Tämän listan tarkoituksena on auttaa luonto- ja lintujärjestöjä osallistumaan maakuntakaavaprosessiin ja vaikuttamaan siellä luonnon monimuotoisuuden säilymisen puolesta. Listaa voi käyttää apuna kaavoitushankkeeseen tutustuttaessa ja kehittämisehdotuksia mietittäessä ja myöhemmin lausuntovaiheessa, kun kaavaluonnosta ja -ehdotusta kommentoidaan.

Kaavasta laaditaan yleensä ensin osallistumis- ja arviointisuunnitelma, sitten kaavaluonnos ja viimeiseksi kaavaehdotus. Järjestöiltä pyydetään usein lausuntoa sekä luonnos- että ehdotusvaiheessa. Vaikkei lausuntoa pyydettäisikään niin mielipiteen luonnoksesta ja muistutuksen ehdotuksesta voi antaa kuka tahansa osallinen, eli henkilö tai järjestö jota kaava jollakin tapaa koskee.

Kun kaavasta antaa muistutuksen tai lausunnon, kannattaa pyytää kirjallista vastausta perusteluineen niistä lausunnon kohdista jotka eivät kaavoittajan mielestä aiheuta toimenpiteitä. Samalla kannattaa pyytää kaavoittajaa ilmoittamaan, kun kaava on hyväksytty. Tätä varten tulee merkitä osoitteensa lausuntoon tai muistutukseen.

Tässä listassa on huomioitu luonnonsuojelu.

Maakuntakaava on uudistuneen maankäyttö- ja rakennuslain mukanaan tuoma kaavamuoto, joka korvaa entiset seutukaavat. Maakuntakaavan tehtävänä on välittää valtakunnallisia tavoitteita kuntatason kaavoitukseen. Maakuntakaava on kaavamuotona hyvin yleispiirteinen rakennesuunnitelma, joka osoittaa maakunnan eri osien maankäytön luonteen. Kaavaan voi jättää myös valkoisia alueita, joiden maankäyttö jää päätettäväksi kuntatasolla.

Maakuntakaavaprosesseja on vireillä ympäri maata, jotkut maakunnat ovat saaneet kaavansa valmiiksikin. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maakuntakaava on ohjeena alemmantasoisia kaavoja laadittaessa tai muutettaessa. Maakuntakaavan laatii maakunnan liieto ja sen hyväksyy maakuntavaltuusto. Maakuntakaavat alistetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Alueella, jolla on voimassa oikeusvaikutteinen yleiskaava tai asemakaava ei maakuntakaava ole voimassa. Maakuntakaavasta voi perustelluista syistä poiketa kuntien yhteisessä yleiskaavassa.

Maakunnalliseen suunnitteluun kuuluu myös maakuntaohjelma, joka on pitkän tähtäimen strateginen asiakirja. Siinä määritellään suuntaviivat maakunnan halutulle kehittämiselle. Maakuntakaava sijoittelee tavoitteet kartalle. Järjestön kannattaa olla aktiivinen jo maakuntasuunnitelmavaiheessa.

Kaavan laatiminen aloitetaan laatimalla osallistumis- ja arviointisuunnitelma, ja siinä kerrotaan miten kaavan laatimisesta aiotaan tiedottaa, millaiset ovat osallistumisjärjestelyt ja milloin on mahdollisuus esittää mielipiteen esittämiseen tai lausunnon antamiseen. Suunnitelmassa tulee myös tiedottaa millaisia selvityksiä kaavoitusta varten on tehty tai aiotaan tehdä. Kannattaakin olla yhteydessä maakuntaliittoon ja esittää yhdistyksen lisäämistä osallisten luetteloon, jos ei se siellä jo ole. Näin saatte ajoissa tiedon maakuntakaavoituksen käynnistymisestä ja pääsette mukaan alusta asti. Järjestön kannattaa myös esittää selvitystarpeita, jos vaikuttaa siltä ettei kaavoittajalla ole käytettävissään kaikkea tarpeellista tietoa esim. alueen luontoarvoista. Ilman tietoa ei tärkeitä asioita voi esittää kaavakartalla, eikä niiden säilymisestä ole takuita. Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Pohjatietojen vajavaisuus voi olla peruste muutoksenhaulle. Kannattaa kiinnittää huomiota myös selvitysten tuoreuteen.

Selvitysten on annettava maankäyttö- ja rakennusasetuksen (1 §) mukaan riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset:

• ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön;
• maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon;
• kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin;
• alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen;
• kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa (28 §) säädetään maakuntakaavan sisältövaatimuksista, jotka kaikkien laadittavien maakuntakaavojen pitäisi täyttää. Niiden mukaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja valtakunnalliset luonnonsuojeluohjelmat on otettava huomioon maakuntakaavaa laadittaessa. Mahdollisuuksien mukaan kaava tulee sovittaa yhteen ympäröivien alueiden maakuntakaavojen kanssa. Kaavaa laadittaessa on selvitettävä, kenen toteutettavaksi kaava ja sen edellyttämät toimenpiteet kuuluvat. Lisäksi on otettava huomioon (ja pystyttävä kaavaselostuksessa perustelemaan että asiat on selvitetty ja huomioitu) seuraavat asiat:

• maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen;
• alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen;
• ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin;
• vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön;
• maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin;
• maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen; sekä
• virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen.

Valtioneuvoston hyväksymissä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa luetellaan runsaasti luonnonsuojelua edistäviä yleis- ja erityistavoitteita, joita kaavoittajien ja muiden viranomaisten tulee toimissaan edistää. Yleistavoitteet ovat luonteeltaan ohjaavia ja ne koskevat maakuntakaavaa ja yleispiirteistä yleiskaavaa. Erityistavoitteet koskevat kaikkea kaavoitusta jollei niitä ole erikseen annettu jollekin tasolle ja ne ovat luonteeltaan velvoittavia. Monet tavoitteista ovat sellaisia, että niitä on lintuharrastajan ja luonnonsuojelijan helppo kannattaa. Yleistavoitteiden mukaan alueidenkäytöllä tulee edistää mm.

• elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä,
• ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden välillä,
• luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto- ja kulttuurimatkailua parantamalla moninaiskäytön edellytyksiä,
• suojelualueverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti kestävää hyödyntämistä suojelutavoitteita vaarantamatta,
• luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville.

Erityistavoitteisiin sisältyy mm. että alueidenkäytön suunnittelussa

• on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet, ja alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota,
• on huomioitava vesi- ja rantaluonnon suojelun tai virkistyskäytön kannalta erityistä suojelua vaativat vesistöt,
• on luotava alueidenkäytölliset edellytykset seudullisten virkistysalueiden muodostamiselle erityisesti Etelä-Suomessa ja suurilla kaupunkiseuduilla,
• on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet sekä pyrittävä varaamaan turpeenottoalueiksi ensisijaisesti jo ojitettuja soita,
• hyviä ja laajoja pelto- ja metsätalousalueita ei tulisi pirstoa muulla maankäytöllä.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet löytyvät internetistä ympäristöministeriön sivuilta

Kaavakartassa on kaavamerkintöjen lisäksi merkintöihin liittyviä kaavamääräyksiä. Määräykset jaotellaan suunnittelumääräyksiin, rakentamismääräyksiin ja suojelumääräyksiin. Suojelumääräyksillä ohjataan ympäristöarvojen säilymistä, ja niiden käyttö edellyttää että alueella on erityisiä ympäristöarvoja. Suojelumääräykset voivat koskea mm. tärkeitä pohjavesialueita, maisemaa, luonnonarvoja, rakennettua ympäristöä ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Kaavaa tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomiota myös ehdotettuihin määräyksiin ja miettiä ovatko ne riittäviä.

Suojelualuevaraukset
Yleiskaavoitusta ohjaava maakuntakaava on hyvä keino edistää maakunnallisesti ja seudullisesti tärkeiden luontokohteiden suojelua. Useimmissa maakunnissa maakuntakaavan työstämistä ei aloiteta tyhjältä pöydältä, vaan alueella on yksi tai useampia vahvistettuja seutukaavoja. Kun tutustuu maakuntakaavaluonnokseen tai ehdotukseen, kannattaa kaivaa esiin myös aiemmat seutukaavat. Niistä voi saada vinkkiä myös maakuntakaavan laatimiseen.

Kannattaa tarkistaa, onko maakuntakaavassa esitetty kaikki aiemmissa seutukaavoissa esitetyt suojelualuemerkinnät, vai onko kaavaan merkitty vain olemassa olevat suojelualueet, natura -alueet ym. Luonnonarvoja koskevan sisältövaatimuksen mukaisesti maakuntakaavassa tulisi Natura 2000 -alueiden sekä muihin valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvien alueiden lisäksi osoittaa myös maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat alueet. Kannattaa myös pyytää tapauskohtaiset perustelut, mikäli aiemmin seudullisesti ja maakunnallisesti arvokkaiksi katsotut alueet eivät enää täytä seudullisen ja maakunnallisen kohteen kriteerejä ja ne poistetaan kaavasta. Läntiseltä Uudeltamaalta on ennakkotapaus, jonka mukaan YM jätti vahvistamatta maakuntakaavasta poistettujen suojelualuevarausten alueet, sillä maakuntaliitto ei ollut perustellut miksi alueilta oli poistettu suojelualuevaraus.

Merkintäehdotus: S, SL
Ehdotus suojelumääräykseksi: Alueella ei saa toteuttaa sellaisia toimenpiteitä, jotka vaarantavat sen suojeluarvoja

Suojavyöhykkeet luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden lähelle
Suojavyöhykkeelle on olemassa perusteltu ekologinen ja lainsäädännöllinen perusta. Erityistä tarvetta suojavyöhykemerkinnälle on lintukosteikkojen, suojelusoiden, arvokkaiden vesistöalueiden, arvokkaiden puro- ja jokivesistöjen sekä pienten suojelualueiden lähialueilla ja lähekkäisten suojelualueiden välillä.

Merkintäehdotus: (SV) Suojavyöhyke
Ehdotus suojelumääräykseksi: Kahden lähekkäisen suojellun suon välisessä metsäalueessa saa toteuttaa metsätaloustoimia ainoastaan talvikuukausina. Yli 3 hehtaarin avohakkuita ei saa tehdä.

Tärkeät lintualueet
Kaavoissa tulisi huomioida kaikki valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat lintualueet, myös ne jotka eivät kuulu aikaisempiin suojeluohjelmiin. Avuksi voi käyttää Suomen ympäristökeskuksen ja BirdLife Suomen rajaamia linnustonsuojelun kannalta kansainvälisesti (IBA) ja valtakunnallisesti (FINIBA) arvokkaita alueita. FINIBA-alueita on Suomessa 411, ja se on kattavin ja laadukkain maassamme toteutetuista lintualueinventoinneista. Linnustollisesti arvokkailla alueilla on yleensä myös muita eliöstöllisiä huomioitavia arvoja. FINIBA-alueita säilyttämällä pidetään siis huolta myös monen muun eläimen tai kasvin elinpaikoista.

FINIBA- sivuilla on alueiden yleispiirteinen esittely. Tarkat lintutiedot löytyvät alueellisesta ympäristökeskuksesta, Suomen ympäristökeskuksesta ja BirdLife Suomesta.

Tärkeiden lintualueiden huomioimatta jättäminen on ristiriidassa maankäyttö ja rakennuslain 28 §:n kanssa, sillä kaavan tehtävänä on kansallisten ja maakunnallisten kulttuuri- ja luonnonarvojen vaaliminen. FINIBA-alueet on osoitettu valtakunnallisesti arvokkaiksi, minkä vuoksi niiden huomioimatta jättämistä ei voi mitenkään lainsäädännöllisesti perustella. Valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden lisäksi on olemassa maakunnallisesti arvokkaita kohteita, jotka myös pitäisi huomioida kaavassa asianmukaisesti. Apua näiden kohteiden arvioimiseen löydät täältä.

Lausunnossa voi esittää suojelualueiden ulkopuolisia FINIBA- ja IBA- alueita merkittäväksi kaavaan.

Merkintäehdotus: (Lin) Tärkeä lintualue tai (luo) Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue
Ehdotus suojelumääräykseksi: Alueilla toteutettavat suunnitelmat ja toimet on toteutettava siten, etteivät ne haittaa niitä linnustollisia arvoja, joiden perustella alue on valittu tärkeäksi lintualueeksi.

Metsämantereet
Maakuntakaava on sopiva väline esittää luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeiden yhtenäisten metsäalueiden, ns. metsämantereiden määrittelemistä. Alueet pitäisi varustaa kaavamerkinnällä joka estää alueiden pirstomisen ja haja-asutuksen leviämisen. Tähän valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet antavat hyvät mahdollisuudet. Samoin kannattaa ehdottaa riittävän virkistysalueverkoston kannalta tärkeiden taajamien tuntumaan sijoittuvien metsäalueiden säilyttämistä. Osaa alueista voi ehdottaa säilytettävän ns. hiljaisina alueina.

Merkintäehdotus: (lym) Laajat yhtenäiset metsäalueet, (my) Maa- ja metsätalousvaltaiset alueet, joilla ympäristöarvoja tai (luo) Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue
Ehdotus suunnittelumääräykseksi: Alueelle ei saa osoittaa rakennuspaikkoja, teitä eikä muuta pirstovaa maankäyttöä. Normaalit metsätaloustoimet ovat sallittuja.

Arvokkaat harjualueet tai muut geologiset muodostumat
Arvokkaiden geologisten muodostumien joukossa on niin kallioita, harjuja kuin muita arvokkaita moreenimuodostumia. Kohteiden luontoarvot voivat olla geomorfologisia, maisemallisia tai biologisia. Erityisesti biologisia arvoja (mm. korpia, lehtoja, luonnontilaisia puustoja, uhanalaista lajistoa) sisältävien kohteiden osalta pelkkä maa-aineslaki ei riitä, vaan suojeluarvojen säilyttämisessä tarvitaan muita toimia. Harjujen biologisten arvojen (mm. harjujen paisterinteet) suojelussa puolestaan korostuu metsäsuunnittelun merkitys.

Tarkistakaa, onko kaavassa esitetty kaikki valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat harju- ja kallioalueet. Ne käyvät ilmi Suomen Akatemian laajasta harjujeninventointiaineistosta 1980-luvulta. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota sellaisiin seudullisesti ja maakunnallisesti arvokkaiksi todettuihin harjuihin, jotka aikanaan jäivät valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman ulkopuolelle. Myös merenalainen harjuluonto tulisi huomioida maakuntakaavassa.

Merkintäehdotus:(MY-hs)
Ehdotus suojelumääräykseksi: Alueella toteutettavat suunnitelmat ja toimet on toteutettava siten, ettei luonnon monimuotoisuus alueella vähene.

Luonnonsuojelullisesti ja/tai kalataloudellisesti arvokkaat vesistöt
Maakuntakaavassa voi esittää myös luonnonsuojelun ja kalatalouden kannalta tärkeiden vesistöjen ja pienvesien huomioimista. Vesistöistä saa tietoa alueellisista ympäristökeskuksista ja TE-keskusten kalatalousyksiköistä.

Merkintäehdotus: (WS)
Ehdotus suojelumääräykseksi: Vesistössä ei tule sallia toimenpiteitä jotka vaarantavat sen luonnonarvoja.

Luonnonsuojelullisesti arvokkaat suot
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät, että turpeenottoalueiksi varataan ensisijaisesti jo ojitettuja soita. Jos kaavassa esitetään turpeennostoalueiksi ojittamattomia soita, kannattaa esittää että varaus vaihdetaan suojelumerkinnäksi tai luo –merkinnäksi. Soiden linnustosta saa tietoa BirdLife Suomesta, esim. tärkeistä lintualueista (FINIBA).

Merkintäehdotus: (MY-suo) Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas suo
Ehdotus suojelumääräykseksi: Alueella toteutettavat suunnitelmat ja toimet on toteutettava siten, ettei luonnon monimuotoisuus alueella vähene.

Virkistysalueiden riittävyys ja laatu
Vanhan rakennuslain aikaisilla seutukaavoilla osoitettiin seudulliset virkistysalueet. Kunnilla oli myös velvoite osoittaa virkistysaluetta muualta, jos vahvistetun seutukaavan virkistysaluetta otettiin rakennuskäyttöön. Maakuntakaavaluonnoksessa lähivirkistysalueet sisältyvät taajamatoimintojen alueeseen, joten niiden osoittaminen jää kuntien oman aktiivisuuden varaan. Kasvavissa kunnissa virkistysalueita pidetään joskus maankäytön ja rakentamisen reservialueina, joten maakuntakaavan merkitys laajempien seudullisten viheralueyhteyksien turvaajana on entistäkin tärkeämpi.

Lausunnossa kannattaa vedota väestönkasvutavoitteisiin ja siihen, että maakuntakaavassa tulee huolehtia siitä, että kasvavan väestön tarpeisiin on riittävästi laadukasta viher- ja virkistysaluetta. Kaikkea virkistyskäyttöä ei voi kanavoida jokamiehenoikeuden nojalla maa- ja metsätalousalueille tai kansallispuistoihin. Jos vahvistettujen seutukaavojen virkistysalueita on poistettu maakuntakaavasta, siitä kannattaa huomauttaa. Voi myös esittää, että kaavaan merkittäisiin erikseen ne virkistysalueet, joilla on erityistä merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Virkistysalueet, joilla on erityistä merkitystä luonnon monimuotoisuudelle
Ihmiset haluavat lähiseuduilleen (alle 10 km päähän) luonnontilaisia virkistysmetsiä. Tämä käy ilmi luonto- ja lintujärjestöjen syyskuussa 2001 Suomen Gallupilla teettämästä mielipidetiedustelusta. Tällä hetkellä useimmilla virkistysalueilla harjoitetaan samoja metsänkäsittelytoimenpiteitä kuin talousmetsissäkin. Näitä ovat mm. päätehakkuut, maanmuokkaus, tienteko ja jopa kunnostus- ja täydennysojitukset. Luontojärjestöjen tavoitteena on, että erityisesti Etelä-Suomessa virkistysmetsien hoitoa kehitettäisiin luonnon monimuotoisuutta säilyttävään suuntaan. Tämän vuoksi kannattaa esittää monimuotoisimpien ja parhaiden virkistysalueiden merkitsemistä karttaan omalla merkinällä.

Merkintäehdotus: V/luo (virkistysalue, jolla on erityistä merkitystä luonnon monimuotoisuudelle, (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue)
Ehdotus suunnittelumääräykseksi: Suunnittelumääräyksissä tulisi esittää, että ko. alueille laadittaisiin hoito- ja käyttösuunnitelmat, joilla sovitetaan yhteen luonnonarvojen säilyttäminen ja virkistyskäyttö.

Hiljaiset ja vähämeluiset alueet, luonnonrauha-alueet
Hiljaiset ja vähämeluiset alueet tulisi merkitä maakuntakaavoihin omalla kaavamerkinnällä. Alueiden tärkeys korostuu erityisesti Etelä-Suomessa. Aluemerkinnällä ja siihen liittyvillä kaavamääräyksillä tulisi pystyä vaikuttamaan mm. ampumaratojen sijoittamiseen ja lentomeluun. Vaihtoehtoisesti voi esittää ns. luonnonrauha-alueiden rajaamista maakuntakaavaan. LRA-alueet olisivat laajasti rajattuja rauhallisia alueita, joiden ytimenä voisi olla jokin olemassa oleva suojelualue, sen ympärillä suojavyöhyke ja virkistysalueita. Koko alueen kehittämisessä huomioitaisiin alueen säilyminen rauhallisena, metsäisenä (tai soisena) eliöiden elinalueena ja hoito- ja käyttösuunnitelmalla ohjatun virkistyskäytön piirissä.

Merkintäehdotus: (H) Hiljaiset ja vähämeluiset alueet, (LRA) Luonnonrauha-alueet
Ehdotus suojelumääräykseksi:

Ekologiset käytävät
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueidenkäytöllä tulee edistää luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä sekä ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden välillä. Tätä varten on käytössä kaavamerkintä viheryhteystarve. Tarkistakaa onko niitä tarpeeksi paljon ja oikeissa paikoissa.

Merkintäehdotus: Viheryhteystarve
Suojelumääräysmääräysesimerkki:

Luonnon monikäytön kehittämisalue
Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa esitetään omaa merkintää sellaisille arvokkaita luontokohteita sisältäville aluekokonaisuuksille joilla olisi potentiaalia virkistyskäyttöön ilman että alueen alkuperäiset suojeluarvot vaarantuvat. Tällaista merkintää voisi käyttää muissakin maakuntakaavoissa.

Merkintäehdotus: Luonnon monikäyttöalue
Ehdotus suojelumääräykseksi: Alueen maankäyttöä suunnitellessa tulee kiinnittää erityistä huomiota luontoalueiden virkistyskäyttömahdollisuuksien edistämiseen, niiden välisten reitistöjen muodostamiseen ja maisema- ja ympäristöarvojen säilymiseen.