BirdLife Suomi Laulujoutsenet. Kuva: Jari Peltomäki/Lintukuva.fi  
Yhdistys
Liity tai tue
Tiedotteet
Lintuhavainnot
Linnut ja harrastus
Suojelu ja tutkimus
Julkaisut ja tuotteet

Lintuvaruste-kauppa
BirdLife International

In English
På svenska

BirdLife Suomi ry
Annankatu 29 A 16
00100 Helsinki
Puh. (ark. klo 10-15)
(09) 4135 3300
Fax (09) 4135 3322
toimisto@birdlife.fi
Palautelomake Osoitteenmuutos

  Kuva: Teemu Lehtiniemi

Petolintujen pesien huomioiminen metsätaloustoimissa
Monet petolinnut kärsivät pesäpaikkojen vähyydestä. Hakatun pesäpuun tilalle ei välttämättä löydy uutta lähiseudulta, jonka vuoksi vastuuton hakkuu voi aiheuttaa petolinnun reviirin tyhjenemisen. Petolintujen huomioinnissa ei riitä vain pesäpuun säästäminen, vaan kysymys on moninaisemmasta asiasta.

Petolinnun reviiri säilyy todennäköisesti mikäli noudatat tässä esitettyjä ohjeita

  1. Ensisijaisen tärkeää on huomioida lajikohtaiset puskurivyöhykesuositukset pesimäaikaisissa hakkuissa [Petolintujen pesimäajat]. Petolinnut ovat pesimäaikana häirinnälle herkkiä. Kevät- ja kesäaikaisia hakkuita kannattaa välttää, vaikka ei haluaisikaan suojella nimenomaan petolintujen pesintöjä. [Puskurivyöhykkeet]

  2. Vaateliaimpien lajien pesän lähiympäristön metsänrakenne tulisi säilyttää käsittelemättömänä lajikohtaisella suojavyöhykkeellä. Mikäli pesän ympärillä ei ole riittävää suojavyöhykettä, ei pesä enää kelpaa sille.[Suojavyöhykkeet]

    Kuva: Teemu Lehtiniemi

  3. Reviiri- ja maisemakohtaisesti yleisohjeena suositellaan eri ikäisten metsiköiden mosaiikkia. Tukevaoksaisia järeitä puita sekä kolopuita (etenkin haapaa) jätetään maastoon mahdollisimman paljon turvaamaan tulevaisuuden pesäpaikkatarvetta. Esimerkiksi hakkuuaukolle säästettävistä jättöpuista osan tulisi olla 50-80 vuoden kuluttua soveltuvia suurimpien petolintujen pesäpuiksi. Esimerkiksi kanahaukalle jätettävien puiden oksien paksuuden tulisi olla vähintään 5 cm yli 7 metrin korkeudessa. Runkohaarukalliset puut ovat suosittuja pesimäpuina. Puulajilla ei ole suurta merkitystä, vaikkakin havupuut ovat yleisimmin käytettyjä pesäpuita. Pesäpaikkapulaa voidaan lievittää rakentamalla tekopesiä sopiviin kohteisiin ja pöntöttämällä metsiä.

  4. Liian tiheän metsäautotieverkoston rakentaminen tuo petolintujen reviireille turhaa häirintää.

  5. Eri petolintulajit ovat mieltyneet eri-ikäisiin, -kokoisiin ja -tyyppisiin metsiköihin. Erityisesti pöllöjen pesämetsiköistä olisi oltava yhteys vähintään metsäkäytävällä laajempaan metsä-alueeseen, sillä poikaset lentävät heikosti pesänsä jätettyään, ja siirtyvät siksi puita pitkin uusille alueille.

  6. Petolinnuille ravinnon määrällä ja sopivien saalistusmaastojen läheisyydellä on oleellinen merkitys pesintöjen onnistumisen kannalta. Pidä siis kokonaisvaltaisesti huolta metsäsi asukkaista.