Natura 2000 -verkosto on perustettu turvaamaan luonnon monimuotoisuuden säilyminen EU-maissa. Suomessa verkostoon on liitetty pääasiassa vanhoja suojelualueita, mutta myös muita arvokkaita alueita. Alueet on perustettu joko luontodirektiivin tai lintudirektiivin perusteella.

Luonnonsuojelulaissa säädetään siitä miten tulee toimia jos epäillään että jokin hanke tai suunnitelma saattaa heikentää Natura 2000 -alueen luonnonarvoja (LSL 65 ja 66 §:t). Säädökset koskevat sekä kyseiselle alueelle suunniteltuja hankkeita että alueen ulkopuolisia hankkeita, joiden vaikutukset ulottuvat Natura 2000 -alueelle. Hankkeen tai suunnitelman käynnistyessä sen vaikutukset natura-alueeseen tulee selvittää. Selvittämisvelvollisuus koskee myös hankkeita tai suunnitelmia, joilla todennäköisesti on Natura 2000 -alueelle ulottuvia merkityksellisiä haitallisia vaikutuksia. Ympäristövaikutukset on arvioitava, jos jokin hanke tai suunnitelma yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti heikentää Natura 2000 -aluetta (LSL 65.1 §). Jos hankkeesta laaditaan YVA-lain mukainen arviointi, natura-arviointia ei tarvitse tehdä.

Natura-arviointia vaativat hankkeet ovat tyypillisesti rakennus- ja kaivoshankkeita tai ojituksia ym. vesistöjärjestelyjä. Suunnitelmat taas ovat tavallisimmin kaavoja tai tiesuunnitelmia.

Ympäristövaikutusten arviointivelvollisuus kuuluu hankkeen toteuttajalle tai suunnitelman laatijalle, jonka on laadittava kirjallinen ympäristövaikutusten arviointiselvitys. Selvityksestä pitää ilmetä seuraavat asiat:

• Hankkeen tai suunnitelman kuvaus
• Tiedot Natura-alueesta
• Kuvaus hankkeen tai suunnitelman vaikutusalueesta ja suhteesta Natura 2000-alueeseen
• Tarkemmat tiedot niistä vaikutuksista, jotka kohdistuvat Natura -luonnonarvoihin
• Luontotyypit ja lajit sekä näiden elinympäristöt, joiden suojelemiseksi alue on otettu Natura -verkostoon
• Luontotyyppien, lajien ja näiden elinympäristöjen säilymiseen vaikuttavat tekijät

Arvioinnista pyydetään lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta, tai jos se itse on hankkeen takana, lausunto pyydetään ympäristöministeriöltä. Arvioinnin perusteella alueellinen ympäristökeskus arvioi onko vaikutus heikentävää ja onko heikennys merkittävää.

Lausunnossa on otettava kantaa siihen, mitkä ovat alueen luonnonarvot, mikä on niiden suojelun taso sekä minkä tyyppistä heikentäminen on. Alueellinen ympäristökeskus ei siis tee itse arviointia, vaan ainoastaan kommentoi sitä. Ympäristökeskuksen lausunto on avainasemassa kun harkitaan luvan myöntämistä tai suunnitelman hyväksymistä.

Mikäli arvioinnissa ilmenee, että hankkeella tai suunnitelmalla on merkittäviä haitallisia vaikutuksia Natura-alueella, niin lupaa hankkeelta ei saa myöntää tai suunnitelmaa kuten kaavaa ei saa hyväksyä. Lähtökohtana on siis se, että luonnonarvoja ei saa Natura 2000 -alueilla heikentää. Pääsäännöstä on olemassa poikkeus: valtioneuvosto voi yleisistunnossa antaa luvan hankkeen toteuttamiseen, jos se toteaa että hanke tai suunnitelma on yleisen edun kannalta välttämätön eikä vaihtoehtoja ole. Valtioneuvostolla on siis tiettyjen edellytysten täyttyessä oikeus myöntää lupa sellaiselle toiminnalle, joka heikentää Natura 2000 -alueen luonnonarvoja. Kunnalla, ympäristökeskuksella tai ympäristökeskuksella tällaista mahdollisuutta ei ole.

Hyvä esitys mm. Natura-arvioinnin tarpeesta kaavoituksessa OTT Ari Ekroos: Ympäristön- ja luonnonsuojeluoikeuden perusteet (1998)
Katso myös ympäristöministeriön Natura 2000-arviointisivut