Viime kesänä 45 linjalaskijaa purki maastopaineitaan pohjoisten IBA-alueiden helmoissa, ja tuloksena oli vaikuttavat 1000 laskentakilometriä 192 reitillä. Lisäksi SYKE:n, Metsähallituksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon linjalaskennat nostivat IBA-alueilla laskentareittimäärään 240:een. Laskennat painottuivat Ylä-Lapin suo- ja tunturialueille. Linjalaskentoja tehtiin toki etelämpänäkin Metsä-Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.

Pohjoisimmasta Lapista tuli kautta aikojen parasta lyhyellä aikavälillä kerättyä lintuaineistoa. Ko. alueelta on valtakunnallisesti kertynyt yleensä valitettavan vähän aineistoa kannanarvioiden tekemiseksi. Viime kesän IBA-laskentojen perusteella Suomessa oli ainakin 800 kiirunan, 1720 keräkurmitsan, 1125 lapinsirrin, 1900 suosirrin, 350 punakuirin, 2090 tunturikihun, 565 lapinkirvisen, 52000 lapinsirkun ja 2100 pulmusen reviiriä tai paria. Todelliset parimäärät ovat olleet varmasti korkeammat, koska läheskään kaikkia tunturialueita tai ylänkösoita ei tutkittu. Esitetyt luvut koskevat 12 Lapin IBA-aluetta tai sen osaa, yhteensä 8900 neliökilometriä – pinta-alassa on mukana siis myös Metsä-Lapin kohteita. Tunturikihun parimäärä oli siitä huolimatta korkein Suomessa todettu. Keräkurmitsan, pulmusen, lapinsirkun, suosirrin, punakuirin ja lapinkirvisen hyvä määrä viittaa siihen, että kannat eivät ole ainakaan taantuneet, vaan ovat sotienjälkeisen linnustoseuranta-aineiston valossa vahvimmillaan. Sen sijaan sinirinta oli odotettua selvästi vähälukuisempi, vaikka oli edelleen runsas tunturikoivikoissa.

Laskennoissa ei löydetty tunturikiurua eikä kiljuhanhea. Kolmen pohjoisimman kunnan hyvä myyrätilanne ja paikoin sopulimäärä eivät tuoneet alueelle takavuosien veroista määrää sinisuohaukkoja – laji oli harvinaisuus myös Metsä-Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Tunturipöllö havaittiin yhdellä IBA-alueella, mutta pesinnöistä ei ollut merkkejä. Suokukko on häviämässä Etelä-Lapistakin ja kannan ydinalueellakin pesimätiheydet olivat noin puolet takavuosista. Vesilintujen runsauksista ei ole vielä yhteenvetoa tehty, mutta lapasotka oli todella harvinainen ja allin kanta myös ilmeisen niukka. Aluekohtaisia kannanarvioita ja muita tarkempia tietoja IBA-kartoituksista esitetään seuraavissa Linnut-vuosikirjoissa.

Kuvassa IBA-laskijoita Sammutinjängällä. Kuva: Jukka Koskelainen