Kaulushaikaran ohella lintuharrastajat keräsivät pesimätietoja myös ruskosuohaukasta. Kaulushaikaran lailla ruskosuohaukkakin vaatii pesimiseen yleensä laajoja ruovikoita. Lajit pesivät usein samalla kosteikolla.

Ruskosuohaukka on linnustonseurantojen mukaan runsastunut selvästi Suomessa 1970 -luvulta alkaen. Laji on petolinnuista näkyvimpiä ja siten sopii erinomaisesti lintuharrastajavoimin seurattavaksi lajiksi. Kesän 2005 seurannat kattoivatkin 70-80 % lajin potentiaalisista pesimäkosteikoista. Pesimätiedoista erotettiin varma ja mahdollinen pesintä tai reviiri.

Ruskosuohaukkoja on 700-800 paria

Sadat harrastajat eri puolella Suomea löysivät kesän 2005 aikana 688 ruskosuohaukan reviiriä. Kaikkia potentiaalisia alueita ei kuitenkaan inventoitu ja useiden yhdistyksien alueilla ruskosuohaukan kanta arvioitiin mm. aikaisempien inventointitietojen perusteella havaittua suuremmaksi. Varovaisimman tulkinnan mukaan ruskosuohaukkareviirejä oli vuonna 2005 koko Suomessa 750. Koska osa reviireistä on ollut vain toisen sukupuolen asuttamia ja mahdollisesti osa havaituista linnuista ei ollut sukukypsiä, on uusi kannanarvio 700–800 asuttua reviiriä. Pesintöjä vahvistettiin 319.

Ruskosuohaukka on runsastunut viime vuosikymmeninä. Ruskosuohaukan runsastuminen on tapahtunut sisämaassa, erityisesti maan keskiosissa. Etelä-Suomen merenlahdilta laji on monin paikoin kuitenkin hävinnyt tai häviämässä. Kesän 2005 kartoituksissa eniten reviirejä löytyi Pohjois-Pohjanmaalta (75), Pohjois-Karjalasta (60) ja Päijät-Hämeestä (58). 1980-luvun vahvin ruskosuohaukan pesimäalue Satakunta on listassa Pirkanmaan (54) jälkeen vasta viidentenä (53), vaikka kanta on vahvistunut Porin seudullakin. Lapissa ja Kainuussa oli ainakin yksi pesivä pari.

Löydettyjen reviirien (688) ja vahvistettujen pesintöjen (319) alueellinen jakautuminen näkyy oheisesta taulukosta.