---

Tämän listan tarkoituksena on auttaa ketä tahansa luonnonystävää, erityisesti luonto- ja lintujärjestöjä osallistumaan maankäytön suunnitteluun omilla alueillaan ja vaikuttamaan toimillaan luonnon monimuotoisuuden säilymisen puolesta. Listaa voi käyttää apuna kaavoitushankkeeseen tutustuttaessa ja kehittämisehdotuksia mietittäessä ja myöhemmin lausuntovaiheessa, kun kaavaluonnosta ja -ehdotusta kommentoidaan.

Kaavasta laaditaan yleensä ensin osallistumis- ja arviointisuunnitelma, sitten kaavaluonnos ja viimeiseksi kaavaehdotus. Järjestöiltä pyydetään usein lausuntoa kaikissa vaiheissa. Vaikkei lausuntoa pyydettäisikään niin mielipiteen luonnoksesta ja muistutuksen ehdotuksesta voi antaa kuka tahansa osallinen, eli henkilö tai järjestö jota kaava jollakin tapaa koskee. Kun kaavasta antaa muistutuksen tai lausunnon, kannattaa pyytää kirjallista vastausta perusteluineen niistä lausunnon kohdista jotka eivät kaavoittajan mielestä aiheuta toimenpiteitä. Samalla kannattaa pyytää kaavoittajaa ilmoittamaan, kun kaava on hyväksytty. Tätä varten tulee merkitä osoitteensa lausuntoon tai muistutukseen.

Tässä listassa on huomioitu luonnonsuojelua ja luonnon monimuotoisuutta koskevat asiat. Aluksi esitellään yleiskaavan periaatteita ja lopussa on ohjeistus siitä, mitä pitäisi tarkistaa.

Yleiskaava on tärkein kaavamuoto, sillä siinä tehdään merkittävimmät kunnan maankäyttöä koskevat ratkaisut. Yleiskaavavaiheessa eri toiminnoille, kuten voimaloille, kaatopaikoille tai virkistysalueille saattaa olla vielä monia eri sijoituspaikkoja, joten kaavoitukseen osallistuminen on erityisen kannatettavaa. Yleiskaavan voi tehdä joko yleispiirteisenä tai yksityiskohtaisena, jolloin se ohjaa suoraan rakentamista. Yleiskaavan hyväksyy kunnanvaltuusto, eikä sitä tarvitse alistaa ulkopuolisten viranomaisten vahvistettavaksi. Selvitysten on annettava maankäyttö- ja rakennusasetuksen (1 §) mukaan riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset:

1. ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön;
2. maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon;
3. kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin;
4. alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen;
5. kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa (39 §) säädetään yleiskaavan sisältövaatimuksista, jotka kaikkien laadittavien yleiskaavojen pitäisi täyttää. Niiden mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa yleiskaavaa. Lisäksi on otettava huomioon (ja pystyttävä kaavaselostuksessa todistamaan että asiat on selvitetty ja huomioitu) seuraavat asiat:

1. yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;
2. olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;
3. asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;
4. mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;
5. mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;
6. kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;
7. ympäristöhaittojen vähentäminen;
8. rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä
9. virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Valtioneuvoston hyväksymissä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa luetellaan runsaasti luonnonsuojelua edistäviä yleis- ja erityistavoitteita, joita kaavoittajien ja muiden viranomaisten tulee toimissaan edistää. Yleistavoitteet ovat luonteeltaan ohjaavia ja ne koskevat maakuntakaavaa ja yleispiirteistä yleiskaavaa. Erityistavoitteet koskevat kaikkea kaavoitusta jollei niitä ole erikseen annettu jollekin tasolle ja ne ovat luonteeltaan velvoittavia. Monet tavoitteista ovat sellaisia, että niitä on lintuharrastajan ja luonnonsuojelijan helppo kannattaa.

Yleistavoitteiden mukaan alueidenkäytöllä tulee edistää mm.

• elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä,
• ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden välillä,
• luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto- ja kulttuurimatkailua parantamalla moninaiskäytön edellytyksiä,
• suojelualueverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti kestävää hyödyntämistä suojelutavoitteita vaarantamatta,
• luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville.

Erityistavoitteisiin sisältyy mm. että alueidenkäytön suunnittelussa

• on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet, ja alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota,
• on huomioitava vesi- ja rantaluonnon suojelun tai virkistyskäytön kannalta erityistä suojelua vaativat vesistöt,
• on luotava alueidenkäytölliset edellytykset seudullisten virkistysalueiden muodostamiselle erityisesti Etelä-Suomessa ja suurilla kaupunkiseuduilla,
• on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet sekä pyrittävä varaamaan turpeenottoalueiksi ensisijaisesti jo ojitettuja soita,
• hyviä ja laajoja pelto- ja metsätalousalueita ei tulisi pirstoa muulla maankäytöllä.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet löytyvät internetistä ympäristöministeriön sivuilta

Kaavakartassa on kaavamerkintöjen lisäksi merkintöihin liittyviä kaavamääräyksiä. Suojelumääräyksillä ohjataan ympäristöarvojen säilymistä, ja niiden käyttö edellyttää että alueella on erityisiä ympäristöarvoja. Suojelumääräykset voivat koskea mm. tärkeitä pohjavesialueita, maisemaa, luonnonarvoja, rakennettua ympäristöä ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Kaavaa tarkastellessa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota myös ehdotettuihin määräyksiin ja miettiä ovatko ne riittäviä. Tässä tarkistuslistassa on esitetty luonnon kannalta tärkeitä asioita, joihin kaavoituksessa kannattaa kiinnittää huomiota. Lista ei ole kattava, joten miettikää tarkkaan mikä on tärkeää ja säilyttämisen arvoista juuri teidän alueellanne ja mitä erityisosaamista te voitte tuoda kaavaprosessiin.

Ei haittaa, vaikka kaavakartat ja -määräykset ovat vieraita - tärkeää on että tunnet paikan, jonka tulevaisuutta suunnitellaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa. Kannattaakin tarkistaa, onko alueella jo maakuntakaava tai sitä edeltänyt seutukaava ja verrata yleiskaavaa yleispiirteisempään kaavaan. Jos maakuntakaavassa on kattavasti esitetty suojelualueita, virkistysalueita ym., ne pitäisi saada myös yleiskaavaan. Seutukaavan tai maakuntakaavan vastaisuus on myös valitusperuste. Yleiskaavan sisältövaatimusten mukaan kaavassa tulee huomioida yhdyskuntarakenteen ekologinen kestävyys, rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys (MRL 39 §). Seutukaavan tai maakuntakaavan on oltava ohjeena suojelualueiden osalta. Kaavassa tulee mm. esittää kaikki alueella sijaitsevat luonnonsuojelualueet. Näitä ovat mm.

1. lain nojalla suojellut luonnonsuojelualueet
2. natura-alueet
3. maakunta- tai seutukaavassa esitetyt suojelualueet
4. valtakunnallisten suojeluohjelmien (rantojen-, lehtojen-, harjujensuojeluohjelmat)

• Merkintäehdotus:S, SL
• Ehdotus suojelumääräykseksi: Alueella ei saa toteuttaa sellaisia toimenpiteitä, jotka vaarantavat sen suojeluarvoja

Jos alueella on Natura 2000 - kohteita, voi ehdottaa luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen vaikutusten arvioinnin tekemistä ennen kaavaehdotuksen laatimista.

Viralliset suojelualueet eivät aina riitä turvaamaan luonnonarvoja, vaikka kaavan sisältävaatimusten mukaan luonnonarvot on turvattava. Silloin kaavaan kannattaa esittää merkittäväksi myös sellaisia arvokkaita alueita, joita ei ole suojeltu. Tällaisia ovat mm. tärkeät lintualueet.

Kaavoissa tulisi huomioida kaikki valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat lintualueet, myös ne jotka eivät kuulu aikaisempiin suojeluohjelmiin. Avuksi voi käyttää Suomen ympäristökeskuksen ja BirdLife Suomen rajaamia linnustonsuojelun kannalta kansainvälisesti (IBA) ja valtakunnallisesti (FINIBA) arvokkaita alueita. FINIBA- alueita on Suomessa 411, ja se on kattavin ja laadukkain maassamme toteutetuista lintualueinventoinneista . Linnustollisesti arvokkailla alueilla on yleensä myös muita huomioitavia eliöstöllisiä arvoja. FINIBA-alueita säilyttämällä pidetään siis huolta myös monen muun eläimen tai kasvin elinpaikoista. FINIBA-sivuilla on alueiden yleispiirteinen esittely. Tarkat lintutiedot löytyvät alueellisesta ympäristökeskuksesta, Suomen ympäristökeskuksesta ja BirdLife Suomesta.

Muiden alueiden linnustoarvojen merkitystä arvioidessa voi käyttää hyväksi oheista apusivua.

• Merkintäehdotus: (FINIBA), Tärkeä lintualue tai (luo) Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue
• Ehdotus suojelumääräykseksi: Alueilla toteutettavat suunnitelmat ja toimet on toteutettava siten, etteivät ne haittaa niitä linnustollisia arvoja, joiden perustella alue on valittu tärkeäksi lintualueeksi

Suojavyöhyke estää ihmisen aiheuttamaa häiriötä tärkeillä alueilla. Erityistä tarvetta suojavyöhykemerkinnälle on lintukosteikkojen, suojelusoiden, arvokkaiden vesistöalueiden, arvokkaiden puro- ja jokivesistöjen sekä pienten suojelualueiden lähialueilla ja lähekkäisten suojelualueiden välillä.

• Merkintäehdotus: (SV) Suojavyöhyke
• Ehdotus suojelumääräykseksi: Kahden lähekkäisen suojellun suon välisessä metsäalueessa saa toteuttaa metsätaloustoimia ainoastaan talvikuukausina. Yli 3 hehtaarin avohakkuita ei saa tehdä.

MY-merkinnällä voi esittää varustettavaksi esimerkiksi laajoja, yhtenäisiä metsäalueita joilla on ympäristöarvoja mutta jotka eivät kuulu mihinkään suojeluohjelmaan. Alueet pitäisi varustaa kaavamerkinnällä joka estää alueiden pirstomisen ja haja-asutuksen leviämisen. Perusteluina voi käyttää mm. valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Taajamien tuntumassa sijaitsevia alueita voi perustella virkistystarpeella. Osaa alueista voi ehdottaa säilytettävän ns. hiljaisina alueina.

• Merkintäehdotus: (MY) Maa- ja metsätalousvaltaiset alueet, joilla ympäristöarvoja
• Ehdotus suojelumääräykseksi: Alueella ei sallita toimenpiteitä jotka pirstovat aluetta

Arvokkaiden geologisten muodostumien joukossa on niin kallioita, harjuja kuin muita arvokkaita moreenimuodostumia. Kohteiden luontoarvot voivat olla geomorfologisia, maisemallisia tai biologisia. Erityisesti biologisia arvoja (mm. korpia, lehtoja, luonnontilaisia puustoja, uhanalaista lajistoa) sisältävien kohteiden osalta pelkkä maa-aineslaki ei riitä, vaan suojeluarvojen säilyttämisessä tarvitaan muita toimia. Harjujen biologisten arvojen (mm. harjujen paisterinteet) suojelussa puolestaan korostuu metsäsuunnittelun merkitys.

• Merkintäehdotus: (ge)
• Ehdotus suojelumääräykseksi: Alueella toteutettavat suunnitelmat ja toimet on toteutettava siten, ettei luonnon monimuotoisuus alueella vähene.

Yleiskaavassa voi esittää luonnonsuojelun ja kalatalouden kannalta tärkeiden vesistöjen ja pienvesien huomioimista. Vesistöistä saa tietoa alueellisista ympäristökeskuksista ja TE-keskusten kalatalousyksiköistä.

• Merkintäehdotus: (WS)
• Ehdotus suojelumääräykseksi: Vesistössä ei tule sallia toimenpiteitä jotka vaarantavat sen luonnonarvoja.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät, että turpeenottoalueiksi varataan ensisijaisesti jo ojitettuja soita. Jos kaavassa esitetään turpeennostoalueiksi ojittamattomia soita, kannattaa esittää että varaus vaihdetaan suojelumerkinnäksi tai luo -merkinnäksi. Soiden linnustosta saa tietoa BirdLife Suomesta, esim. tärkeistä lintualueista (FINIBA).

• Merkintäehdotus: (MY-suo) Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas suo
• Kaava- tai suunnittelumääräysesimerkki: Alueella toteutettavat suunnitelmat ja toimet on toteutettava siten, ettei luonnon monimuotoisuus alueella vähene.

Yleiskaavan tarkkuustaso sopii virkistysalueiden selvittämiseen ja varaamiseen. Jos on kysymys koko kunnan rannikkoa tai saaristoa käsittävästä yleiskaavasta, virkistyksen merkitys alueella on hyvin keskeinen. Esimerkiksi mannerrannoille tulee jättää riittävästi vapaata rantaa retkeilyä, uimista tai maihinnousua varten. Virkistysalueilta on voitava vaatia määrän lisäksi myös laatua. Teollisuuden tai liikenteen suojaviheralueet eivät sovellu virkistyskäyttöön, ja jos ne ovat liian kapeita (esim. 10 - 50 metriä), eivät ne välttämättä suojaa myöskään teollisuuden tai liikenteen haitoilta, kuten melulta ja pölyltä.

Kaikkia tärkeitä luontoalueita ei ole mahdollista varustaa suojelumerkinnällä. Käyttökelpoinen välimuoto voisi olla virkistysalue, jolla on erityistä merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Merkintä estää alueen pirstomisen, ja määräyksessä voidaan edellyttää hoito- ja käyttösuunnitelman laatimista.

• Merkintäehdotus: V/luo (virkistysalue, jolla on erityistä merkitystä luonnon monimuotoisuudelle, (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue)
• Ehdotus suunnittelumääräykseksi: Alueelle tulee laatia hoito- ja käyttösuunnitelmat, joilla sovitetaan yhteen luonnonarvojen säilyttäminen ja virkistyskäyttö.

Hiljaisuus on häviävä luonnonvara. Jos kunnassa on jäljellä alueita, joilla luonnon äänet ovat vallitsevia, kannattaa esittää alueen merkitsemistä kaavaan hiljaiseksi alueeksi. Tällaiselle alueelle ei tule ohjata esim. moottoriveneilyä tai moottorikelkkailua.

• Merkintäehdotus: (H) Hiljaiset ja vähämeluiset alueet, (LRA) Luonnonrauha-alueet
• Ehdotus sunnittelumääräykseksi: Alueelle ei tule osoittaa melua aiheuttavia toimintoja, kuten lentokenttää tai moottorikelkkareittiä.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan ranta-alueiden yleiskaava voidaan laatia siten, että siinä osoitetaan rakennuspaikkoja suoraan, ilman asemakaavaa. Siksi on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota rakennuspaikkojen mitoitukseen ja sijoitukseen erityisesti rantayleiskaavoissa. Myöskään vakituista asutusta ei tulisi sijoittaa erilleen yhdyskuntarakenteesta. Huomatkaa myös varsinaisesta rakentamispaikasta aiheutuva häiriö lähiympäristölle, mm. eläimille.

• Onko rakennuspaikkoja kaavoitettu rakentamattomille järville? Yksittäiset mökit lampien rannoilla vievät erämaalampien rauhan ja johtavat entistä tiheämpään tieverkostoon, jolloin myös alueen metsät kärsivät pirstoutumisesta.
• Onko rakennuspaikkoja osoitettu arvokkaille luontokohteille, ennallistettaville luontokohteille, ekologisille yhteyksille, maisema-alueille, luonnonsuojelualueiden tai kansallispuistojen mahdollisille laajennusalueille?
• Onko rakennuspaikkoja osoitettu sellaisten vesien rannoille, joilla pesii silmälläpidettäviä tai uhanalaisia lajeja, kuten kaakkuri, norppa jne.

Onko alueella tehty tuulivoimaselvitys? Voimaloita ei tule esittää kartalla ennen kuin riittävät selvitykset on tehty. Kaksipiippuinen juttu, uusiutuva energia vs. maisemahaitta ja haitta mm. linnuille. Hyvä ratkaisu voisi olla tuulivoimaloiden sijoittaminen satama- tai teollisuusalueelle. Tuulivoimaloiden linnustovaikutuksista ja sijoittamisesta lintujen kannalta arvokkaille alueille löytyy tietoa täältä.