Päivitetty 30.7.2009

Suomesta on syksystä 2008 alkaen löydetty kuolleilta viherpeipoilta ja peipoilta Trichomonas gallinae -loista. Loinen ei tartu ihmiseen eikä esimerkiksi koiriin tai kissoihin. Lintujen ruokkijoiden kannattaa silti tuntea tämä etenkin peippolinnuille vaarallinen loinen.

Trichomonas gallinae on alkueläin, joka elää loisena lintujen ruoansulatuskanavassa ja voi aiheuttaa linnulle tappavan sairauden eli trikomonoosin. Ihmisiin tai muihin nisäkkäisiin, kuten koiriin tai kissoihin, loinen ei tartu. Trichomonas gallinae on yleinen lintujen loinen ympäri maailman, erityisesti kyyhkyillä. Suomessakin sitä on löydetty perinteisesti kesykyyhkyistä (eli puluista), mutta syksystä 2008 alkaen myös viherpeipoista ja peipoista. Isossa-Britanniassa loinen on aiheuttanut epidemioita loppukesäisin ja syksyisin erityisesti viherpeippojen keskuudessa. Loinen voi luultavasti tarttua mihin tahansa lintulajiin, mutta kaikkein alttiimpia tartunnalle ovat kyyhkyt, peippolinnut ja varpunen. Sitä tiedetään esiintyneen myös ainakin joillain petolinnuilla. Ihmisiin tai muihin nisäkkäisiin, kuten koiriin tai kissoihin, loinen ei tartu. Loinen leviää lintujen välillä nokasta tulevien eritteiden mukana. Luultavasti helpoiten loinen tarttuu, kun emolinnut ruokkivat poikasiaan. Loinen leviää myös ruokintapaikoilla sairaiden lintujen käsittelemien siementen välityksellä. Lisäksi petolinnut saattavat saada tartunnan syödessään loista kantavan saalislinnun. Ainakin Englannissa lintukuolemat keskittyvät loppukesään ja alkusyksyyn, mikä voi johtua tartunnan liittymisestä poikasten ruokintaan ja/tai siitä, että kylmällä säällä loinen kuolee vielä nopeammin linnun elimistön ulkopuolella kuin lämpimällä säällä. Ihmisiin tai muihin nisäkkäisiin, kuten koiriin tai kissoihin, loinen ei tartu. Pikkulinnuissa loinen aiheuttaa nielussa ja kuvussa tulehduksen, joka haittaa syömistä ja lopulta lintu kuolee. Taudin merkki on limainen erite nokan pielissä ja sitä ympäröivän höyhenyksen takkuisuus. Taudin edetessä linnun lentokyky heikkenee. Jos havaitsee ruokintapaikalla kuolleita tai huonokuntoisia lintuja, on tärkeintä pyrkiä estämään taudin leviäminen muihin lintuihin (ks. alla). Jos loiseen sairastuneen linnun saa kiinni, se on yleensä jo niin huonossa kunnossa, että sitä ei voi auttaa kuin lopettamalla linnun. Jos samasta paikasta löytyy useita ilman näkyvää syytä kuolleita pikkulintuja, niistä on hyvä raportoida  Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikköön. Tämä kannattaa tehdä nopeasti (kuolinpäivänä tai seuraavana), jotta näytteet olisivat vielä tutkimuskelpoisia. Lintujen talviruokintaa voi harrastaa. Ruokintapaikan hygieniasta tulee pitää huolta jo muidenkin lintutautien, kuten salmonellan, vuoksi. Ohjeita ruokintapaikan hygieniaan on talviruokintasivullamme.  Jos ruokintapaikalla havaitaan kuolleita tai huonokuntoisia lintuja, pitää ruokinta-automaatit ja mahdolliset vesiastiat tyhjentää ja puhdistaa hyvin sekä mielellään desinfioida (ohjeita talviruokintasivullamme).  Maassa oleva ruoka pitäisi myös siivota pois. Ruokinta tulisi siirtää muualle tai lopettaa pariksi viikoksi tai kunnes huonokuntoisia lintuja ei enää havaita. Useista samassa paikassa ilman näkyvää syytä kuolleista pikkulinnuista on hyvä raportoida Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikköön.  Tämä kannattaa tehdä nopeasti (kuolinpäivänä tai seuraavana), jotta näytteet olisivat vielä tutkimuskelpoisia. Yksi keino vähentää ruokintapaikalla leviävien lintutautien riskiä on rajoittaa lintujen ruokinta vain talvikauteen - kesäruokinta ei ole linnuille tarpeen.

 

• Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA)
• Ison-Britannian BirdLife (RSPB) (englanniksi)