BirdLife Suomi - Uhanalaiset linnut

Joulukuussa 2010 julkaistiin Suomen eliölajien uusi uhanalaisuusarvio. Uhanalaisten lintulajien lukumäärä kasvoi huomattavasti edellisestä, vuonna 2000 tehdystä, arvioinnista. Ennen uhanalaisia lintulajeja oli 35, nyt peräti 59.

BirdLife pitää uhanalaisten lintulajien määrän kasvua osoituksena siitä, että Suomi epäonnistui tavoitteessaan pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2010 mennessä. Lintujen uhanalaistumiskehityksen pysäyttämiseksi on tehtävä enemmän.

Jokaisen lintuharrastajan on syytä tutustua uuteen uhanalaislistaan. Nyt on joukko uusia lajeja, joiden esiintymiseen kannattaa kiinnittää huomiota ja kirjata havainnot ylös niin omaan havaintovihkoon kuin Tiira- lintutietopalveluunkin.

Ei yhtään hävinnyttä lajia

Uhanalaisarvion ilouutisiin voi lukea sen, ettei yhtään lajia arvioitu hävinneeksi. Vuosituhannen vaihteessa hävinneeksi arvioiduista kiljukotkasta, viiriäisestä ja heinäkurpasta kaikkien todettiin joko varmuudella tai hyvin suurella todennäköisyydellä pesivän Suomessa.

Vaikka uusia lajeja ei listattu hävinneiksi, on romahdusmaisesti vähentynyt kultasirkku jo käytännössä hävinnyt Suomen pesimälajeista. Vastaavasti kiljuhanhen varmistetusta pesinnästä on pitkälti toistakymmentä vuotta aikaa. Kiljuhanhi arvioitiin edelleen äärimmäisen uhanalaiseksi, koska se esiintyy säännöllisesti kevätmuuton aikaan Oulun seudulla.

Vuosituhannen vaihteessa uhanalaisiksi arvioiduista lajeista kolme: ampuhaukka, pikkutikka ja tiltaltti, poistettiin kokonaan niin uhanalaisten lajien kuin silmälläpidettävienkin luettelosta. Vastaavasti 22 vuosikymmen sitten silmälläpidettäväksi luokiteltua lajia katsottiin nyt elinvoimaisiksi.

Kansainvälisen luonnonsuojeluyhdistyksen IUCN:n kriteereihin perustuva uhanalaisarviointi on nykypäivänä tiukasti aineistoihin, todettuihin muutoksiin ja parimääriin perustuva prosessi. Se, että laji on joskus taantunut ja kanta edelleen pienempi kuin aiemmin, ei ole peruste arvioida lajia uhanalaiseksi, jos sen viimeaikainen kannankehitys ei ole ollut vähenevä, eikä koko maan populaatio ole erityisen pieni.

Koko maan pienen populaation vuoksi uhanalaisten lajien listalla sen sijaan on useita hiljattain Suomen pesimälinnustoon vakiintuneita tulokaslajeja, kuten sitruunavästäräkki ja ruokosirkkalintu. Tulokaslajistatuksensa vuoksi niiden uhanalaisuusluokkaa on laskettu siitä, mikä olisi tullut yksin nykyisen parimäärän perusteella. Osin uhanalaisten lintujen kokonaismäärän huomattavaa kasvua selittää, että kymmentä nyt uhanalaista lajia ei arvioitu edellisellä kerralla, koska niillä ei katsottu olevan vakiintunutta pesimäkantaa.

Suo- ja kosteikkolinnut alamäessä

Uhanalaisten lajien lukumäärä on kasvanut erityisesti soilla ja kosteikoilla. Runsaiden suolintulajien, kuten suokukon, liron, keltavästäräkin ja niittykirvisen, väheneminen kertoo ihmisen aiheuttamista suoympäristön muutoksista ja suojelun tehostamistarpeesta.

Kosteikkojen uhanalaisten joukossa silmään pistävät viime aikoina voimakkaasti vähentyneet vesilintulajit tukkasotka, punasotka ja mustakurkku-uikku. Viimeaikaista taantumaa ei pysty selittämään esimerkiksi naurulokin vähenemisellä, koska naurulokin taantuma on jo taittunut. Monien parhaiden kosteikkojemme elinympäristö on rehevöitynyt ja kasvanut umpeen.

Kosteikot ovat muuttoaikana tärkeitä suurelle joukolle lintulajia. Pesimisen ohella kosteikot ovat vesilintujen, kahlaajien ja varpuslintujen välttämättömiä muutonaikaisia levähdys- ja ruokailualueita. Ne ovat myös kaikkein suosituimpia lintuharrastuskohteita ja siksi virkistysarvoltaan tärkeitä.

Lintujen uhanalaisuusarvioinnin tulosten pitäisi johtaa poliittisiin päätöksiin. On tarve löytää tahtoa ja sitä kautta mittava lisärahoitus suo- ja kosteikkolinnuston hyvän tilan palauttamiseksi. Tarvitaan laajamittaista soiden ennallistamishanketta ja panostusta erityisesti suojelualueiden kosteikkojen luonnonhoitoon. Myös metsästyksen rajoittamiselle on hyvät perusteet.

Kestävän metsästyksen periaatteisiin kuuluu, ettei metsästyksellä vaaranneta lajin tulevaisuutta. Jos laji on uhanalainen, ei sitä voi kestävästi metsästää, vaikka metsästys ei olisikaan pääsyy uhanalaistumiselle. Siispä uhanalaiset riistalintulajit, jouhisorsa, heinätavi, puna- ja tukkasotka, pitäisi nykytilanteessa rauhoittaa.

Vuoden 2000 arvioinnissa uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi arvioidut, jotka arvioitiin nyt elinvoimaisiksi: Vaarantuneet: ampuhaukka, pikkutikka ja tiltaltti. Silmälläpidettävät: mustalintu, peltopyy, kaulushaikara, ruskosuohaukka, tuulihaukka, ruisrääkkä, jänkäsirriäinen, punakuiri, riskilä, käki, kehrääjä, harmaapäätikka, pohjantikka, kangaskiuru, pensastasku, pikkusieppo, lapintiainen, pikkulepinkäinen, isolepinkäinen, kottarainen, varpunen ja nokkavarpunen.

Lintujen uhanalaisuusarvioinnista vastasi lintutyöryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Juha Tiainen ja jäseninä Antti Below, Martti Hario, Aleksi Lehikoinen, Esa Lehikoinen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Ari Rajasärkkä, Jari Valkama ja Risto A. Väisänen.