Tärkeiden lintualueiden valintaprosessissa pyritään laajasta, FINIBA- rekisteriin kootusta lintualuejoukosta valitsemaan suojelun kannalta tärkeiden lintulajien tärkeimmät esiintymisalueet. Tätä tarkoitusta varten on laadittu tärkeiden lintualueiden valintakriteerit, nimetty kriteerilajit, joiden perusteella alueet valitaan, ja määritelty kullekin kriteerilajille lajikohtainen, numeerinen raja-arvo, joka valituilla alueilla tulee ylittyä. Tärkeiden pesimisalueiden valinnassa käytetyt kriteerit ja kriteerilajit ovat erilaiset kuin kerääntymisalueiden.

Tärkeiksi pesimisalueiksi valitaan ainoastaan suojelun kannalta merkittävien lajien pesimisalueita. Tällaisia lajeja ovat uhanalaiset, silmällä pidettävät ja kansainvälisen erityisvastuun lajit. Kyseiset lajit on mainittu uudessa uhanalaismietinnössä (Rassi ym. 2000). Kansallisen luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja kansainvälisen suojeluvastuun toteuttaminen edellyttävät näiden lajien tärkeimpien pesimisalueiden kartoitusta ja suojelua. Kaikille lajeille aluesuojelu ei kuitenkaan ole soveliain keino suojella lajia, joten osa suojelua vaativista lajeista on jätetty valintaprosessin ulkopuolelle. Uhanalaisuustarkastelussa elinvoimaisiksi luokitellut lajit on niin ikään jätetty valintaprosessin ulkopuolelle.

Tärkeitä kerääntymisalueita sitä vastoin valitaan myös tavallisempienkin lajien perusteella. Monet lajit käyttävät vuodesta toiseen samoja, perinteisiä kerääntymisalueita mm. levähtääkseen, ruokaillakseen tai sulkiakseen. Tärkeillä kerääntymisalueilla suuri määrä laajalla alueella pesiviä lintuja kerääntyy yhtäaikaisesti pienelle alueelle, jolloin suuri osa kannasta myös altistuu yhdellä kertaa erilaisille riskeille. Siksi tavallisempienkin lajien muutonaikaisia kerääntymisalueita on mielekästä varjella aluesuojelun keinoin. Periaate on sama kuin esimerkiksi maailmanlaajuisessa IBA-hankkeessa ja kansainvälisessä kosteikkojen suojelusopimuksessa Ramsarissa.

Kerääntymisalueiden kriteerilajien joukossa on lajeja, jotka eivät pesi lainkaan Suomessa tai joiden kerääntymissä suurin osa linnuista on lähtöisin maamme ulkopuolelta. Muuttolintujen tärkeimpien kerääntymisalueiden huomioimisesta ja suojelusta on kuitenkin huolehdittava kaikkialla niiden muuttomatkan varrella, ei pelkästään pesimisalueilla. Linnut ovat eräällä tavalla kansainvälinen luonnonvara ja maan rajojen ulkopuolella pesivien lintujen kerääntymät ovat osa kansallista biodiversiteettiä, minkä vuoksi nekin tulee huomioida tärkeitä kerääntymisalueita valittaessa. Käytännössä kerääntymisalueilla levähtävien lintujen alkuperää on joka tapauksessa useimmiten mahdotonta tietää.

FINIBA-alueiden valinnassa käytetyt kriteerit perustuvat numeerisiin, laji-ja lajiryhmäkohtaisiin raja-arvoihin. Numeeristen raja-arvojen etuna on täsmällisyys ja johdonmukaisuus. Numeeriset raja-arvot soveltuvat varsin hyvin käytettäviksi lintualueiden arviointiin, sillä tietämys lintujen esiintymisestä ja runsauksista eri alueilla on useimpien lajien kohdalla riittävän hyvä.

Tärkeiden lintualueiden valintaprosessissa kunkin lintualueen pari-ja yksilömäärää verrataan kriteerien raja-arvoihin. Ne alueet, joilla raja-arvo ylittyy, valitaan tärkeiksi lintualueiksi. Valintaprosessin luonteen takia eri alueiden linnuston laskentamenetelmien eroilla ei ole suurta merkitystä, koska eri alueiden pari-tai yksilömääriä ei verrata toisiinsa vaan kriteerien numeerisiin raja-arvoihin. Olennaista on arvioida ilmoitetun lukumäärän luotettavuutta suhteessa raja-arvoon. Niitä alueita, joiden ilmoitettua lukumäärää ei heikon laskentatehon, vanhentuneen aineiston tms. seikan takia voida pitää riittävän luotettavana, ei valita FINIBA-alueiksi, vaikka niillä raja-arvo ylittyisikin. Raja-arvon on lisäksi ylityttävä säännöllisesti kyseisellä alueella. Alueita, joilla raja-arvo on ylittynyt vain poikkeuksellisesti, ei valita FINIBA-alueiksi.

Valintamenettelyä voidaan soveltaa periaatteessa kaikenlaisiin alueisiin, mutta täysin ihmisen luomat ja ylläpitämät alueet, kuten kaatopaikat ja monet teollisuusalueet, on jätetty valintamenettelyn ulkopuolelle.

Lintutiedoista on pääsääntöisesti huomioitu vain ne, jotka ovat enintään n. 15- 20 vuotta vanhoja. Käytäntö riippuu lajista (voimakkaat kannanmuutokset heikentävät vanhojen tietojen käyttöarvoa) ja alueesta (suojelluilla, hitaasti muuttuvilla alueilla varsin vanhojakin tietoja voi käyttää). Voimakkaasti taantuneilla lajeilla (naurulokki ja selkälokki) vain 10 viime vuoden havainnot on huomioitu, kun taas voimakkaasti runsastuneilla lajeilla (merimetso, harmaahaikara, merihanhi, valkoposkihanhi ja kanadanhanhi) muutaman viime vuoden havaintoja ei ole pääsääntöisesti huomioitu, koska kriteereiden pohjana olleet kannanarviot ovat muutaman vuoden takaisia. Uusimpien havaintojen huomioiminen vaatisi tietojen päivitystä koko rekisteriaineistossa ja tuoreempien parimäärätietojen käyttöönottoa.

Alueiden linnustollista arvoa tarkasteltaessa on aina syytä huomioida, ettei alueiden linnustollinen arvo rajoitu täsä esiteltäviin kriteerit ylittäviin lajeihin. Valtaosalla alueita on myös muita merkittäviä linnustollisia arvoja. Nämä arvot saattavat koskea kriteerien ulkopuolista lajistoa tai yksilömäärät saattavat jäädä kriteeriraja-arvojen alle. Alueiden linnustollista arvoa tarkasteltaessa täytyy siis huomioida, paitsi kriteerit ylittävien lajien arvo, myös alueen linnustoa kokonaisuutena.

Viitteet

Rassi P., Alanen A., Kanerva T: & Mannerkoski I. (toim.) 2000: Suomen lajien uhanalaisuus 2000.-Ympäristöministeriö, Helsinki, 432 s. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä, esipainos.

• pesimisalueiden valintakriteerit
• kerääntymisalueiden valintakriteerit