BirdLife Suomi Laulujoutsenet. Kuva: Jari Peltomäki/Lintukuva.fi  
Järjestö
Liity tai tue
Tapahtumat
Tiedotteet
Lintuhavainnot
Linnut ja harrastus
Suojelu ja tutkimus
Julkaisut ja tuotteet

Lintuvaruste-kauppa
BirdLife International

på svenska
in English

BirdLife Suomi ry
Annankatu 29 A 16
00100 Helsinki
puh. (ark. klo 10–15)
09 4135 3300
fax 09 4135 3322
toimisto@birdlife.fi
Henkilöstö
Osoitteenmuutos

 
Suomen tärkeät lintualueet-FINIBA
Esitykseen viitataan seuraavasti: Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 17.8.2001. Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. [www-dokumentti]. < http://www.birdlife.fi/suojelu/paikat/finiba/finiba-johdanto.shtml >.
Suomen tärkeät lintualueet sivujen sisältö:
FINIBA-alueet
  1. Hankkeen yleisesittely
    • Suomen tärkeät lintualueet (FINIBA)
    • FINIBA-alueita yli 400
    • Ainutlaatuisen mittava lintualuerekisteri
    • Lintulaskennat tieteellisesti päteviä
    • Tarkka seula alueiden valinnassa
    • Tavoitteena 500 paria kaikilla kriteerilajeilla
    • Alueet on rajattu linnuston mukaan
    • Mikä ero on FINIBA-ja IBA-alueilla?
    • Onko Natura-ja FINIBA-alueilla mitään tekemistä toistensa kanssa?
    • Entä miten FINIBA poikkeaa lintuatlaksesta?
  2. FINIBA-alueluettelo
    • FINIBA-alueet jaoteltuina Suomen lintuyhdistysten toiminta-alueiden mukaan
  3. FINIBA-alueiden valintakriteerit
    • Yleistä alueiden valinnasta
    • Pesimisalueiden valintakriteerit
    • Kerääntymisalueiden valintakriteerit
    • Lajistollinen tarkastelu
      • Kerääntymisalueet
      • Pesimisalueet
  4. FINIBA-asiantuntijaryhmä
  5. Finiba-projektin alueelliset yhteyshenkilöt
    • Lintuyhdistykset
    • Alueelliset ympäristökeskukset
    • Metsähallitus
  6. Termien selityksiä
  7. Kiitokset
  8. Palaute
    • Ilmoita mahdollisesti löytämistäsi virheistä

Uivelo

Suomen tärkeät lintualueet (FINIBA)
Suomen tärkeät lintualueet (Finnish Important Bird Areas FINIBA) -hankkeen tarkoituksena on kartoittaa kaikki maamme tärkeät lintualueet, säilyttää ne linnustolle soveliaina elinalueina sekä seurata niillä linnuston ja elinympäristön muutoksia. Tähän mennessä hankkeen aikana kerättyjen tietojen perusteella valittua ja tässä julkistettua Suomen tärkeiden lintualueiden joukkoa on tulevaisuudessa mahdollista täydentää uusien kartoitusten antamien tietojen perusteella.

FINIBA antaa arvokasta tietoa linnustonsuojelun kannalta tärkeistä alueista ja suojelun kannalta tärkeimpien lintulajien esiintymisestä eri puolilla maata, ja sen tietoja voidaan hyödyntää valtakunnallisessa ja alueellisessa maankäytön ja luonnonsuojelun suunnittelussa ja toteutuksessa. FINIBA on laaja lintualueiden kartoitushanke, ei virallinen suojeluohjelma, vaikka sen tuloksena syntynyt, koko maan kattava tärkeiden lintualueiden verkko näitä muistuttaakin. FINIBA- alueen suojelu edellyttää, että ympäristöviranomainen tunnustaa alueen luonnonsuojelullisen arvon ja hankkii sen suojelutarkoituksiin tai nimeää sen johonkin suojeluohjelmaan.

Tähänastisissa FINIBA-kartoituksissa on löytynyt lukuisia alueita, joiden linnustoarvoa ei ole aiemmin tunnettu tai tunnustettu ja joiden huomioonottaminen tulevia suojelupäätöksiä tehtäessä edistäisi selvästi maamme linnustonsuojelutilannetta. Tässä yhteydessä on myös hyvä huomata, että kaikkien FINIBA-alueiden säilyminen linnustolle soveliaana ei edellytä suojelutoimia vaan toisinaan jopa aktiivisen maankäytön jatkumista! Esimerkkinä tästä ovat muuttomatkalla olevien joutsenten, hanhien ja kurkien suosimat peltoalueet, joiden maankäyttö tulisi varmistaa rakennuslain ja kaavoituksen keinoin.

FINIBA-alueiden lisäksi Suomessa on paikallisesti arvokkaita lintualueita, joilla tavattava linnusto on arvokasta ja monimuotoista. Maankäytön suunnittelussa täytyy huomioida myös paikallisesti arvokkaat kohteet. Se, että jotakin lintukohdetta ei ole otettu mukaan FINIBA-verkostoon, ei tarkoita, etteikö kyseisellä kohteella voisi olla paikallista tai maakunnallista linnustoarvoa.

Linnut ovat hyviä biodiversiteetti-indikaattoreita. Toisin sanoen linnustollisesti arvokkailla alueilla on yleensä myös muita eliöstöllisiä arvoja. FINIBA-alueita säilyttämällä pidetään siis huolta myös monen muun eläimen tai kasvin elinpaikoista. Muiden muassa valkoselkätikka ja sinipyrstö ovat hyviä esimerkkejä lajeista, joiden vakituinen esiintyminen tietyllä alueella kertoo alueen erityisestä merkityksestä suurelle joukolle harvalukuisia eliölajeja.

FINIBA-hanketta toteutetaan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) sekä BirdLife Suomen ja sen jäsenyhdistysten yhteistyönä. Lisäksi FINIBA-hankkeessa ovat olleet mukana ympäristöministeriö, alueelliset ympäristökeskukset, Metsähallituksen luontopalvelut sekä useat luonnonsuojelujärjestöt.

Hankkeen toteutuksesta, rahoituksesta ja hallinnollisista asioista vastaa FINIBA- ohjausryhmä, johon kuuluu edustajat sekä SYKEstä että BirdLifesta. Lintualuevalintojen ja muiden asiakysymysten tieteellisestä pätevyydestä vastaa puolestaan 7-jäseninen FINIBA-asiantuntijaryhmä.

Patvinsuo

FINIBA-alueita yli 400
SYKEn ja BirdLifen lintuasiantuntijat ovat nimenneet 411 Suomen tärkeää lintualuetta (FINIBA-aluetta). Nämä lintualueet ovat luonnonsuojelun kannalta merkittäviä uhanalaisten, silmällä pidettävien ja kansainvälisen erityisvastuun lintulajien pesimis- tai kerääntymisalueita. Kriteerilajien luokittelussa on noudatettu äskettäin valmistunutta uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän mietintöä (Rassi ym. 2000).

Tärkeitä lintualueita on kaikissa maakunnissa, eniten Lapissa, Pohjois- Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Osa alueista on kooltaan hyvin suuria (esimerkiksi Pohjois-Lapin erämaa-alueet ja monet saaristoalueet), osa vain muutaman hehtaarin tilkkuja (esimerkiksi kaakkurilammet tai valkoselkätikkametsät). Tärkeitä lintualueita on kaikissa pääelinympäristöissä. Eniten FINIBA-alueiden joukossa on lintuvesiä ja metsiä, selvästi vähiten niittyjä, peltoja ja muita kulttuurimaiseman kohteita.

Ainutlaatuisen mittava lintualuerekisteri
Lintualuetiedot on tallennettu lintualuerekisteriin, jota ylläpidetään SYKE:n Luonto- ja maankäyttöyksikössä osana laajempaa luonnonsuojelualuerekisteriä. Valtaosa rekisteritiedoista on vuosilta 1996-2000. Tieto on siis hyvin tuoretta. Tällä hetkellä lintualuerekisterissä on tiedot yli 2000 lintualueesta. Suurelta osin rekisteri koostuu lintuharrastajien tekemistä linnustoselvityksistä tärkeillä lintualueilla eri puolilla Suomea. Lintualuetietoja käytetään ensisijaisesti FINIBA-hankkeen edistämiseen, mutta niitä voidaan luovuttaa korvausta vastaan myös ulkopuolisille tahoille.

Rekisterin kattavuus eri lintulajeilla vaihtelee suuresti. Kattavuutta voidaan arvioida esimerkiksi vertaamalla rekisterialueiden kokonaisparimäärää Suomen koko kantaan. Uhanalaisimmilla lajeilla sekä lintuvesi- ja saaristolintulajeilla kattavuus on yleisesti yli 90 %. Jokseenkin kaikki näiden lajien tärkeimmät pesimisalueet on siis tiedossa! Sitä vastoin monilla yleisillä lajeilla sekä pelto- ja petolinnuilla rekisterin kattavuus on alle 5 % eikä näille lajeille valita huonon tietämyksen takia tärkeitä esiintymisalueita lainkaan.

Valkoviklo

Lintulaskennat tieteellisesti päteviä
Alueet on laskettu lähes aina tieteellisesti pätevillä laskentamenetelmillä. Lintuvesillä on tehty kierto- ja pistelaskentoja, saaristokohteet on inventoitu saaristolaskentamenetelmällä, metsiä on kartoitettu tai niillä on tehty linjalaskentoja ja niin edelleen.

Laskentateho vaihtelee alueiden välillä suuresti. Ongelmallisimpia ovat olleet esimerkiksi Pohjois-Suomen laajat suojelualueet, joilla laskentateho jää käytännön syistä aina hyvin alhaiseksi. Tämän seurauksena harvalukuisimpien lajien runsausarviot niillä ovat usein melko epäluotettavia. Monilla pienialaisilla kohteilla taas laskentateho on erinomainen. Hyvin huonosti selvitettyjä alueita ei ole otettu rekisteriin lainkaan. Kerääntymisalueaineistosta osa on kerätty paikallisten lintuyhdistysten jäsenlehdistä.

Tarkka seula alueiden valinnassa
FINIBA-alueet on valittu tiettyjä linnustollisia kriteerejä noudattaen. Pesimis- ja kerääntymisalueille on omat kriteerinsä. Jokaiselle kriteerilajille on määritelty lajikohtainen raja-arvo (pari- tai yksilömäärä), joka täytyy säännöllisesti ylittyä FINIBA-alueilla.

Valintaprosessin ensimmäisessä vaiheessa kaikkien lintualuerekisterin kohteiden joukosta on poimittu ne, jotka ylittävät vähintään yhden lajin raja-arvon. Seuraavaksi ehdokkaista on poistettu ne, joiden lintutiedot ovat puutteellisia, vanhentuneita tai epävarmoja. Lopuksi alustava FINIBA-ehdotus on lähetetty suurelle joukolla maan parhaita linnustonsuojeluasiantuntijoita, joiden yhtenä tärkeänä tehtävänä on ollut varmentaa esiintymien säännöllisyys valituilla FINIBA-alueilla.

Pohjantikka

Tavoitteena 500 paria kaikilla kriteerilajeilla
Uudessa uhanalaisuusluokituksessa yksi uhanalaisuuden tunnusmerkeistä on lajin pieni populaatiokoko. Kun lajin kanta on vähentynyt alle 1000 lisääntymiskykyisen yksilön (eli tässä tapauksessa n. 500 lintuparin), se luokitellaan uhanalaiseksi. Silloin kyseisen lajin suojelutilannetta ei pääsääntöisesti voida pitää suotuisana. Tästä päätelmästä on johdettu FINIBAn yleinen tavoite: kunkin kriteerilajin yhteenlaskettu kanta FINIBA-alueilla tulee olla vähintään 500 paria, jolloin saavutettaisiin näillä lajeilla suotuisa suojelun taso.

Tätä yleisperiaatetta on käytetty lähtökohtana FINIBA-kriteerejä ja lajikohtaisia raja-arvoja laadittaessa. Koska kaikkein uhanalaisimmilla lajeilla kanta on alle 500 paria, valitaan näillä lajeilla tärkeiksi lintualueiksi kaikki niiden säännölliset esiintymisalueet.

Alueet on rajattu linnuston mukaan
Kaikki FINIBA-alueet on pyritty rajaamaan linnustoperustein. Alueita rajattaessa olennaista on ollut linnuston ja habitaatin yhtenäisyys ja jatkuvuus. Olemassa olevissa suojelualue- yms. rajauksissa ei ole tarvinnut pitäytyä, vaikka se useimmissa tapauksissa onkin ollut luontevaa ja perusteltua. Rajauksista on pyritty tekemään mahdollisimman tiukkoja, toisin sanoen sellaiset laajat osat, joilla ei kriteerilajeja esiinny, on pyritty jättämään pois rajauksesta. Lintu- ja habitaattitietojen tarkkuus ja luotettavuus on vaikuttanut ratkaisevasti alueiden rajaamiseen.

Osa FINIBA-alueista on pieniä, pistemäisiä, osa tuhansien neliökilometrien erämaita. Aluekokonaisuuksissa on puolestaan yhdistetty useita alueita yhdeksi laajaksi kokonaisuudeksi, silloin kun se on ollut perusteltua. Aluekokonaisuuden eri osien on oltava lajistoltaan ja habitaatiltaan yhtenäisiä eivätkä ne saa olla liian kaukana toisistaan. Ratkaisevaa on tunnettu tai otaksuttu linnustoyhteys alueiden välillä!

Itäinen Suomenlahti

Mikä ero on FINIBA-ja IBA-alueilla?
FINIBA-alueet ovat kansallisesti tärkeitä lintualueita, IBA-alueet kansainvälisesti. FINIBA-alueiden joukossa ovat kaikki Suomen 96 IBA-aluetta. Voidaan ajatella, että IBA-alueet ovat kuin kermakuorrutus muhkeamman kansallisen FINIBA-kakun päällä.

Kansainvälistä IBA-hanketta johtaa BirdLife International, joka on myös laatinut IBA-alueiden valintakriteerit. Nämä kriteerit poikkeavat FINIBA-kriteereistä mm. siinä, että tavoitteena on valita kunkin Euroopan tai maailman laajuisesti uhanalaisen lajin n. 100 tärkeintä esiintymisaluetta. FINIBAssahan tavoitteena on tietty pari- tai yksilömäärä. Yleisesti lajikohtaiset raja-arvot ovat IBAssa korkeammat puhutaanhan siinä paljon laajemmasta alueesta ja siten suuremmista lintukannoista.

IBA-alueiden rajaukset poikkeavat joissakin tapauksissa FINIBA-alueiden rajauksista. Tämä johtuu siitä, että kyseisissä hankkeissa alueet valittu hieman eri perustein. IBA-kriteerein on esimerkiksi ollut perusteltua valita joissakin tapauksissa tiukemmin rajattu alue kuin FINIBA-kriteerein. Lisäksi IBA-valinnat ja -rajaukset on tehty joitakin vuosia aiemmin, ja sen jälkeen saadut lisätiedot ovat saattaneet johtaa rajausmuutoksiin.

Onko Natura-ja FINIBA-alueilla mitään tekemistä toistensa kanssa?
Kalatiira On paljonkin. FINIBA-alueista suurin osa on myös Natura-alueita, rajaukset eivät tosin ole läheskään aina yhteneviä. Niin ikään suuri osa FINIBAn käyttämistä lintualuetiedoista on ollut myös Natura-hankkeen käytössä, sillä monet linnustoselvityksistä vuosina 1996-97 tehtiin palvelemaan molempia hankkeita.

Olennaisin ero on se, että Natura on virallinen suojeluohjelma, FINIBA ei. Alueen valinta Naturaan merkitsee siis virallista sitoutumista alueen luonnonarvojen säilyttämiseen - mikä voi tapahtua yhtä lailla suojelun tai kaavoituksen kuin aktiivisen maankäytön suosimisen (!) keinoin - kun taas alueen nimeäminen FINIBAksi ainoastaan kertoo alueen olevan linnustonsuojelun kannalta kansallisesti tärkeä kohde. Myös osa Naturaan nimetyistä alueista on pyritty valitsemaan ensisijaisesti linnustoperustein. Naturassa kunkin jäsenvaltion linnustollisesti tärkeimmät alueet tulee nimetä lintudirektiivin mukaisiksi ns. SPA (Special Protection Area) -alueiksi (muut Naturan alueista ovat luontodirektiivin mukaisia SCI- alueita). SPA-alueiden valinnassa ei ole kuitenkaan käytetty yksityiskohtaisia kriteerejä eikä lajikohtaisia, numeerisia raja-arvoja, jotka taas ovat olleet FINIBAssa (ja IBAssa) valintamenettelyä kulmakiviä. Natura-alueille ei myöskään ole samanlaisia lajikohtaisia tavoitteita kuin FINIBAssa.

Kapustarinta

Entä miten FINIBA poikkeaa lintuatlaksesta?
Periaatteessa molemmissa hankkeissa pyritään selvittään lintulajien esiintymistä koko maassa. FINIBA-hanke eroaa kuitenkin Suomen lintuatlas -hankkeesta mm. siinä, että se antaa paljon tarkempaa tietoa linnuston esiintymisestä ja runsaudesta tietyillä, tarkoin rajatuilla alueilla. Tämä on tärkeä tieto suunniteltaessa yksittäisten lajien suojelua ja arvioitaessa nykyisen suojelualueverkon riittävyyttä linnustomme suojelussa.

Lintuatlaksen perusteella taas pyritään ensisijaisesti selvittämään lintulajien levinneisyyttä maamme eri osissa. Sen peruskysymys on: esiintyykö joku laji tietyssä 10x10 km koordinaattiruudussa vai ei. Sitä, kuinka runsas laji on kussakin ruudussa, ei pääsääntöisesti ole selvitetty.

Tarkempaa tietoa FINIBA-alueista (mm. alueluettelot ja-rajaukset) löydät FINIBA alasivuilta.

Tarkempaa tietoa IBA-alueista löydät IBA-sivuilta