Suomessa pesii kolme pääskylajia, joiden kaikkien tunteminen auttaa myös törmäpääskyn tunnistamisessa. Törmäpääsky Riparia riparia on lajeista pienin (13 cm). Sen selkäpuoli on ruskeasävyinen ja siivet sekä pyrstö selvästi yleisväritystä tummemmat. Vatsapuoli on hyvin vaalea, joten ruskea rintavyö erottuu yleensä hyvin. Lennossa laji näyttää varsin lyhytpyrstöiseltä ja muutenkin töpäkältä, mutta erottaminen muista pääskyistä voi vaatia kokemusta.

Räystäspääsky (14 cm) on selkäpuoleltaan sinisen metallinhohtoinen. Paras tuntomerkki on yläperän laaja vitivalkoinen alue. Vatsapuoli on hyvin vaalea, ja se näyttääkin käytännössä usein valkoiselta. Haarapääskyllä (19-20 cm) on nimensä mukaisesti pitkä haarapyrstö. Selkäpuoli on metallinhohtoisen sinimusta, kurkku ja otsa ovat punaruskeita ja vatsapuoli vaalea.

Törmäpääskyn äänimaailma koostuu erilaisista rahisevista äänistä: ”Laulu on rahistelevaa kutsuäänten toistelua sarjoina. Tavallisin ääni on soinniton, hyvin karhea ”sorasointinen” rahina tshrtshr. Varoitusääni räystäspääskymäinen mutta matalampi ja sorahtavampi, loppua kohden laskeva tsii-er” (Laine 2004).
 

• Kuuntele törmäpääskyn rahisevaa ääntä (mp3-tiedosto, 318 kt, copyright Tero Linjama; taustalla muita lintuja)

• Satakunnan Linnut-lehdessä ilmestynyt pääskyjen tunnistamista koskevaa artikkeli (Santtu Ahlman)

Törmäpääskyn asutun kolon alareuna kuluu käytössä. Oheisessa kuvassa on punaisella ympyröity varmasti asutut kolot ja sinisellä asumattomat (vanhat tai kesken jääneet). Kuvakulmasta johtuen kaikkien kolojen statusta ei pysty arvioimaan, mutta seinämän kolot ovat suurelta osin asuttuja.

Törmäpääsky (Riparia riparia) kuuluu pääskyjen (Hirundinidae) heimoon. Siltä on kuvattu viisi alalajia, joista Pohjois-Amerikan, Euroopan ja Lähi-idän linnut ovat nimialalajia (R. r. riparia). Kaakkois-Kazakstanissa on oma alalajinsa (R. r. innominata) ja Aasiassa Baikaljärveltä Mongoliaan ja Japaniin kulkevalla vyöhykkeellä omansa (R. r. ijimae). Lisäksi Egyptissä (R. r. shelleyi) ja Israelissa (R. r. eilata) on eri alalajit. Jälkimmäisen pesimäseutua ei kuitenkaan tunneta – Israelin havainnot koskevat läpimuuttavia lintuja.

Suomessa törmäpääsky esiintyy etelärannikolta maamme pohjoisimpiin kolkkiin saakka. Levinneisyys kattaa koko maan myös itä-länsisuunnassa.

Törmäpääsky on Riparia-suvun laajimmalle levittäytynyt edustaja, joka pesii lähes kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla. Maailman 83 pääskylajista vain haarapääskyn levinneisyys on yhtä laaja.

Törmäpääsky pesii lähes kaikkialla Euroopassa, ja levinneisyysalue jatkuu Intian lähiseudun sekä Siperian pohjoislaidan aukkopaikkoja lukuun ottamatta katkeamattomana Japaninmerelle saakka. Levinneisyyden eteläraja kulkee Intian ja Saudi-Arabian pohjoisosien kautta Välimerelle, minkä eteläpuolella lajia tavataan pesivänä vain Afrikan koillisosassa Niilin varrella.

Pohjois-Amerikassa levinneisyys kattaa laajan alueen Alaskasta Hudsoninlahdelle ja edelleen itään Newfoundlandiin. Eteläraja kulkee hieman mutkitellen Sierra Nevadan, New Mexicon ja Appalakkien välimaastossa. Lisäksi Meksikonlahden luoteislaidalla on erillinen populaatio.

Kartassa Suomessa rengastettujen törmäpääskyjen löydöt (lähde: rengastustoimisto/Jari Valkama).

Törmäpääskyjen (Riparia) sukuun kuuluu vain neljä lajia meille tutun törmäpääskyn (R. riparia) lisäksi. Pikkutörmäpääsky (R. paludicola) esiintyy laikuittain Afrikassa Senegalin ja Etiopian välisellä vyöhykkeellä. Etiopiasta jatkuu jokseenkin yhtenäinen levinneisyysalue Etelä-Afrikkaan saakka. Lisäksi Marokossa on pienellä alueella erillinen populaatio. Aasiassa lajin tapaa Pohjois-Intiasta Taiwaniin ja Filippiineille kulkevalla vyöhykkeellä.

Kongontörmäpääsky (R. congica) on nimensä mukaisesti Kongossa esiintyvä laji. Sen levinneisyys kattaa vain hyvin pienen alueen Kongojoen varrella, mutta kanta on silti varsin elinvoimainen.

Aasiantörmäpääsky (R. diluta) pesii melko laajalla alueella Kiinan, Kazakstanin ja Venäjän alueella. Isotörmäpääsky (R. cincta) kuuluu sen sijaan afrikkalaiseen lajistoon. Se pesii lähinnä Päiväntasaajan eteläpuoleisessa Afrikassa.

Törmäpääskyt ovat hyvin seurallisia, ja kolonioissa on myös pesimättömiä lintuja, jotka saattavat vierailla muiden koloissa. Rengastustietojen perusteella maailmalle lähteneet poikaset voivat hakeutua vieraiden yhdyskuntien koloihin, vaikka niissä on toisten pesyeiden poikasia.

Vuosina 2006-2008 törmäpääskyn suurimpiin keväisiin kerääntymiin lukeutuvat Rovaniemen Niskanperän 2 000 lintua 30.5.2006, Kuusamon Vuotunkijärven 1 200 yksilöä 31.5.2007 ja Oulun Pyykösjärven 1 200 yksilöä 18.5.2007. Huippukerääntymät ilmoitetaan vuosittain Pohjois-Suomesta, jossa on myös vahvimmat pesimäkannat.

Kannankehitystä on seurattu tarkemmin joillakin paikkakunnilla. Rauman seudulta (viisi kuntaa) on tuoreita selvityksiä, joiden mukaan törmäpääsky on vähentynyt selkeästi. Alueella on tehty atlaslaskentoja vuosina 1974-1979, 1986-1989 ja 2002-2004. Vankimmallaan pesimäkanta oli 1980-luvulla. Viimeisin tutkimus osoitti, että Rauman pesimäkannat ovat huvenneet olemattomiin. Rauman seudun pesimäkannaksi arvioidaan nykyään 50-100 paria. Vielä 1980-luvulla yksistään alueen elinvoimaisimmassa koloniassa oli yli 170 paria.

• Euroopassa arvioitiin 2000-luvun alussa pesivän 5-10 miljoonaa paria
• Euroopan uhanalaisuus: SPEC 3 – laji ei ole keskittynyt Eurooppaan, mutta suojelutaso on Euroopassa epäsuotuisa kannan viime vuosikymmenien vähenemisen vuoksi
• Kansallinen lainsäädäntö: törmäpääsky on rauhoitettu laji
• Laji ei kuulu maailmanlaajuisesti eikä kansallisesti uhanalaisiin lajeihin

Lähteet

• BirdLife International 2004: Birds in Europe: population estimates, trends and conservation status. – Birdlife Conservation Series No. 12, Cambridge UK.
• del Hoyo, J., Elliott, A., & Christie, D. A. eds. 2004: Handbook of the Birds of the World. Vol. 9. Cotingas to Pipits and Wagtails. Lynx Edicions. Barcelona.
• Hutri, H. ym. 1999: Suomenselän Linnusto. Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry. Lehtimäki.
• Laine, L. J. 2004: Suomalainen Lintuopas. 10. painos. WSOY. Jyväskylä.
• Lehikoinen, E., Gustafsson, E. & muut 2003: Varsinais-Suomen linnut. Turun lintutieteellinen yhdistys r.y. Turku.
• Pöyhönen, M. 1995: Muuttolintujen matkasssa. Otava. Helsinki.
• Sibley, D. 2000: The North American Bird Guide. Pica Press. East Sussex, United Kingdom.
• Turner, A. & Rose, C. 1994: A Handbook to the Swallows and Martins of the World. Christopher Helm. London, United Kingdom.
• Vasko V., Lampolahti, J. & Sundelin, R. 2006: Rauman seudun lintuatlas. Rauman seudun lintuharrastajat r.y. Rauma.
• Väisänen, R. A., Högmander, H., Björklund, H., Hänninen, L., Lammin-Soila, M., Lokki, J., Rauste, V. 2006: Maailman lintujen suomenkieliset nimet. 2., uudistettu painos. BirdLife Suomi. Helsinki.
• Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki.