Haarahaukka
Haarahaukoista pääosa nähdään kevätmuuttoaikaan, eikä näiden lintujen pesimäalueista ole varmuutta. Viime vuosina on Suomesta löytynyt joitakin uusia reviirejäkin. Esimerkiksi vuonna 2006 lintuyhdistyksillä oli tietoja kymmenestä haarahaukkareviiristä. Muuttajamääriin verrattuna pesimäkantamme on pieni. Haarahaukkojen yksilömäärät ovat kasvaneet tasaisesti aina 1980-luvulta saakka. Osin kasvun selittää muutonseurannan tehostuminen rannikkoseudulla, mutta on selvää, että myös yksilömäärät ovat kasvaneet koko 1990-luvun ajan. Tällä vuosituhannella haarahaukkamäärä vaikuttaisi tasaantuneen. [kuva]

Muuttohaukka
Muuttohaukan aineisto koostuu muutonaikaisista havainnoista. Yksilömäärät pysyivät samalla tasolla läpi 1980-luvun, mutta 1990-luvulla ne kasvoivat nopeasti noin seitsemänkertaisiksi ja ovat edelleen kaksinkertaisuneet 2000- luvun aikana. Kasvu vastaa erikoisprojektissa todettua pesimäkantamme kasvua. Osa muuttajista on peräisin Kuolan niemimaalta ja Venäjän Karjalasta. [kuva]

Viiriäinen
Yölaulajien kuunteluaktiivisuudessa ei ole tapahtunut niin suuria muutoksia, etteikö viiriäisen trendi kävisi aineistosta luotettavasti ilmi: 1980-luvun loppupuoleen verrattuna havaitut yksilömäärät ovat nykyään moninkertaisia. Toistaiseksi vuoden 2000 ennätysesiintyminen on poikkeus, vaikka tämänkin jälkeen on ollut hyviä viiriäisvuosia. Näin suuri ja säännöllinen esiintyminen viittaa vahvasti siihen, että useita viiriäispareja pesii maassamme vuosittain, joskaan varmoja pesälöytöjä ei viime vuosikymmeniltä tunneta. [kuva]

Valkoselkätikka
Valkoselkätikka runsastui ympärivuotisen aineistomme perusteella 1990-luvun alussa, ja vuosikymmenen loppupuolella kanta pysyi samansuuruisena. Erityisesti syksyn 1993 suurvaellus näkyy esiintymiskuvassa. Hajahavaintoaineisto osoittaa kannan kasvaneen 2000-luvulla, mikä vastaa myös lajin erikoisseurannassa todettua positiivista trendiä. [kuva]

Pikkutikka
Pikkutikka on hankala seurattava, koska soidinaktiivisuus vaihtelee mm. kevään edistymisen ja sääolojen mukaan. Havaintomääriin vaikuttavat jossakin määrin myös epäsäännöllisin väliajoin toistuvat vaellukset idästä. Yksilömäärissä ei juuri todettu muutoksei 1980 ja 1990-luvuilla, lukuun ottamatta vuosia 1993- 1994, jolloin pikkutikka oli BirdLife Suomen erikoisprojektin kohteena. 2000- luvulla pikkutikkakantamme näyttäisi olleen kasvussa. [kuva]

Turturikyyhky
Turturikyyhkyhavaintojen kokonaismäärä pysyi varsin tasaisena vuodesta toiseen 1990-luvun alkupuolelle saakka. Tämän jälkeen kanta on taantunut jyrkästi. Huippuvuonna 1989 nähtiin kymmenkertainen määrä turturikyyhkyjä vuoteen 2006 verrattuna. Turturikyyhkyhavaintojen määrän lasku ja pesimäkantamme pieneneminen selittyy Euroopan kokonaiskannan huomattavalla laskulla. Turturikyyhky on pesinyt maassamme levinneisyytensä pohjoisrajoilla, säännöllisimmin Kaakkois- Suomessa. [kuva]

Rastaskerttunen
Rastaskerttunen runsastui Suomessa nopeasti ja levittäytyi sisämaahan 1980- luvulla. 1990-luvun alkupuolella kanta vakiintui, kunnes se taas 1990-luvun lopussa alkoi uudelleen voimistua. 2000-luvulla kanta on vakiintunut. [kuva]

Nokkavarpunen
Nokkavarpusista pääosa havaitaan talvikaudella ja muuttoaikaan, koska pesimäaikaan laji on hyvin piilotteleva. Huomattava pääosa havainnoista koskenee omaa, osittain muuttavaa kantaamme. Nokkavarpunen oli ennen 1980-lukua huomattavasti harvalukuisempi kuin parin viime vuosikymmenen aikana, ja 2000- luvun alussa vuosittaiset havaintomäärät olivat noin kolminkertaisia 1990-luvun vaihteeseen verrattuna. Silloin nokkavarpushavaintojen määrä oli suurimmillaan. 2000-luvulla kanta vaikuttaisi jopa pienentyneen. [kuva]

Tunturikiuru
Tunturikiuruja pesi Suomen Lapissa hyvin runsaasti 1900-luvun alkupuoliskolla. Tällöin maamme pesimäkanta on ollut vähintään kymmeniätuhansia pareja. Lajin taantuma alkoi ilmeisesti jo viime vuosisadan alkupuoliskolla, mutta saavutti hälyttävät mittasuhteet 1970-luvulla. Lajin pesintä varmistettiin edellisen kerran vuonna 2001. Tätä edellinen varmistettu pesintä olikin yli kahdenkymmenen vuoden takaa 1970-luvulta. Tunturikiurun taantuma hakee pesimälinnustostamme vertaistaan. Tunturikiurun muutonaikaiset yksilömäärät ovat viime aikoina olleet kasvussa. Erityisen paljon tunturikuiruja havaittiin vuonna 2004. Toivottavasti tämä näkyy myös lisääntyneinä pesintöinä. [kuva]