Sopimus, jonka tarkoituksena on suojella Euroopan luonnonvaraiset kasvit ja eläimet sekä niiden elinympäristöt. Linnuston kannalta erityisesti muuttolintujen levähdysalueet on suojeltava. Sopimus biodiversiteetin (monimuotoisuuden) säilyttämiseksi. Tavoitteena on lajien ja monimuotoisuuden säilyttäminen, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä perimäaineksen tasapuolinen ja oikeudenmukainen käyttö. Luonnonsuojelun kannalta tärkein sopimus. Linnustolle IBA-alueet ovat eräs käytännön keino biodiversiteetin säilyttämiseksi. UNESCO:n ohjelmaan ihminen ja biosfääri (Man and the Biosphere programme) kuuluva biosfäärialue. Sopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten (kuten linnut, nisäkkäät, kalat ja selkärangattomat). Muuttavien lajien suojelu vaatii kansainvälistä yhteistyötä ja muuttavien lajien elinympäristöjen säilyttämistä koko muuttoreitin varrella. Endeeminen lintualue (Endemic Bird Area, EBA) on alue, jossa tavataan kaksi tai useampia suppean levinneisyyden lajia. Ei esiinny Suomessa. EU:n lintudirektiivin mukainen alue, joka on tarkoitettu turvaaman suotuisan suojelun taso lintudirektiivin mukaisille lintulajeille. Habitaattien suojelun perusta Euroopassa (92/43/EEC). Tavoitteena erilaisten elinympäristöjen ja luontotyyppien säilyminen. Natura 2000- alueverkosto on linnuston kannalta tärkein habitaattidirektiivin sovellutus. Lintujen suojelun perusta Euroopassa (79/409/EEC). Tavoitteena lintulajien ja lintukantojen säilyminen ja riistalajeilla kestävä metsästys. Katso perusteellisempi selvitys aiheesta sivulta "Suojelu".

Itämeren suojelusopimus. Tärkein tavoite on estää Itämeren saastuminen. HELCOM on suositellut meriympäristön suojeluun tähtäävien suojelualueiden perustamista. Tähän kuuluvat ruokailevien, talvehtivien ja lepäilevien merilintujen kerääntymisalueet.

Koodi	Kriteeri
A1	Maailmanlaajuisesti uhanalainen laji
A2	Suppean levinneisyyden laji
A3	Yhteen biomiin rajoittunut laji
A4a	>=1% luonnonmaantieteellisen alueen vesilintupopulaatiosta
A4b	>=1% koko maailman populaatiosta ei-vesilinnulla
A4c	>20000 vesilintua tai >10000 merilintua
A4d	Muuttoreitin pullonkaula
B1a	>=1% muuttoreitin tai erillisestä vesilintupopulaatiosta Euroopassa
B1b	>=1% erillisestä merilintupopulatiosta Euroopassa
B1c	>=1% erillisestä populaatiosta (muut) Euroopassa
B1d	>5000 haikaraa tai >3000 päiväpetolintua Euroopassa
B2	Euroopan vastuulaji, SPEC 2-3
B3	Euroopan vastuulaji, SPEC 4
C1	EU:n lintudirektiivin erityissuojelualue (SPA)

Lajin yksilömäärä on vähentynyt ja 20% todennäköisyydellä laji häviää kahdenkymenen tai viiden sukupolven kuluessa, kumpi tahansa aikaväli on pidempi (IUCN 1994, suom. Ympäristösanasto) Termiä luonnonmaantieteellinen alue käytetään kuvaamaan eliömaantieteellistä aluetta. Esimerkiksi Euroopan IBA-alueissa luonnonmaantieteellinen alue vastaa läntistä palearktista aluetta Maailmanperintö -sopimuksen tarkoituksena on säilyttää huomattavan arvokkaat koko maailman tasolla arvokkaat luonto- tai kulttuurimuistomerkit. Kohteet kootaan erityiseen maailmaperintö-luetteloon. Ulappaliitäjät, ulappakeijut, suulat, kihut ja ruokit. Ramsarin sopimuksen mukainen määritelmä. Kosteikkojen ja vesilintujen säilyttämiseen ja suojeluun tähtäävä kansainvälinen suojelusopimus. Sekundaarialue (Secondary Area, SA) on alue, jossa tavataan yksi suppean levinneisyyden laji. Ei esiinny Suomessa. Laji, jonka elinvoimaisuus ei ole todennettavissa ja jonka yksilömäärän mahdolliset muutokset edellyttävät seurantaa. (IUCN 1994, suom. Ympäristösanasto) Laji, jonka yksilömäärä säilyy vakaana ja kasvavana ainoastaan jatkuvien suojelutoimien avulla. Suojelutoimien lopettaminen johtaisi lajin uhanalaisuuteen. (IUCN 1994, suom. Ympäristösanasto) Laji, jonka maailmalaajuinen levinneisyys on alle 50000 km². Ei esiinny Suomessa. Laji, jonka luontainen kanta on ihmisen toiminnan seurauksena vaarassa kadota tietyltä alueelta tai kuolla sukupuuttoon. (Ympäristösanasto) Lajin yksilömäärä on vähentynyt, mutta laji ei ole vielä välittömässä häviämisvaarassa. (IUCN 1994, suom. Ympäristösanasto) Kuikat, uikut, pelikaanit, merimetsot, haikarat, kattohaikarat, iibikset, flamingot, sorsat, kurjet, rantakanat, meriharakat, avosetit, paksujalat, pääskykahlaajat, kurmitsat, kurpat ja lokit. Ramsarin sopimuksen mukainen määritelmä. Lajin yksilömäärä on nopeasti vähentynyt ja 50% todennäköisyydellä laji häviää kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven kuluessa, kumpi tahansa aikaväli on pidempi (IUCN 1994, suom. Ympäristösanasto)