Tukkasotka
Tukkasotka on Suomessa erittäin uhanalainen. Lajin uhanalaisuuden taustalla on Suomen pesimäkannan voimakas väheneminen. Suomen tukkasotkakanta on vähentynyt 1990-luvun puolivälistä peräti 60 prosenttia, ja väheneminen on voimistunut tällä vuosituhannella. Sen näkee myös lajin uhanalaisuusluokan muutoksista: vielä vuonna 2000 tukkasotka luokiteltiin elinvoimaiseksi, vuonna 2010 vaarantuneeksi ja vuonna 2015 tehdyssä arvioinnissa ensi kertaa erittäin uhanalaiseksi.
Tukkasotkia pesii monenlaisissa vesissä aina uloimmasta saaristosta Lapin perukoille saakka. Se suosii reheviä vesiä, minkä ansiosta parimäärät ovat olleet korkeimmillaan varsinaisilla lintuvesillä ja kosteikoilla.
Tukkasotkakanta on vähentynyt voimakkaasti nimenomaan lintuvesillä. Saaristoalueilla kannan taantuma on ollut lievää. Kannanmuutokset Lapissa tunnetaan huonommin. On kuitenkin ilmeistä, ettei Lapissa ole tapahtunut samanlaista kannan romahdusta kuin etelässä. Kanta voi olla ollut jopa vakaa.
Kosteikkojen tila vähenemisen taustalla
Tukkasotkan taantumisen taustalla on useita tekijöitä, joista BirdLife Suomi pitää tärkeimpänä lintukosteikkojen tilan huononemista tukkasotkan kannalta. Lintukosteikot kasvavat umpeen ja yksipuolistuvat. Pohjaeläimiä ravintonaan käyttävät lajit, joihin tukkasotkakin kuuluu, kärsivät kosteikkoalueiden kalastollisista muutoksista: särkikalat ovat runsastuneet ja kilpailevat ravinnosta tukkasotkan kanssa.
Tukkasotka on Suomessa riistalintulaji. 2000-luvulla vuotuinen metsästyssaalis on Luonnonvarakeskuksen mukaan ollut keskimäärin vähän alle 5 000 yksilöä. BirdLife Suomi ei hyväksy uhanalaisten lajien metsästämistä, vaan pitää nykytilanteessa tukkasotkan metsästyksen kieltämistä välttämättömänä.
Tukkasotkan tilanne Suomessa poikkeaa muun Euroopan tilanteesta. Vuonna 2014 julkistetun EU-maiden lintujen tilaa kuvaavan lintudirektiiviraportin (EIONET-sivu, englanniksi) mukaan tukkasotka on viime aikoina vähentynyt vain kolmessa EU-maassa: Suomessa, Virosssa ja Puolassa, joissa vähentymisen syyt voivat olla samankaltaiset.
On silmäänpistävää, että vaikka tukkasotka on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi, on se vuonna 2015 julkaistuissa uhanalaisarvioinneissa todettu elinvoimaiseksi Norjassa ja Ruotsissa sekä EU:ssa ja Euroopassa. Poikkeava tilanne on vahva viesti siitä, että tukkasotkan vähenemisen syy on Suomessa.
Suomella erityisvastuu
Muutaman vuoden takaisen arvion mukaan Suomessa pesii noin 40 000–60 000 tukkasotkaparia. Nykykanta on todennäköisesti tätä jonkin verran pienempi. Suomella on tukkasotkan suhteen erityisvastuu EU:ssa, sillä peräti 21 prosenttia EU-maissa pesivistä tukkasotkista pesii Suomessa (Euroopan tukkasotkista noin 8 %).
Vaikka tukkasotkan pesimäkanta on vähentynyt, Suomessa talvehtivien tukkasotkien määrä on viime vuosikymmeninä huomattavasti kasvanut. Talvehtiminen keskittyy Ahvenanmaalle, missä on nähty jopa lähes 20 000 yksilön talviparvia. Talvehtimisen lisääntyminen johtuu ilmastonmuutoksesta. Myös linnustonsuojelua on talvehtijamäärien vuoksi tehostettava ja Suomen laajennettava suojelualueverkostoaan. Pienehkökin öljypäästö tuhansien tukkasotkien talvehtimispaikalla voi vaikuttaa populaatioon voimakkaasti. Kansainvälinen erityisvastuu tukkasotkasta on entisestään kasvanut.
Lisätietoja: