Maakuntakaavan hyväksyy maakuntavaltuusto ja se lähetetään ympäristöministeriöön vahvistettavaksi. Ministeriön on jätettävä kaava kokonaan tai osittain vahvistamatta, jollei kaava täytä sille 28 §:ssä asetettuja sisältövaatimuksia tai jos päätös muutoin on lainvastainen. Muussa tapauksessa päätös on vahvistettava.

Jos järjestö (tai muu asianosainen) ei ole tyytyväinen maakuntakaavoituksen tulokseen, se voi valittaa ympäristöministeriölle kaavan hyväksymisestä. Aikaa valituksen tekoon on 30 päivää maakuntavaltuuston päätöksen tiedoksisaannista. Kannattaa pyytää maakuntaliitosta pöytäkirjanote kaavan hyväksyneestä kokouksesta ja valitusosoitus, niistä selviää milloin 30 päivää alkaa juosta.

Valitukseen oikeutetuista sanoo maankäyttö- ja rakennuslain 191 § seuraavaa: 191 §

Valitusoikeus kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä: Sen lisäksi, mitä muutoksenhausta erikseen säädetään, on rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä toimialaansa kuuluvissa asioissa toimialueellaan oikeus valittaa kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä. Maakuntakaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä on valitusoikeus myös valtakunnallisella yhteisöllä, kun kysymys on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisuudesta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maakuntaan (=johonkin sen kuntaan) rekisteröity paikallinen tai alueellinen luonnonsuojelu- tai lintuyhdistys on oikeutettu valittamaan omaan toimialaansa liittyvistä seikoista kaavassa. Yhdistyksen toimiala on yleensä määritelty sen säännöissä, ja halutessaan voi valitukseen liittää otteen säännöistä. Lisäksi maakuntakaavasta saa valittaa valtakunnallinen yhdistys, kuten BirdLife Suomi silloin kun kyse on siitä ettei kaava täytä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita.

Kaavasta voi valittaa, vaikkei olisi aiemmin osallistunut kaavan laatimiseen esimerkiksi lausuntoja tai muistutuksia laatimalla. On kuitenkin hyvä, jos osallistuminen on ollut pitkäjänteistä ja valituksessa voi vedota samoihin asioihin joita on tuonut esiin jo lausuntovaiheessa.

Valitus tehdään ympäristöministeriöön kirjallisena ja vapaamuotoisena. Siinä on ilmoitettava

• valittajan nimi, asuinkunta ja postiosoite (yhdistyksellä yhdistyksen kotipaikka ja toimiala)
• päätös, johon haetaan muutosta
• miltä osin päätöksestä valitetaan ja muutos, joka siihen vaaditaan tehtäväksi
• muutosvaatimuksen perusteet

Maakuntaliitosta saatu pöytäkirjanote kaavan hyväksyneestä kokouksesta liitetään valitukseen. Muiden liitteiden kanssa saa käyttää omaa harkintavaltaa. Mikäli suinkin mahdollista, kannattaa valituksen tueksi hankkia asiantuntijalausunto esimerkiksi alueen luotoarvoja tuntevalta biologilta tai miksei kaavoitusasioihin perehtyneeltä juristilta. Mahdollisia henkilöitä saattaa löytyä luonnonsuojelupiirin tai lintutieteellisen yhdistyksen kautta tai vaikka läheisestä yliopistosta. Jos lausuntoa ei ehdi saada mukaan valituksen jättöpäivänä, voi sen toimittaa myöhemminkin. Muutoksenhakuperusteiden (miksi kaavaa valittajan mielestä ei pitäisi vahvistaa) tulee kuitenkin esittää valitusaikana jätettävässä valituksessa. Varsinaisia valitusperusteita ei saa laajentaa lisälausunnoissa. Ympäristöministeriöstä kerrotaan, että mm. lausuntokierrosten sujuvuuden vuoksi liitteet olisi hyvä lähettää mahdollisimman pian valituksen perään. Valituksen teko ympäristöministeriöön maksaa 135 euroa mikäli valitus katsotaan aiheettomaksi. Maksu peritään päätöksen yhteydessä. Jos taas ympäristöministeriö päätyy valituksen esittämään ratkaisuun kaavaa vahvistaessaan, maksua ei peritä.

Ympäristöministeriön päätöksestä valitustie on suoraan korkein hallinto-oikeus. Sinne valittaminen maksaa 200 euroa (päätösmaksu) riippumatta siitä mikä on KHO:n päätös.

Maakuntakaavasta voi valittaa ns. laillisuusperustein. Kyseeseen tulee joko menettelyllinen virhe, kuten selvitysten puutteellisuus (MRL 9 §) tai asiallinen virhe, kuten kaavan sisältövaatimusten (MRL 28) tai valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisuus (MRL 24 § ja 28.1 §). Maankäyttö- ja rakennuslaissa todetaan, että kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin (MRL 9 §). Selvitysten on annettava maankäyttö- ja rakennusasetuksen (1 §) mukaan riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset:

1. ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön;
2. maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon;
3. kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin;
4. alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen;
5. kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Missään ei ole vielä toistaiseksi määritelty, mikä on riittävää, joten näihin pykäliin perustuvat valitukset kannattaa perustella erityisen huolella. Ennakkotapauksia selvitysten riittävyydestä tai riittämättömyydestä vielä odotellaan.

Maakuntakaavaa laadittaessa on valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään. Kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Kaava on mahdollisuuksien mukaan sovitettava yhteen maakuntakaava-alueeseen rajoittuvien alueiden maakuntakaavoituksen kanssa.

Kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota:

• maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen;
• alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen;
• ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin;
• vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön;
• maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin;
• maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen; sekä
• virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen.

Jos valituksessa vedotaan sisältövaatimusten vastaisuuteen, kannattaa yksilöidä vaatimus tarkkaan: millä tavalla kaava jättää vaalimatta maisemaa tai luonnonarvoja, millä alueella ei ole riittävästi virkistysalueita jne.

Valtioneuvoston hyväksymissä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa luetellaan runsaasti luonnonsuojelua edistäviä yleis- ja erityistavoitteita, joita kaavoittajien ja muiden viranomaisten tulee toimissaan edistää. Yleistavoitteet ovat luonteeltaan ohjaavia ja ne koskevat maakuntakaavaa ja yleispiirteistä yleiskaavaa. Erityistavoitteet koskevat kaikkea kaavoitusta jollei niitä ole erikseen annettu jollekin tasolle ja ne ovat luonteeltaan velvoittavia.

Yleistavoitteiden mukaan alueidenkäytöllä tulee edistää mm.

• elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä,
• ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden välillä,
• luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto- ja kulttuurimatkailua parantamalla moninaiskäytön edellytyksiä,
• suojelualueverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti kestävää hyödyntämistä suojelutavoitteita vaarantamatta,
• luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville. Erityistavoitteisiin sisältyy mm. että alueidenkäytön suunnittelussa
• on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet, ja alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota,
• on huomioitava vesi- ja rantaluonnon suojelun tai virkistyskäytön kannalta erityistä suojelua vaativat vesistöt,
• on luotava alueidenkäytölliset edellytykset seudullisten virkistysalueiden muodostamiselle erityisesti Etelä-Suomessa ja suurilla kaupunkiseuduilla,
• on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet sekä pyrittävä varaamaan turpeenottoalueiksi ensisijaisesti jo ojitettuja soita,
• hyviä ja laajoja pelto- ja metsätalousalueita ei tulisi pirstoa muulla maankäytöllä.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet löytyvät internetistä osoitteesta http://www.ymparisto.fi/aluekayt/vatindex.htm

Sivuilta saa ladattua myös ympäristöministeriön laatiman oppaan tavoitteiden soveltamisesta. Siitä voi saada hyviä vinkkejä myös valituksen laatimiseen.

Liite: esimerkki maakuntakaavapäätöstä koskevasta valituksesta