Tärkeiden kerääntymisalueiden valinnassa käytetään yleistä ns. 1 %:n raja- arvosääntöä. Ne alueet, joilla esiintyy säännöllisesti vähintään 1 % kriteerilajin potentiaalisesti Suomessa kerääntyvästä kannasta, valitaan FINIBA- alueiksi.

Laskennallisesta 1 %:sta on poikettu seuraavissa tapauksissa: (i) joillakin suojelun kannalta tärkeillä lajeilla (esim. uivelo ja mustaviklo) raja-arvoa on jonkin verran alennettu, jotta niiden tärkeät kerääntymisalueet tulisi paremmin huomioitua valintaprosessissa, (ii) joillakin harvalukuisilla lajeilla (esim. ristisorsa ja merisirri) raja-arvoa on korotettu, koska laskennallinen raja-arvo jäisi liian alhaiseksi, (iii) merimetsolla ja harmaahaikaralla raja-arvo on määritelty rekisteriaineiston perusteella, koska tiedot kyseisten lähialueilla pesivien lajien kannoista ovat puutteelliset. Yleissäännöstä poikkeavat raja- arvot on mainittu oheisessa taulukossa ja merkitty *:llä erilliseen kriteerilajitaulukkoon.

Yksilömäärä, josta raja-arvo 1 %:n sääntöä käyttäen lasketaan, määräytyy sen mukaan, mikä on kunkin kriteerilajin potentiaalisesti Suomessa kerääntyvä kanta. Joillakin lajeilla raja-arvo määräytyy Suomen oman (keskimääräisen) pesimäkannan mukaan (eteläiset lajit), joillakin se lasketaan puhtaasti läpimuuttavasta kannasta (monet arktiset lajit), ja joillakin otetaan huomioon oman pesimäkantamme ja läpimuuttava kanta. Oheisessa taulukossa on esitetty, miten raja-arvo määräytyy eri lajeilla.

Kerääntymisalueiden kriteerejä sovelletaan erikseen nimettyihin, säännöllisesti kerääntyviin lajeihin (yht. 78), jotka ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vesilintuja, kahlaajia tai lokkilintuja. Näiden lajien tärkeät kerääntymisalueet valitaan FINIBA-alueiksi.

Päiväpetolintujen, kyyhkyjen ja varpuslintujen kerääntymisalueet katsottiin niin epäsäännöllisiksi ja vakiintumattomiksi tai tiedot niistä niin puutteellisiksi, että ne on jätetty valintaprosessin ulkopuolelle.

Kriteerilajit ja niihin sovellettu valintamenettely on esitelty oheisessa taulukossa, lajikohtaiset raja-arvot puolestaan erillisessä liitetaulukossa.

Yleensä linnut kerääntyvät merkittävinä määrinä vain muuton aikana keväällä ja syksyllä, josta syystä tavallisimpia kerääntymätyyppejä ovat kevät-ja syyskerääntymät. Joillakin vesilintulajeilla esiintyvät pesimäkauden jälkeiset koiraiden suuret sulkasatoparvet on määritelty syyskerääntymiksi, samoin kuin harmaahaikaran loppukesän dispersioliikehdinnän aikaiset kerääntymät. Näiden lisäksi joiltakin lajeilta tunnetaan Suomesta merkittäviä talvikerääntymiä. Poikue-ja yöpymiskerääntymät ovat joko yksilömäärältään vähäisiä, luonteeltaan vakiintumattomia tai ne koskevat lajeja, jotka on jätetty FINIBA- valintaprosessin ulkopuolelle. Jokaisen kriteerilajin osalta käydään läpi koko FINIBA-rekisteriaineisto. Raja- arvoa verrataan alueen lintutiedoissa ilmoitettuun päivämaksimiin, ja kunkin kriteerilajin osalta ne alueet, joilla raja-arvo ylittyy, valitaan alustavasti FINIBA-alueeksi. Ennen lopullista valintaa tarkistetaan ilmoitetun yksilömäärän luotettavuus ja ilmoitetun päivämaksimin säännöllisyys. Alueet, joiden lintutiedot eivät ole riittävän luotettavia tai joilla lajin päivämaksimi on poikkeuksellisen korkea (verrattuna normaalitilanteeseen), jätetään valitsematta. Säännöllisyydelle ei ole asetettu tarkkaa määritelmää, mutta yleissääntönä on, että raja-arvo tulee osapuilleen ylittyä useammin kuin yhtenä vuonna.

Mikäli jollakin alueella ilmoitettu minimiyksilömäärä jää joinakin vuosina niukasti alle raja-arvon mutta ylittyy joinakin muina vuosina, alueen on joissakin tapauksissa katsottu täyttäneen kriteerin. Samoin on menetelty, jos ilmoitettu minimiyksilömäärä jää alle raja-arvon, mutta maksimiyksilömääräarvio ylittää selvästi raja-arvon. Esimerkkinä näistä tapaukset, jossa raja-arvo on 200 ja alueen päiväsumma on arvion mukaan välillä 100-500 yksilöä, tai jossa raja-arvo on 10 yksilöä ja alueelta tarkasti tiedossa oleva päivämaksimi vaihtele eri vuosina välillä 5-20 yksilöä.

Kerääntymisalueiden valintakriteerit

Lajit	FINIBA-alueiksi valitaan...	Huomautukset
Lajit, joita ei pesi merkittävissä määrin Suomen pohjois-tai itäpuolella	Alueet, joilla esiintyy vähintään noin 1 % Suomen pesimäkannasta kyhmyjoutsen, merihanhi, kanadanhanhi, ristisorsa, harmaasorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, haahka, nokikana, töyhtöhyyppä, räyskä, pikkutiira, 13 lajia	Kerääntymien linnut kuuluvat jokseenkin kokonaan Suomen kantaan. Ristisorsalla, harmaasorsalla ja pikkutiiralla laskennallista raja-arvoa on korotettu jonkin verran.
Lajit, jotka pesivät runsaana Suomessa ja lähialueilla	Alueet, joilla esiintyy vähintään noin 1 % Suomen pesimäkannasta silkkiuikku, mustakurkku-uikku, haapana, tavi, sinisorsa, jouhisorsa, tukkasotka, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, kurki, pikkutylli, keräkurmitsa, kapustarinta, jänkäsirriäinen, suokukko, jänkäkurppa, taivaanvuohi, isokuovi, mustaviklo, valkoviklo, metsäviklo, liro, rantasipi, vesipääsky, pikkulokki, naurulokki, kalalokki, selkälokki, harmaalokki, merilokki, kalatiira, lapintiira, 33 lajia	Kerääntymien linnuista mahdotonta arvioida eri kantojen lintujen osuuksia. Suurin osa kerääntymien linnuista kuitenkin mahdollisesti Suomen kantaa Jänkäsirriäisellä, jänkäkurpalla, mustaviklolla, valkoviklolla, lirolla ja selkälokilla laskennallista raja-arvoa on alennettu jonkin verran
Lajit, jotka pesivät Suomessa ja erityisen runsaana lähialueilla	Alueet, joilla esiintyy vähintään noin 1 % yhteenlasketusta Suomessa pesivästä ja Suomen läpi muuttavasta kannasta kaakkuri, kuikka, härkälintu, harmaahaikara, merimetso, joutsen, metsähanhi, kiljuhanhi, lapasotka, alli, mustalintu, pilkkasiipi, uivelo, meriharakka, tylli, lapinsirri, merisirri, suosirri, pikkukuovi, punakuiri, punajalkaviklo, karikukko, ruokki, riskilä, 24 lajia	Kerääntymien linnuista suurin osa todennäköisesti Suomen ulkopuolista kantaa. Metsähanhelle, lapasotkalle, mustalinnulle, pilkkasiivelle ja punakuirille on määritelty omat raja-arvonsa eri muuttoreiteille Kiljuhanhella, uivelolla, ruokilla ja riskilällä laskennallista raja-arvoa on alennettu jonkin verran Merisirrillä laskennallista raja-arvoa on korotettu jonkin verran Harmaahaikaralla raja-arvo on määritelty rekisteriaineiston perusteella
Lajit, jotka eivät pesi Suomessa, mutta pesivät runsaana lähialueilla	Alueet, joilla esiintyy vähintään noin 1 % Suomen läpi muuttavasta kannasta pikkujoutsen, allihaahka, tundrakurmitsa, isosirri, pulmussirri, pikkusirri, kuovisirri, 7 lajia	Kerääntymien linnut kuuluvat Suomen ulkopuoliseen kantaan.
Lajit, jotka talvehtivat Suomessa merkittävinä määrinä	Alueet, joilla esiintyy vähintään noin 1 % lajin kannasta Merimetso, kyhmyjoutsen, joutsen, haahka, isokoskelo, merisirri, kalalokki, harmaalokki, merilokki, 9 lajia	Raja-arvo määräytyy sen mukaan, mihin yllä olevasta neljästä ryhmästä laji kuuluu

Takaisin kriteerihakemistoon