Ilmastomuutoksen voimistuessa tuulivoiman lisärakentamisesta on tullut yksi aikamme ilmiöistä. Toistaiseksi tuulivoimalat on rakennettu enimmäkseen maalle, mutta rannikkovesiin rakennettavien tuulivoimapuistojen määrä kasvaa niin Suomessa kuin erityisesti muualla Euroopassa. Tuulivoiman mittava hyödyntäminen on suhteellisen uusi ilmiö ja täten myös sen pitkäaikaisista linnustonvaikutuksia on hyvin vähän tietoa. Sen sijaan lyhytaikaisista vaikutuksista tiedetään jo kohtuullisesti, mikä auttaa tuulivoimaloiden sijoittamisen suunnittelussa. Tietoa linnustolle koituvista haitoista tulee hyödyntää aktiivisesti jo voimaloiden suunnitteluvaiheessa. Vaikka tuulivoima on "vihreää energiaa", voi se väärin sijoitettuna olla kohtalokasta linnuille.

Tuulivoimaloiden linnustovaikutusten arvioinnissa keskitytään usein törmäyksiin. Tuulivoimalan roottoriin törmätessä kuoleva lintu on kenen tahansa helposti ymmärtämä linnustovaikutus. Tutkimuksen mukaan monille vaikeammin ymmärrettävät voimaloiden häirintävaikutukset ovat linnuston kannalta selvästi merkityksellisimpiä.

Maa-alueilla useat tutkimukset ovat osoittaneet, että tuulivoimaloiden vesilintujen (mm. hanhet pellolla) häirintävaikutukset voivat olla merkittäviä, eikä niitä tule tämän vuoksi aliarvioida. Tuulivoimaloiden on osoitettu muuttavan lintujen ruokailualueiden käyttöä jopa 800 metrin säteellä. Kielteiset vaikutukset ovat tutkimuksissa kohdistuneet erityisesti ruokaileviin lintuihin. Eräässä tutkimuksessa tundrahanhien (Anser albifrons) määrä väheni tuuligeneraattorien ympäristössä 600 metrin säteellä. Toisessa tutkimuksessa lyhytnokkahanhet (Anser brachyrhynchus) eivät laskeutuneet ruokailemaan tuulivoimapuiston eri yksiköiden väliin, kun ne sijaitsivat ryhmänä. Lyhytnokkahanhet pelkäsivät ryhmänä sijanneita voimaloita enemmän kuin linjassa sijaitsevia voimaloita.

Ilmeistä tuulivoimaloiden karttamista ruokailussa tai yöpymispaikkojen valinnassa ovat osoittaneet erityisesti vesi- ja kosteikkolinnut mm. Suomessa runsaat sinisorsa, tukka- ja punasotka, telkkä, kapustarinta, kuovi, nokikana, töyhtöhyyppä ja harmaalokki.

Tutkimusten mukaan tuulivoimaloita karttavat erityisesti muuttovieraat ja talvehtivat linnut. Sen sijaan pesivien lintujen ei ole juurikaan todettu häiriintyvän tuulivoimaloista joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Yleisesti ottaen pesimälinnuston tiheyden ei ole todettu olleen alhaisempi tuulivoimaloiden läheisyydessä. Useista lajeista on eri tutkimuksissa saatu samanlaisia tuloksia. Monista lajeista ei kuitenkaan ole tutkimustietoa tai toistojen määrä on vähäinen yleisten johtopäätösten laatimiseksi, joten on ennenaikaista todeta, etteivät maa-alueiden tuulivoimalat häiritse pesimälintuja. Toistaiseksi ei ole tutkimuksia, joiden aikaperspektiivi olisi ulottunut useamman lintusukupolven ajalle. Tämän vuoksi ei ole voitu osoittaa, muuttuuko pesimälinnuston tiheys ja lajimäärä sen jälkeen, kun jo tuulivoimalan rakennusvaiheessa alueella pesineet linnut ovat kuolleet eli kotipaikkauskollisuuden vaikutus pesimäpaikan valintaan ei enää vaikuta.

Vaikka pesimälintuja koskevien tutkimusten tulokset eivät pääosin osoita tuulivoimaloiden välttämistä, eikä tutkimusten perusteella ole sanottavissa mitään lajiryhmäkohtaisia trendejä, kuten on levähtävien ja ruokailevien lintujen osalta todettu, ovat tiettyjen tutkimusten tulokset myös pesimälintujen suhteen hälyttäviä. Kaakkurin on todettu vaihtavan pesimäaluetta tuulivoimaloiden vuoksi. Merikotkan osalta on Norjassa todettu, että tuulivoimaloiden lähialueilla lintujen pesimämenestys on ollut huono ja merkittävä osa tuulivoimaloiden lähialueella (2 km säde) sijainneista merikotkan reviireistä autioitui pysyvästi.

Yleistäen voidaan siis todeta, että maa-alueilla sijaitsevilla tuulivoimaloilla on vesi- ja kosteikkolintuihin huomattavia häirintävaikutuksia, mikä on huomioitava tuulivoimaloiden sijoittamisessa.

Tuulivoimaloiden sijoittamisessa merialueet ovat yhteiskunnallisesti varteenotettava vaihtoehto, koska merialueilla tuulee yleensä maa-alueita enemmän ja koska asukkaat hyväksyvät helpommin kaukanakin merialueilla sijaitsevat tuulivoimalat kuin lähellä omia kiinteistöjä sijaitsevat voimalat. Kauas rannasta sijoitetut voimalat voivat olla myös valitusteknisesti helpompia, koska osallisten määrä on pienempi.

Merialueilla ei ole juuri muita lintuja kuin meri- ja vesilintuja ja niidenkin pesät sijaitsevat saarilla tai luodoilla, eivät avovedessä. Toistaiseksi ainoa suuri merialueiden (offshore) tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia selvittänyt tutkimus on tehty Tanskassa. Tulosten mukaan häirintävaikutukset ulottuvat selvästi maa-alueita kauemmas. Lähes kaikkien tutkimusalueella ruokailevien ja lepäilevien lintulajien tuulivoimaloiden välttämisetäisyys oli 2-4 kilometriä. Sama vaikutus todettiin niin kuikkalinnuilla, sukeltajasorsilla kuin ruokkilinnuillakin.

Yleistäen voidaan todeta, että merialueiden tuulivoimaloiden sijoittaminen on vielä maa-alueitakin herkempi asia ja voimaloiden sijoittamisessa on oltava erityisen huolellinen.

Törmäys tuulivoimalan lapoihin on helposti havaittava ja todennäköisesti eniten tutkittu haitta.

Törmäyksiin voi johtaa voimaloiden sijoittuminen lintujen muuttoreiteille tai ruokailualueille (esim. ilmassa saalistavat linnut, kuten tiirat). Törmäysriski on huomattava, jos tuulivoimala sijaitsee pesäpaikan/yöpymispaikan ja ruokailualueen välissä, jolloin linnut lentävät yleensä matalalla voimaloiden ohitse. Muuttavien lintujen törmäysriski on suurimmillaan öisin huonolla näkyvyydellä. Paikalliset linnut oppivat kiertämään tai ylittämään voimaloita, mutta varsinkin huonolla säällä menehtyy törmäyksissä myös paikallisia lintuja. Kuolemanvaaran aiheuttavat törmäykset potkuriin ja voimalinjoihin sekä potkurin tuulivana, joka saattaa heittää lintuja maahan.

Yleisesti ottaen lintujen törmäysvaara on melko pieni. Monissa tutkimuksissa on todettu yksittäiseen voimalaan törmäävän selvästi alle yhden lintuyksilön vuodessa. Tutkahavainnot ovat osoittaneet, että linnut lähtevät kiertämään voimaloita ajoissa jopa yömuutolla. Tuulivoimaloiden valkoinen väri, massiivinen olemus ja potkurien pitämä melu ovat ilmeisesti ominaisuuksia, jotka auttavat lintuja välttämään törmäämästä niihin.

Joissakin tutkimuksissa on arvioitu turbiinikohtaiseksi lintutörmäysten määräksi vain 0.01 yksilöä / vuosi, mutta maksimissaan tapauksia on arvioitu tapahtuvan yli 60 vuodessa. Arviot ovat todennäköisesti aliarvioita, koska törmäyksissä kuolleet yksilöt häviävät luonnosta nopeasti petojen ja haaskansyöjien toimesta ennen kuin tutkijat ehtivät paikalle.

Linturikkailla alueilla törmäyksiä tapahtuu kuitenkin valitettavan usein. Tuulivoimalat ovat paikoin (esim. muuttoreiteillä) osoittautuneet vaarallisiksi isoille leveäsiipisille lintulajeille, kuten maakotkalle (Aquila chrysaetos) ja hanhikorppikotkalle (Gyps fulvus). Tuulivoimaloilla voi olla huomattavan kielteinen vaikutus näiden lajien populaatioihin, koska isoina lintuina ne ovat hitaita lisääntymään ja jo muutaman yksilön menetys voi olla kohtalokas. Tuulivoimalat myös valitettavasti keräävät usein petolintuja niiden tarjoamien tähystyspaikkojen runsauden vuoksi. Törmäysriskiä pidetään suurimpana kuikkalinnuille, joutsenille, hanhille, haikaroille ja erityisesti petolinnuille.

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että lintujen törmäysvaara vaihtelee suuresti yksittäisen potkurin sijainnista riippuen. Espanjassa 190 voimalan puistossa vain 28 potkuria tappoi yli puolet hanhikorppikotkista (yhteensä 30 kuollutta yksilöä). Voimalan sijoituspaikan tarkka valinta ja paikallisten sekä muuttavien lintujen liikkeiden selvittäminen suunnitteluvaiheessa on tehokkaimpia tapoja vähentää lintukuolemia.

Norjassa yhdessä tuulivoimapuistossa todettiin vähintään kymmenen kuolemaan johtanutta merikotkan törmäystä kahdessa vuodessa.

Myös törmäysten osalta tuulivoimaloiden sijoittamisella on täten huomattava merkitys, jota ei pidä vähätellä, vaikka keskimäärin törmäyksiä tapahtuu vähän.

On jonkin verran viitteitä siitä, että linnut kiertävät tuulivoimaloita. Rannikkoveteen rakennettu tuulivoimala Nogersundissa (Ruotsissa) siirsi monien lajien muuttoreittiä ulommaksi merelle. Laajat tuulivoimapuistot voivat myös katkaista ekologisia käytäviä lintujen yöpymis- ja ruokailupaikkojen välillä. Tuulivoimapuistoa suunniteltaessa tulisi selvittää alueen merkitys lintujen lentoliikenteen kannalta ja pyrkiä jättämään tarvittaessa niihin riittävän laajoja lentokäytäviä.

Mikäli voimaloita suunnitellaan tietylle alueelle paljon, ne voisivat sijaita esimerkiksi kahdessa tai useammassa tiiviissä ryhmässä, joiden väliin jätetään muutaman kilometrin laajuinen lentokäytävä (lähekkäin sijaitsevien voimaloiden välistä monet lajit tai lintuyksilöt eivät uskalla useimmiten lentää).

Tuulivoimaloita ei pidetä erityisenä uhkana lintujen elinympäristöille. Yksittäinen tuulimylly ei vie paljonkaan tilaa, mutta isoissa tuulivoimapuistoissa esim. rannikkoalueilla lintujen ruokailualueet voivat kuitenkin huomattavasti vähetä. Tanskassa on saatu viitteitä siitä, että meriveteen pystytetty voimala vähensi ilmeisesti niiden simpukoiden määrää, josta haahka ja mustalintu ovat riippuvaisia. Maalla elinympäristöjen häviäminen voi johtua yhtä lailla huoltotieverkostosta kuin itse voimaloistakin. Edellä esitettyyn viitaten on selvää, ettei tuulivoimalaa voi lintuihin aiheutuvien vaikutusten vuoksi sijoittaa mihin tahansa, vaan voimalan sijoittumisesta päättämiseksi on tehtävä huomattavat linnustoselvitykset.

Tuulivoimaloilla voi olla myös kumulatiivisia vaikutuksia eli yhden tuulivoimalan vaikutukset voivat olla varsin pienet, mutta useiden lähekkäisten tuulivoimaloiden yhteisvaikutus on merkittävä.

1. Kansallisella tasolla pitäisi kartoittaa alueet, jotka
   • soveltuvat tuulivoiman tuotantoon aiheuttamatta vaaraa tai häirintää linnuille
   • soveltuvat tuulivoiman tuotantoon, jos linnut huomioidaan tarkalla voimaloiden suunnittelulla ja sijoittamisella
   • eivät sovellu tuulivoiman tuotantoon luonnolle aiheutuvien haittojen takia (esim. isot muuttolinjat, tärkeät pesimä- ja lepäilyalueet, suojelualueet yms.)
2. Tuulivoimaloiden tarkkaa sijaintia päätettäessä tulisi
   • selvittää suunnittelualueen pesivä, lepäilevä, talvehtiva ja muuttava linnusto riittävän pitkän jakson aikana (vähintään vuosi)
   • arvioida vaarassa olevien lajien laatu ja määrä (esim. isot petolinnut) ja verrata haittoja näiden lajien kantoihin alueella
   • laatia YVA-raportti kohteissa, joissa haittoja linnuille on odotettavissa; YVA:n pitäisi käsittää voimalan, apurakenteiden, voimalinjojen ja huoltoreittien (tiet tms.) ja mahdollisten tulevien voimaloiden yhteisvaikutukset linnustoon
   • ehdottaa vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja ja valita niistä luonnolle turvallisin vaihtoehto ja/tai yhdistelmä; jos turvallisin vaihtoehtokin vaikuttaa linnustoon kielteisesti, tulee muualla tehdä linnustolle kompensoivia toimenpiteitä tai luopua suunnitelmasta
   • selvittää uusimmasta kirjallisuudesta tuoreimmat tutkimustulokset ja kokemukset tuulivoimaloiden vaikutuksista lintuihin
3. Kun tuulivoimapuiston sijainti on päätetty, tulisi yksittäiset voimalat suunnitella tai sijoittaa siten että:
   • ne eivät jää lintujen vakiintuneille lentoreiteille (esim. yöpymislennot)
   • niissä ei ole rakenteita, jotka houkuttelisivat lintuja istumaan potkurien läheisyydessä (vaijerit, johdot tms.)
   • ne ovat linjassa vakiintuneiden muutto/lentoreittien suuntaisesti, eivät poikittain esteenä
   • ne eivät sijoitu uhanalaisten lajien pesimäreviireille tai niiden läheisyyteen
   • niissä ei ole kirkasta valaistusta (lentoestevalaistus mieluiten heikkotehoinen tai vilkkuva)
   • lintujen paniikkitilanteita aiheuttava veneily ja metsästys eivät sijoitu voimaloiden välittömään läheisyyteen (suurimpana vaarana linnuille silloin todennäköisesti voimalinjat)
   • rakennustyöt ja asennus tehtäisiin pesimäkauden ulkopuolella, esim. kaapelin laskeminen mereen
4. Muuta huomioitavaa:
   • merkittävät lintujen keskittymispaikat ovat valitettavasti usein myös suotuisia tuulivoimaloille
   • matalat vesistöt ovat lähes kaikille vesi- ja lokkilinnuille tärkeitä ruokailualueita; matalia vesistöjä on valitettavasti rajallinen määrä!
   • hiekkasärkät ja -riutat ovat mitä tärkeimpiä levähdys- ja ruokailupaikkoja linnuille (niiden käyttö tuulivoimaloiden alustoina ei ole hyväksyttävää)
   • tuulivoimalan(kin) yhteydessä olevat sähkölinjat voivat olla linnuille suurempi törmäysriski kuin itse voimala; voimalinjojen korvaaminen maakaapeleilla on suositeltavaa

Ihmisten rakennelmat ovat tunnetusti suureksi vaaraksi linnuille. Valoisaan aikaan rakennusten ikkunoihin törmäämisen kautta kuolee Suomessakin jopa 500 000 lintuyksilöä vuodessa. Pimeässä ylivoimaisesti suurin vaara linnuille on kirkas valo (majakat, valaistut rakennukset yms.), mikä voi aiheuttaa joinakin muuttoöinä massakuolemia yhdessä yksittäisessä pisteessä.

Ikkunoihin ja kirkkaisiin valoihin nähden tuulivoima vaikuttaa törmäysten suhteen kohtuullisen vaarattomalta lisäykseltä. Selviä viitteitä haitoista on kuitenkin riittävästi, jotta linnut on asianmukaisesti huomioitava tuulivoimaloiden suunnittelussa.

Tuulivoimaloiden sijaintia valitessa pitää huomioida monia tekijöitä: onko alue lähellä suuria pesimäyhdyskuntia, tärkeitä ruokailu- tai levähdyspaikkoja, sijaitseeko voimala mahdollisesti lintujen muuttoreitillä ja onko lintujen esiintymisessä alueella vuodenaikaisvaihtelua. Entä pesiikö lähistöllä meri- tai maakotkia.

BirdLife Suomen kanta tuulivoimaan.

Nyhamnin tuulivoimalat IBA-alueella.

• Bowyer, C., Baldock, D., Tucker, G., Valsecchi, C., Lewis, M., Hjerp, P, & Gantioler, S. 2009. Positive planning for onshore wind - expanding onshore wind energy capacity while conserving nature. RSPB & IEEP.
• Birdlife International 2002: Windfarm and Birds: An analysis of the effects of windfarms on birds, and guidance on environmental assessment criteria and site selection issues..
• Follestad, A., Flagsstad, O., Nygård, T., Reitan, O. & Schulze, J. 2007: Wind power and birds at smola 2003-2006. -NINA Rapport 248, 78 s..
• Pearce-Higgins, J. C., Stephen, L., Langston, R.H.V., Bainbridge, I.P. and Bullman, R. 2009: The distribution of breeding birds around upland wind farms. Journal of Applied Ecology 2009, 46, 1323-1331.
• Petersen, I. K. & Fox, A. D. 2007: Changes in bird habitat utilisation around Horns rev 1 offshore windfarm, with particular emphasis on common scoter. - National Environmental Research Institute (NERI), Aarhus..
• Petersen, I. K., Christensen, T. K., Kahlert, J., Desholm, M. & Fox, A. D. 2006: Final results of bird studies at the offshore wind farms at Nysted and Horns rev, Denmar. -National Environmental Research Institute (NERI), Aarhus.