Suomen noin 80:stä metsälintulajista valtaosa on laajalle levinneitä ja varsin runsaslukuisia, joista moni esiintyy myös erilaisissa kulttuuriympäristöissä. Uusimmassa uhanalaisuusselvityksessä metsiä ensisijaisena elinympäristönä käyttävistä lintulajeista 8 luokiteltiin uhanalaiseksi ja 10 silmälläpidettäväksi. Keskeisiä syitä metsäkanalintujen, useiden tikkojen, metsätiaisten ja kuukkelin vähenemiseen ovat muutokset metsien puulajisuhteissa ja ikärakenteessa sekä lahopuun voimakas väheneminen.

Etelä-Suomen talousmetsissä on niukalti tarjolla sopivaa ravintoa ja pesäpaikkoja uhanalaisille lintulajeille. Metsämaiseman pirstoutuminen on alentanut lajien tiheyksiä ja heikentänyt lajien pesimätulosta. Näin pirstoutuminen on vaikuttanut lajien maisematason esiintymiseen.

Suomen metsälinnut voidaan karkeasti jakaa

• metsän yleislintuihin
• havumetsälintuihin
• vanhan metsän lintuihin ja
• lehtimetsälintuihin

Metsän yleislinnut ovat lajeja, joiden elinpaikkavaatimukset ovat väljät. Näitä lajeja pesii siis monenlaisissa metsissä. Edellisten 50-vuoden aikana metsän yleislintujen kannat ovat pysyneet jokseenkin vakioina.

Havumetsälinnut ovat lajeja, jotka suosivat havumetsiä, erityisesti kuusikoita. Havumetsälinnuista monien kanta vaihtelee havupuiden siemensatojen mukaan, mutta kokonaisuutena havumetsälintujen kannat ovat olleet viime vuosikymmeninä vakaat.

Vanhan metsän linnut on selvästi taantunut metsälinturyhmä. Keskimääräisen metsälinnun kanta on hieman kasvanut 1950-luvulta tähän päivään, mutta keskimääräisen vanhan metsän linnun kanta on pienentynyt puoleen. Vanhan metsän lintuihin luetaan: metso, kulorastas, lapintiainen, kuukkeli, taviokuurna, puukiipijä, idänuunilintu, pohjantikka ja palokärki. Viime vuosien kannankehitys on ollut koko maata tarkastellen monien vanhan metsien lintujen osalta vakaa tai jopa positiivinen. Etelä-Suomessa suuntaus on sen sijaan ollut pääsääntöisesti alaspäin, joka puhuu sen puolesta, että suojelutoimia on tehostettava etelässä.

Lehtimetsälintujen ryhmään luetaan lajit, jotka suosivat lehtimetsiä ja lehtipuuvaltaisia sekametsiä. Ne ovat elinympäristövaatimuksiltaan varsin hajanainen ryhmä. Monet lehtimetsälinnut ovat eteläistä alkuperää, minkä vuoksi ne tuntuvat runsastuvan Suomessa riippumatta siitä, miten metsiä käsitellään. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi keskimääräisen lehtimetsälinnun kannan voidaan olettaa kasvavan myös tulevaisuudessa.

Suurimmat ongelmat kohtaavat metsälintujamme siis Etelä-Suomessa, missä metsät eivät enää pysty ylläpitämään muun muassa elinvoimaisia metso tai kuukkelipopulaatioita. Metsiensuojelua on tehostettava, jotta vanhan metsän lintukannat ja niiden hyvinvointi voidaan palauttaa niille alueille, mistä metsänhoito on ne hävittänyt.