan ja poistui melko pian pariutumisen jälkeen vastaanottimen kantaman ulkopuolelle uusia naaraita houkuttelemaan.
Rengastukset 2001 Koiraita saatiin rengastettua hieman alle 200 yksilön. Huomattava osa koiraista pyydystettiin haavilla ja kerran onnistui myös käsinpyynti! Vuonna 2000 rengastetuista yli 250 koiraasta ei saatu kesän mittaan kiinni ainuttakaan, mikä kertoo omaa kieltään lajin kotipaikkauskollisuudesta. Kesän jännittävin kontrolli saatiin heti maastokauden alussa, kun 26.5. Nuijamaalla rengastettu koiras päätyi haaviin 7.6. Anjalankoskella. Kyseessä ei ollut peltotöistä johtunut siirtymä. Rengastusmäärään nähden lyhyitä siirtymiä havaittiin edelliseen kesään verrattuna vähän, ja täsmälleen samassa pisteessä saattoi raksuttaa kesän mittaan kolmekin eri koirasta. Anjalankoskella otettiin rengastuksen yhteydessä höyhennäytteet 30 koiraalta Zurichissa tehtäviä DNA- ja raskasmetallitutkimuksia varten. Ei niin hyvää rääkkäkesää, ettei huonoja uutisia tulisi tietoon. Poikasia päätyi jälleen niittokoneen teriin. Lajin suojelemiseksi tulee niitto, ainakin niillä pelloilla joilla koiraan ääntelyä on kuultu, aloittaa keskeltä reunoille edeten, jotta rääkät ehtisivät turvaan. Vaihtoehtoisesti voidaan niittää pienempi ala kerrallaan. Kesantopeltojen niitto tulisi tehdä erityisen hellävaraisesti ja siirtää mahdollisimman myöhäiseen ajankohtaan. Puinnissa rääkät selviävät parhaiten, jos sänki jätetään riittävän pitkäksi. Koska rääkkä tekee kaksi poikuetta, saattaa vielä elokuussakin olla maastossa pieniä poikasia. Anjalankoskelta löytyi syksyn puinnissa vielä 19.8. kolme pikkulinnun kokoista, mustaa poikasta. Yllättävän paljon syyshavaintoja Syksyllä 2001 kertyi rääkästä huomattavan runsaasti syyshavaintoja. Syyskuussa löytyi sänkipelloilta ja rikkaruohostoista peräti 15 yksilöä ja lokakuussakin vielä kolme. Vuoden viimeinen rääkkä ilmoitettiin havaitun niinkin myöhään kuin 19.10. Korppoon Österskärillä, jossa se piilotteli pienessä heinätuppaassa.
Rääkkävuosi 2002 jälleen erinomainen
Ruisrääkkä Toni palasi kotipellolleen
Ruisrääkkien paluu runsaslukuisena Suomen pesimälinnustoon jatkui myös vuonna 2002. Kesäkuun alkuun mennessä jo tuhansia rääkkiä oli saapunut Suomeen. Perinteisesti vahvoilla ruisrääkkäalueilla Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa havaittiin viime vuosille tyypillisiä useiden koiraiden keskittymiä. Monin paikoin lintuharrastajat kertoivat, että rääkkiä raksuttaa "melkein joka pellolla". BirdLife Suomen ruisrääkkäprojektin vetäjä Petri Parkko sai kaksi kontrollia aiemmin rengastamistaan linnuista. Molemmat linnut olivat palanneet edelliskesäiselle rengastuspaikalle raksuttamaan. Nämä löydöt antavat vahvaa viitettä siitä, että osa ruisrääkkäkoirasta on kotipaikkauskollisia. Tämä on yksi niistä asioista, joita ruisrääkkien rengastuksella on pyritty selvittämään. Toinen tänä keväänä kontrolloiduista ruisrääkistä oli viime kesänä radiolähettimellä varustettu Toni-ruisrääkkä. Toni palasi edelliskesän reviirille ja se kontrolloitiin vuosi ja viisi päivää rengastuksen jälkeen. Savonrannassa rengastettiin valkosiipinen ruisrääkkä Rusrääkkärengastajat Harri ja Markus Miettinen rengastivat 9.6.2002 Savonrannassa ruisrääkkäkoiraan, jolla osa käsisulista ja käsisulkien peitinhöyhenet olivat valkeita. Osittaisalbinismi on ruisrääkällä harvinaista, kuten myös muillakin linnuilla. Ruisrääkkä tuntuu pitkän hiljaiselon jälkeen palanneen vakituiseen pesimälinnustoomme. Jo pienillä viljelytapojen muutoksilla voidaan auttaa lajia selviytymään ja säilymään linnustossamme myös tulevaisuudessa. Vaikka ruisrääkkiä on viime kesinä raksuttanut "joka pellolla", vaatii laji tulevaisuudessa tarkkaa seurantaa ja tutkimusta sekä ennen kaikkea tiedottamista.
Ilmoita rääkän pesimä- tai poikuehavaintosi!
Tietoja ruisrääkän varmistetuistä pesinnöistä ja poikueista pyydetään
toimittamaan BirdLife Suomen ruisrääkkäprojektin koordinaattorille Petri
Parkolle, joka antaa myös lisätietoa (mm. pyyntiniksejä rengastajille)
tarvittaessa. Yhteystiedot:
Niitä keskeltä reunoille Ruisrääkän ääni on helposti tunnistettava. Piilottelevaa lintua on sitä vastoin hyvin vaikea päästä näkemään. Nykyisin lajin tapaa varmimmin kesanto- ja heinä-, joskus myös viljapellolta. Rääkän pesintä ajoittuu niin, että poikaset ovat juuri niittoaikaan heinikossä ruokailemassa. Aikuiset linnut yleensä ehtivät pois niittokoneiden ja silppurien alta, mutta poikaset jäävät helposti saarroksiin ja silpoutuvat. Jos niittäminen aloitetaankin pellon keskeltä ja edetään reunoille päin, pakenevat poikaset ojiin turvaan. Myös pienemmän alan niittäminen kerrallaan parantaa poikasten mahdollisuuksia. Näistä toimista aiheutuu hieman ylimääräistä vaivaa, mutta on huomattava että yhden tilan pelloilla tuskin raksuttaa enempää kuin yksi koiras. Jo kyseisen lohkon niittäminen keskeltä reunoille auttaa. Peltojen reunojen hoidolla on monille peltolinnuillemme, ruisrääkkä mukaan lukien, suuri merkitys. Erilaiset suojakaistat antavat hyvän ruokailu- ja suojapaikan linnuille. Ojien varsiin jätetyt pensaat ovat myöskin rääkän mieleen. Maanviljelijäväestö on kuitenkin avainasemassa rääkän elinmahdollisuuksien parantamisessa. Jo pienin muutoksin voidaan siis helpottaa tämän suomalaiseen kesäyöhön erottamattomasti kuuluvan linnun elämää. Näin myös lapsemme saavat vielä 2000-luvullakin kuunnella ruislinnun narinaa kesäyössä.
Kirjallisuutta ruisrääkästä:
|
Vuoden 1999 Ruisrääkkäreviirit paikallisyhdistyksittäin
Habitaatin valinnasta
Rääkkien perheonni kukoisti monella taholla. Ilmeisesti naaraita saapui maahamme
tavallista runsaammin. Lintuharrastajien tietoon tuli munapesät Juukasta ja
Valkeakoskelta. Monella reviirillä havaittiin lisäksi naarasyksilö, ja joitakin
poikueita nähtiin peltotöiden yhteydessä.
