Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rannalle ei saa rakentaa ilman asemakaavaa tai rakentamisen ohjaamiseen tarkoitettua yleiskaavaa tai poikkeuslupaa. Suunnittelutarpeen ulkopuolelle jää mm. maatalouden, maanpuolustuksen ja merenkulun tarpeisiin tuleva rakentaminen ja olemassa olevan rakennuksen korjaaminen tai laajentaminen tai talousrakennuksen rakentaminen. Rantojen kaavoitus alkoi 1970-luvun alussa. Suomen rantaviivasta n. viisi prosenttia eli 15 800 km on ranta-asemakaavoitettu. Myöhemmin painopiste on siirtynyt laaja-alaisempaan rantayleiskaa-voitukseen. Yleiskaavat soveltuvat tietyin edellytyksin sellaisenaan rakennusluvan perusteeksi. Rantayleiskaavoja on laadittu noin 15 prosentille rantaviivasta eli 46 000 kilometrille.

Kaavoituksen lisäksi rannoille rakennetaan poikkeamispäätöksillä kaavoitettujen alueiden ulko-puolelle. Noin puolet vuosittain nousevista vapaa-ajanasunnoista rakennetaan poikkeusluvilla - vastaavasti läheskään kaikki loma-asutuksen kaavoitetut tontit eivät ole käytössä.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa on omat säädöksensä rantarakentamisesta. Lain sisältövaatimusten mukaan on huolehdittava, että suunniteltu rakentaminen ja sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön, että luonnonsuojelu, maisema- arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet huomioidaan ja että ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Maanomistaja voi itse laatia tai teettää ranta-asemakaavan omalle ranta- alueelleen. Myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat rantakaavoitusta. Niiden mukaan rantaan tukeutuva loma-asutus on mitoitettava siten, että turvataan luontoarvoiltaan arvokkaiden ranta-alueiden säilyminen sekä loma-asumisen viihtyisyys. Lisäksi alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei merkittäviä ja yhtenäisiä luonnonalueita tarpeettomasti pirstota. Maaseudun asutus on mahdollisuuksien mukaan suunnattava tukemaan maaseudun taajamia ja kyläverkostoa. Maakunta- kaavoituksessa on otettava huomioon vesi- ja rantaluonnon suojelun tai virkistyskäytön kannalta erityistä suojelua vaativat vesistöt.

Lisäksi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan tulee edistää saaristomeren, maankohoamisrannikon, Lapin tunturialueiden ja Vuoksen vesistöalueen säilymistä luonto- ja kulttuuriar-vojen kannalta erityisen merkittävinä aluekokonaisuuksina. Saaristomerellä turvataan kulttuurimai-seman kannalta merkittävien alueiden ja riittävän laajojen rakentamattomien alueiden säilyminen. Maankohoamisrannikolla otetaan huomioon maankohoamisen taloudelliset ja ympäristölliset vai-kutukset olemassa olevaa rakennetta uudistettaessa ja uutta suunniteltaessa. Rakentamisen si-joittelussa turvataan maankohoamisrannikolle ominaisten luonnon kehityskulkujen alueellinen edustavuus. Vuoksen vesistöalueella ohjataan matkailua, vesistöjen virkistyskäyttöä ja vesiliikennettä sekä ra-kentamista ja muuta maankäyttöä siten, että järviluonnon, maiseman ja kulttuuriperinnön erityis-piirteet säilyvät.

Alueellisten ympäristökeskusten tehtävänä on ohjata ja auttaa kuntia niin, että sekä kaavoitusmenettely että kaavan sisältö vastaavat lain vaatimuksia. Jos kunnan hyväksymä kaava kuitenkin on ristiriidassa lain kanssa, ympäristökeskuksilla on mahdollisuus antaa kunnalle oikaisukehotus tai tehdä valitus hallinto-oikeudelle. Käytännössä oikaisukehotuksen tai valituksen tekeminen on äärimmäisen harvinaista.