Maatalouspolitiikka on merkittävä osa EU:n toimintaa. Se kattaa noin puolet EU:n budjetista. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoite on lisätä maatalouden tuottavuutta, taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso, vakauttaa markkinat, varmistaa tarvikkeiden saatavuus, ja taata kohtuulliset kuluttajahinnat. Nykyisin politiikassa kiinnitetään huomiota myös maaseudun kehittämiseen.

Maataloustuotannon kasvattamiseen pyrkivä maatalouspolitiikka on johtanut maatalousluonnon köyhtymiseen koko nykyisen EU:n alueella. Maataloustuki, jota on maksettu sadon ja viljellyn pinta-alan määrän perusteella, on kannustanut pyrkimään suuriin satoihin muun muassa salaojittamalla sekä käyttämällä runsaasti kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita. Ympäristölle aiheutuneiden ongelmien lisäksi tuotannon kasvattamiseen pyrkivä politiikka on johtanut muun muassa ylituotantoon ja siihen liittyviin ongelmiin.

Suorien tukien ongelmallisuudesta johtuen EU:n maatalousministerit päättivät kesäkuussa 2003 uudistaa yhteistä maatalouspolitiikkaansa niin, että osa maataloustuesta ei enää ole sidottu tuotannon määrään. Lisäksi pieni osa ennen suoriin tukiin varatuista varoista päätettiin siirtää maaseudun kehittämisvaroihin.

Nykyisin EU pyrkii edistämään maaseudun elinvoimaisuutta suorien tuotantotukien lisäksi myös muilla keinoin. Jokaisen jäsenvaltion tulee laatia maaseudun kehittämissuunnitelma, joka sisältää muun muassa tukiohjelman maatalouden ylläpitämiseksi luonnonoloiltaan epäsuotuisilla alueilla. Ympäristön kannalta merkittävää on, että suunnitelman tulee sisältää myös maatalouden ympäristötukiohjelma. Lisätietoja EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta löytyy EU:n www-sivuilta.

BirdLife International pyrkii vaikuttamaan EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan (Common Agricultural Policy, eli CAP) CAP-kampanjan avulla. Kampanjassa muun muassa tiedotetaan sidosryhmille ja suurelle yleisölle maatalouspolitiikasta, sen vaikutuksista luontoon ja yhteiskuntaan sekä, mikä tärkeintä, esitetään vaihtoehto nykyiselle politiikalle.

Kampanjan päätavoite on muuttaa tukijärjestelmää niin, ettei viljelijän saama tuki enää riipu hänen tuottamansa sadon määrästä eikä viljellystä pinta-alasta. Toinen tärkeä tavoite on lisätä tukien ympäristövaatimuksia.

Suomalaiselle maatalousluonnon monimuotoisuudelle tukien täydellinen irrottaminen tuotannosta ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Koska meillä eläinten pito on kalliimpaa kuin viljan viljely, tukien täydellinen irrottaminen tuotannosta johtaisi todennäköisesti monimuotoisuudelle tärkeän karjatalouden vähenemiseen entisestään

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kesäkuussa 2003 sovittu uudistus toteutti CAP- kampanjan tavoitteita osittain. Lopullisista tavoitteista ollaan kuitenkin vielä kaukana, joten kampanja jatkuu ainakin vuoteen 2006, jolloin EU päättää seuraavasta yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta.

CAP-kampanjan kotisivut

Suomen maatalouden ympäristötukiohjelman tavoite on edistää ympäristöä nykyistä vähemmän kuormittavaa maataloustuotantoa ja turvata luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurimaisemien säilymisen.

Ympäristötuki jakautuu perustoimenpiteisiin, lisätoimenpiteisiin ja erityistukiin. Perustukea saava viljelijä sitoutuu muun muassa noudattamaan säädettyjä enimmäislannoitustasoja, käyttämään kasvinsuojeluaineita vain todetun tarpeen mukaan ja perustamaan valtaojien varsille vähintään metrinlevyiset monivuotisen kasvillisuuden peittämät pientareet.

Perustoimenpiteiden osalta ympäristötukijärjestelmämme on Euroopan kattavin. Noin 90 % viljelijöistä on sitoutunut siihen. Useimmat perustuen toimenpiteet, kuten lannoitteiden käytön rajoitukset, pyrkivät edistämään lähinnä vesiensuojelua, eikä niillä valitettavasti ole juurikaan vaikutusta maatalousluonnon monimuotoisuuteen.

Jokaisen ympäristötukeen sitoutuneen viljelijän on perustoimenpiteiden lisäksi toteutettava yhtä lisätoimenpidettä. Viljelijä voi esimerkiksi noudattaa tarkennettua lannoitusta, tai pitää 30 % peltopinta-alasta kasvipeitteisenä talviaikana. Kasvipeitteisyys on ollut suosituin lisätoimenpide, mutta valitettavasti se sallii ns. kevennetyn muokkauksen mikä vähentää toimen vaikuttavuutta sekä vesien että monimuotoisuuden suojelun kannalta.

Ympäristötuen erityistukien avulla viljelijät voivat esimerkiksi hoitaa perinneympäristöjä, perustaa ja hoitaa kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä, kasvattaa alkuperäisrotuja sekä harjoittaa luonnonmukaista tuotantoa. Etenkin perinnebiotooppien hoidon tuki on edistänyt luonnon monimuotoisuutta paikallisesti hyvinkin merkittävästi. Valitettavasti kovin monet viljelijät eivät toistaiseksi käytä erityistukia. Tämä johtuu muun muassa liian alhaisista tukitasoista.

Lisätietoja Suomen maatalouden ympäristötukiohjelmasta löytyy Maa- ja metsätalousministeriön www-sivuilta.